Yksi lause paljasti fasismia tutkineelle historioitsijalle, millainen johtaja Donald Trump on: ”Vain yksinvaltias puhuu ihmisen ampumisesta”
Historioitsija Ruth Ben-Ghiatin lauantainen päiväkävely newyorkilaisessa puistossa katkesi kuin seinään, kun hän kuuli tuolloisen presidenttiehdokkaan Donald Trumpin viimeisimmän puheen.
Trump (siirryt toiseen palveluun)väitti vaalitilaisuudessaan Iowassa tammikuussa 2016, että hänen kannattajansa ovat niin uskollisia, että hän voisi ampua ihmisen New Yorkin Viidennellä Avenuella eikä silti menettäisi suosiotaan.
Inspiraation vallassa Ben-Ghiat suuntasi kotiinsa kirjoittamaan artikkelia CNN-uutiskanavalle.
Hänelle tuo yksi ainoa lausahdus kertoi kaiken oleellisen Donald Trumpista ja hänen johtamistyylistään.
– Kuka demokraattisen valtion presidenttiehdokas puhuu ihmisen ampumisesta? Ei kukaan. Paitsi autoritaarinen johtaja, Ruth Ben-Ghiat muistelee tammikuista päivää Ylen haastattelussa.
New Yorkin yliopistossa professorina työskentelevä Ruth Ben-Ghiat on erikoistunut fasismin historiaan. Hänen korvissaan Trumpin retoriikka kuulosti pelottavan tutulta. Siinä tuntui olevan samoja kaikuja kuin Benito Mussolinin puheissa sata vuotta aiemmin.
Kipinä juuri suomeksi ilmestyneen kirjan Mahtimiehet. Tyrannien nousu, uho ja tuho kirjoittamiseen oli syttynyt.
Itsevaltias Valkoisessa talossa
Ruth Ben-Ghiat kiinnostui fasismin historiasta jo varhain lapsuudenkodissaan Pacific Palisadesissa Kaliforniassa.
– Miellyttävä asuinalue hiekkarannan tuntumassa voi vaikuttaa oudolta ympäristöltä miettiä fasismia. Naapurustossamme oli kuitenkin asunut paljon natsi-Saksasta paenneita ihmisiä. Kuuluisuuksiakin, kuten kirjailija Thomas Mann tai säveltäjä Arnold Schönberg. Kuulin heidän tarinoitaan ja kiinnostuin siitä, millaista on, kun tyranni kaappaa vallan ja sitä joutuu pakenemaan, Ben-Ghiat selittää videohaastattelussa.
Hänen mukaansa nykyajassa on paljon samaa kuin toista maailmansotaa edeltäneissä vuosissa. Tämän päivän mahtimiehet – muun muassa Trump, Venäjän Vladimir Putin, Turkin Recep Tayyip Erdoğan tai Unkarin Viktor Orbán – ovat Ben-Ghiatin mukaan ottaneet käyttöönsä ja jalostaneet samoja keinoja, joista jo Mussolini tai Adolf Hitler hyötyivät.
– Trump hyödynsi ääriajattelua ja tyytymättömyyttä. Hän yhdisti oikeistolaiset virtaukset johtajakultin avulla ja synnytti liikkeen. Hän viljeli vihapuhetta ja vastakkainasettelua – keinoja, joita moni mahtimies on hyödyntänyt häntä ennen, Ben-Ghiat sanoo.
Ben-Ghiat halusi asettaa Trumpin toiminnan historialliseen perspektiiviin. Osoittaa, ettei kyse ollut ainutlaatuisesta ilmiöstä.
– Demokratiassa eläneistä amerikkalaisista voi tuntua oudolta, että ketään Yhdysvaltain presidenttiä kutsutaan autoritaariseksi johtajaksi. Se on kuitenkin viiteryhmä, jossa Trump pitää nähdä, Ben-Ghiat väittää.
Samalla hän korostaa, että entisten ja nykyisten mahtimiesten välillä on eroja. Nykyjohtajat toimivat demokratioissa tai niitä muistuttavissa järjestelmissä, eivätkä joukkomurhaa ihmisiä, kuten Hitler teki.
– Jos odotamme nykytotalitarismin merkkeinä sitä, että puolueet lakkautetaan ja vaalit kielletään, näin ei tule tapahtumaan.
Pieni oppositio ja jonkinasteinen lehdistön toimintavapaus siis säilyvät, mutta käytännössä valta on yhdellä puolueella ja sen johtajalla.
Mahtimies riisuu paitansa
Ruth Ben-Ghiatin mahtimiesten lista on vaikuttava niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin: mukana on parikymmentä miestä lähes kaikilta mantereilta ja sadan vuoden ajalta.
Mussolini, Hitler ja Espanjaa pitkään hallinnut Francisco Franco edustavat autoritarismin ensimmäistä aaltoa.
Kylmä sota, siirtomaakauden päättyminen ja sotilasvallankaappaukset nostivat valtaan Libyan Moammar Gaddafin, Ugandan Idi Aminin, Chilen Augusto Pinochetin ja Kongon Mobutu Sese Sekon kaltaisia johtajia.
2000-luvun uusia autoritaarisia johtajia ovat Trumpin, Putinin, Erdoğanin ja Orbánin ohella muun muassa Brasilian Jair Bolsonaro, Intian Narendra Modi, Filippiinien Rodrigo Duterte ja erityisesti Italian Silvio Berlusconi.
– Berlusconi on usein väheksytty, mutta erittäin tärkeä henkilö autoritarismin paluussa. Hän oli ensimmäinen, joka nosti uusfasistit hallitukseen. Hän hyödynsi mediaa aivan uudella tavalla ja oli esikuvana muun muassa Putinille, Ben-Ghiat sanoo.
Mutta missä ovat kommunistidiktaattorit, kuten Stalin, Kiinan johtajat tai Pohjois-Korean Kimit? Gaddafia lukuunottamatta Ben-Ghiatin mahtimiehet edustavat oikeistolaista maailmankatsomusta.
– Valitsin johtajia, jotka eivät ole perineet valta-asemaansa, vaan muuttavat demokratian yksinvallaksi. Siksi mukana ei ole kommunistijohtajia. Fasismin historioitsijana halusin myös keskittyä oikeistojohtajiin ja osoittaa, että Trump nousee samasta perinteestä.
Esimerkkinä tästä Ben-Ghiat mainitsee Trumpin läheiset neuvonantajat Paul Manafortin ja Roger Stonen, jotka työskentivät aiemmin (siirryt toiseen palveluun) Kongon Mobutulle ja Filippiinien diktaattorille Ferdinand Marcosille.
Mahtimies aikakaudesta riippumatta hallitsee propagandan, korruption ja väkivallan avulla. Kansalle luvataan suurta tulevaisuutta, jonka takeena on vain ja ainoastaan yksinvaltainen johtaja, Ruth Ben-Ghiat kirjoittaa.
Näiden tuttujen keinojen ohella hän nostaa vallankäytön keskiöön ylikorostuneen miehisyyden.
Mahtimiehet-kirjassa kuvataan lukuisin esimerkein johtajien seksihurjasteluja.
Mussolinilla oli erityinen virkailija, jonka tehtävänä oli hoitaa perheelliselle Il Ducelle joka viikko 5–20 naista. Gaddafi keräsi ympärilleen kauniita naisia henkivartijoiksi ja sairaanhoitajiksi ja piti palatsinsa kellarissa seksiluolaa. Duterte uhosi ”voivansa rakastaa neljää naista yhtä aikaa”, eikä mieskunnolla kerskailu ollut tavatonta myöskään Berlusconille, Mobutulle – tai Trumpille.
Samaa miehisen kyvyn viestiä välittävät kuvat paidattomasta Putinista.
Ben-Ghiatin mukaan käytöstä selittää osin se, että monet mahtimiehistä ovat teatraalisia esiintyjiä, poseeraajia, jotka nauttivat huomiosta.
Ehkä oleellisempaa on kuitenkin se, että kyse on vallankäytöstä.
– Autoritarismin ydintä on selviytyminen rikoksesta. Johtaja on koskematon, lain yläpuolella.
Tähän liittyy Ben-Ghiatin mukaan Donald Trumpin puhe ihmisen ampumisesta.
– Autoritaarisen johtajan täytyy osoittaa olevansa macho ja kykenevänsä väkivaltaan.
Kongressin valtaus oli käännekohta
Ruth Ben-Ghiat on paitsi arvostettu historioitsija, myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija Yhdysvalloissa. Hän kirjoittaa säännöllisesti muun muassa CNN:lle, Washington Postiin sekä Huffington Postiin.
Donald Trumpin näkökulmasta hän siis edustaa vastapuolta.
Ehkä hänen näkemyksensä Yhdysvalloista on turhan synkkä ja Trumpin yhdistäminen yksinvaltiaisiin kohtuutonta? Trumphan lopulta hävisi presidentivaalit. Eikö se todista Yhdysvaltain demokratian vahvuudesta?
Ben-Ghiatin mukaan vaalituloksen jälkeiset tapahtumat, erityisesti kongressin valtaus osoittavat muuta. Hänen mukaansa 6. tammikuuta on Yhdysvaltain lähihistoriassa yhtä merkittävä päivämäärä kuin 11. syyskuuta.
– Emme ole vielä oikein ymmärtäneet tammikuun kuudennen päivän merkitystä. Kutsun sitä vallankaappausyritykseksi.
Hänen mukaansa Trump toimi juuri niinkuin autoritaarinen johtaja toimii. Hän ei suostunut luopumaan vallasta.
– Demokraattinen johtaja hyväksyy tappion ja alkaa vaalia perintöään. Autoritaariselle johtajalle kyse on koko olemassaolon uhasta – ei vähiten siksi, että vallan menettäminen tarkoittaa myös syytesuojan poistumista.
Ben-Ghiatin mukaan Donald Trump yritti kaikin keinoin kieltää tappion. Hän viritteli sotilaallista väliintuloa ja poikkeustilaa, mutta epäonnistui, koska armeija ei lähtenyt hankkeeseen mukaan. Hän yritti manipuoloida vaalitulosta, turhaan.
– Lopulta hän turvautui väkivaltaan, Ben-Ghiat sanoo ja viittaa Trumpin rooliin kongressin valtauksen taustalla.
Ben-Ghiatin mukaan kongressin valtaus oli Yhdysvaltain äärioikeistolle perustavanlaatuinen hetki, joka on jo saanut myyttisiä piirteitä. Päivää kutsutaan lempinimellä J6 ja sen yhteydessä menehtynyt Ashli Babbitt (siirryt toiseen palveluun) on noussut marttyyrin asemaan.
Republikaanipuoluetta se radikalisoi entisestään.
– Tammikuun kuudes epäonnistui sotilaallisena operaationa. Mutta republikaanipuolue hyväksyi tapahtumat. Toinen pääpuolueistamme hyväksyi väkivallan oikeutettuna keinona päästä valtaan.
Ruth Ben-Ghiatin mukaan 75-vuotias Donald Trump on kaikkea muuta kuin mies menneisyydestä.
– Jos Trump pysyy terveenä, hänestä tulee republikaanien presidenttiehdokas vuoden 2024 vaaleissa – ja hänen voitonmahdollisuutensa ovat erittäin hyvät.
Lue lisää:
Analyysi: Populismi uhkaa demokratiaa – ja noudattaa aina samaa kaavaa