Yksi maailman parhaista tv-sarjoista päättyy – tällainen on kammottava Attack on Titan, joka lyö katsojansa kanveesiin

Noin sata vuotta sitten ihmiskunta haki turvaa kolmesta suuresta muurista.

Tai se vähä, mitä ihmiskunnasta oli jäljellä, sillä suurin osa oli kuollut. Syöty.

Maailmaan oli ilmestynyt valtavia, alastomia ja ihmismäisiä olentoja, jotka söivät ihmisiä. Ne saivat nimekseen titaanit.

Muurit kuitenkin kestivät, ja ihmiset rakensivat niiden suojaan kyliä, linnoja ja kokonaisia kaupunkeja. Sekä pelko että aika ennen muureja unohtuivat. Alkoi rauha.

Onni jatkui vuosisadan, kunnes yhtenä päivänä poikkeuksellisen suuri titaani rikkoo muureista uloimman, jonka seurauksena pienempiä titaaneja virtaa rajaseudulla sijaitsevaan kylään kuin muurahaisia.

Tuho on järjetön. Titaanit ovat läpäisseet muurin, ja ihmiskunta menettää merkittävän osan elintilastaan.

Ne, jotka selviävät hengissä, lähtevät pakomatkalle sisempien muurien taa. Niin tekee myös 10-vuotias Eren Jaeger, jonka äiti syödään hänen silmiensä edessä.

Etulinjassa

Brutaali ja synkkä animaatiosarja Attack on Titan (japaniksi Shingeki no Kyojin) saa sinettinsä nyt vuoden 2022 alussa, kun sen neljännen ja viimeisen kauden jälkimmäinen puolisko alkaa 9. tammikuuta. Ensimmäinen kausi tuli vuonna 2013, eli loppua on odotettu lähes 10 vuotta.

Attack on Titan kertoo taistelusta, jonka vastapuolesta ei ymmärretä mitään, ja siitä, kuinka ihminen tekee vapautensa eteen mitä tahansa.

Japanilaisen animaation eli animen suosio saarivaltion ulkopuolella on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti.

Toisin kuin lännessä, Japanissa animaatio ei ole vain lastenohjelmien leikkikenttä. Taidemuoto kehittyi palvelemaan niin koululaisia, nuoria kuin kaikenikäisiä aikuisiakin.

Vuosikymmenten ajan anime oli Studio Ghiblin Hayao Miyazakin elokuvia lukuunottamatta hieman nolo harrastus, pienen piirin juttu.

Mutta maailma muuttuu. Animea on viime vuosina kulutettu enemmän kuin koskaan, kiitos muun muassa suoratoistopalveluiden tarjonnan ja koronaviruksen. Japanilaisten kulttuurituotteiden kultakimpaleista intoilee jopa Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

Attack on Titan on yksi animen rakettimaisen nousun keihäänkärjistä. Se on kivunnut useilla mittareilla kaikkien aikojen parhaiden tv-sarjojen joukkoon.

Esimerkiksi elokuva- ja tv-harrastajien The Internet Movie Database -sivustolla (IMDb) peräti kahdeksan sarjan jakson keskimääräinen arvosana on 9,9. Se on enemmän kuin millään muulla tv-sarjalla. Vain yksi jakso koko maailmassa on saanut kympin. Listalla on vain jaksot, jotka on arvioitu vähintään tuhat kertaa.

Vuoden 2021 alussa, kun Attack on Titanin neljännen kauden ensimmäinen puolisko päättyi, sarja oli Yhdysvalloissa hetken aikaa katsotuin ohjelma. Taakse jäivät muun muassa Saturday Night Live ja The Mandalorian.

Attack on Titanin poikkeuksellisen menestyksen takana on ihminen, joka kasvoi kuin vanki ja kehitti mysteerin vailla vertaa.

Tuntematon

Kyūshūn saarella eteläisessä Japanissa sijaitsi muutaman tuhannen asukkaan pieni kylä nimeltä Ōyama, joka tunnettiin luumuista ja kastanjoista. Ōyama liitettiin osaksi läheistä Hitan kaupunkia 2000-luvun alussa.

Yhdelle kylän luumufarmeista syntyi vuoden 1986 elokuussa poika, Hajime. Poikaa kiehtoivat Ōyaman ja Hitan ympärillä tuhansiin metreihin kohoavat vuoret.

Ne olivat kuin muuri.

Mielikuvitus laukkasi. Mitä vuorten takana oikein voisi olla? Hirviöitä?

Teini-iässä Hajime sai kotikaupungistaan tarpeekseen. Hän halusi muutosta, eikä se tapahtuisi ilman seikkailua.

Vuorten toiselta puolelta löytyi hirviöiden sijaan unelma: ollapa manga-artisti, sarjakuvataiteilija. Niinpä Hajime piirsi, piirsi ja piirsi. Kilpailu oli kuitenkin kovaa. Julkaisijat pitivät hänen tarinastaan, mutta piirrokset olivat liian heikkoja.

Poika ei luovuttanut. Vuonna 2009 unelma toteutui, ja hänen luomaansa mangaa alettiin julkaista.

Hajime eli Hajime Isayama on Attack on Titanin luoja. Vuonna 2021 päättynyttä sarjakuvaa on myyty yli sata miljoonaa kappaletta, ja siihen perustuu hyvin tiukasti – lähes yksi yhteen – myös tv-animaatio. Tämän jutun mustavalkoiset kuvat ovat sarjakuvasta.

Isayaman titaanit ovat hirveitä luomuksia. Niiden kasvot ja alastomat vartalot ovat poikkeuksetta epäsopusuhtaiset. Jotkut löntystävät, yhdet harppovat kädet heiluen, toiset juoksevat nelinkontin kuin kissaeläimet.

Kamaluuden kruunaa valtava suu, joka on usein vääntynyt onttoon hymyyn.

Miksi titaanit ovat niin kamalia?

Oudon laakson teorian (englanniksi uncanny valley theory) kehitti 1970-luvulla japanilainen Masahiro Mori. Sen mukaan, kun robotista, nukesta tai vaikkapa eläimestä tehdään ihmismäinen, ihmiset suhtautuvat olentoon aluksi myönteisesti. Jossain vaiheessa saavutetaan kuitenkin piste, jossa suhtautuminen hahmoon muuttuu yllättäen torjuvaksi.

Tätä hyödynnetään kauhussa ympäri maailman. Esimerkiksi Se-elokuvien (It) nimipahis ottaa Pennywise-klovnin muodon, jonka piirteet ovat ihmismäiset, mutta jokin tuntuu olevan selittämättömästi vialla. Internetin syövereissä syntyi yliluonnollinen Slender Man -hahmo, jonka pitkät raajat ja kasvottomuus tekevät olennosta kylmäävän.

Attack on Titanin maailmassa titaaneista ei tiedetä paljoa. Ne syövät ihmislihaa, vaikka saavat energiansa ilmeisesti auringonvalosta.

Vihollisen päämäärää tuntuu olevan mahdotonta käsittää, mikä turhauttaa sarjan ihmisiä kaikkein eniten. Isayama vertaa sarjan ihmisten suhtautumista titaaneihin arkiseen ilmiöön: siihen, kuinka hankalaa selvän henkilön on ymmärtää sellaista, joka on tuhdissa humalassa.

Kun vihollisen kanssa ei voi solmia rauhaa, sitä vastaan on taisteltava.

Valitettavasti titaanien pysäyttäminen on osoittautunut ihmisille lähes mahdottomaksi. Olentojen ainoa heikko kohta on kaistale ihoa niskassa. Jos sitä ei tuhoa, titaani kykenee luomaan ruumiinsa uudelleen.

Siksi ihmiskunta on perustanut armeijan.

10-vuotias Eren Jaeger haluaa sotilaaksi hinnalla millä hyvänsä. Hän vannoo ettei lepää, ennen kuin on hävittänyt titaanit ja kostanut äitinsä kuoleman.

Sodan hinta

Attack on Titan ei ole pelkästään fantasiamysteeri, vaan myös sotakuvaus.

Muurien ja kylien tuhoutuminen tekee tuhansista kodittomia pakolaisia. Ruokaa ja tilaa ei enää riitä kaikille, mikä johtaa levottomuuksiin.

Eren Jaeger liittyy lapsuudenystäviensä Mikasa Ackermanin ja Armin Arlertin kanssa kadettikouluun heti, kun se on mahdollista. Kolmikko haluaa oppia taistelemaan titaaneja vastaan. He haaveilivat jo lapsina muurien takaisesta maailmasta.

Armeijassa on kolme jaostoa. Sotilaspoliisi palvelee yläluokkaa, vartiorykmentti huolehtii tavallisesta kansasta. Muurien taakse tehtävät hengenvaaralliset tutkimusretket ovat tiedustelujoukkojen vastuulla.

Koulutus on rankka. Kurssin läpäisee muutama sata, ja heistä vain kymmenen parasta saa liittyä sotilaspoliisiin.

Se on usein tehtävistä suosituin: työ takaa hyvän elintason ja turvalliset tehtävät kaukana taistelun etulinjoilta. Tiedustelu puolestaan merkitsee monille nopeaa ja varmaa kuolemaa.

Eren Jaeger saisi paikan sotilaspoliisista, muttei näe kuin yhden vaihtoehdon. Hän haluaa tappaa titaaneja, joten turvallinen elämä kaupungissa ei tule kuuloonkaan.

Eren valitsee tiedustelun, ja lopulta lähes koko kurssin kärki päättää seurata ylpeän ja kovapäisen pojan esimerkkiä. He ajattelevat ihmiskunnan olevan tuhoon tuomittu, jos parhaat sotilaat lähtevät jo nuorina viettämään rauhallisia eläkepäiviä.

Attack on Titan välittää sodan raadollisuuden ja menetyksen tuskan.

Kun vastustajaa ei tunne, ei voi tietää, voiko sitä edes päihittää. Mitä jos titaaneja on loputtomiin?

Epätoivoisessa tilanteessa pieninkin erävoitto on iso, oli kyseessä sitten muurin aukkojen paikkaaminen tai tiedonmurunen titaanien alkuperästä.

Sotilaita lakoaa kuin kärpäsiä, tappiot seuraavat toisiaan. Joukot uskottelevat itselleen, ettei yhtään henkeä ole heitetty hukkaan – että jokainen kuollut antoi sydämensä pidentääkseen ihmiskunnan joutsenlaulua edes pienellä hetkellä.

Muiden uhraukset on helppo ottaa itsestäänselvyyksinä, välttämättömyytenä. Mutta yhtäkkiä, kun pitäisi kuolla itse, totuus lävähtää vasten kasvoja. Jokainen kaatunut sotilas haluaisi nähdä itsensä poikkeuksellisena sankarina, mutta nyt heitä ei muista enää kukaan.

Hyödyttömyyden ja merkityksettömyyden teema on tuttu sotaa kritisoivassa taiteessa. Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta -klassikossa Paul Bäumer todistaa kerta toisensa jälkeen, kun hänen ystävänsä kuolevat.

Lopulta, kun Bäumer kuolee itse, etulinjan raportissa todetaan lakonisesti seuraavaa: rintamalla ei ole tapahtunut mitään.

Remarquen klassikko on hieno, mutta Attack on Titanin kaltainen fantasiateos voi olla vieläkin vaikuttavampi. Siinä missä tiukasti tositapahtumiin ja sotahistoriaan perustuvat kertomukset ovat jo lähtökohtaisesti ennalta-arvattavia, fantasian rajat asettaa vain luojansa mielikuvitus.

Vapaus

Attack on Titan ei ala dramaattisella musiikilla ja hirvittävillä titaaneilla, vaan hiljaisuudella. Kuvassa lentää kaksi lintua.

Lintuja kuvataan sarjassa runsaasti myöhemminkin. Se ei ole sattumaa – lintu on yksi universaaleista vapauden symboleista, ja jos Attack on Titanista pitäisi osoittaa yksi teema, se olisi vapaus.

Ihmiskunta on kuin häkkiin suljettu lintu. Eren Jaeger haluaa päästä kahlitsevien muurien taa, mutta samanaikaisesti hän on kostonhimonsa vanki.

Sarjassa kuvataan, kuinka unelma voi kehittyä pakkomielteeksi. Jalojenkin tavoitteiden takana piilee usein itsekkäitä haluja.

Attack on Titan opettaa, että pakkomielteistä on välillä pakko päästää irti. Joskus piinasta vapauttaa vasta kuolema.

Attack on Titanin hahmot ovat persoonallisia ja mieleenpainuvia. Siksi jokainen menetys tekee kipeää.

Sarjan maailma on herkkä ja epävakaa. Erenin äidin kuolema heti alussa viestii surun olevan läsnä koko sarjan ajan.

Isayama ja sarjan ohjaajat ovat ottaneet vapauden tehdä ratkaisuja, jollaisia kerronnassa käytetään harvoin.

Yksi Attack on Titanin suurimmista käänteistä paljastetaan ihmeellisellä tavalla: ikään kuin sivulauseessa siten, että ohjelman kuva ja katsojan fokus ovat jo toisaalla.

Ensireaktio on hämmennys, ja leuat loksahtavat auki vasta tuokion prosessoinnin jälkeen. Uskomatonta tunnelmaa vahvistaa se, että sarjan hahmot reagoivat samalla tavalla kuin katsojakin.

Attack on Titan haastaa useaan otteeseen katsojan pohtimaan suhtautumistaan sarjan aiempiin tapahtumiin.

Tällaista käännettä voidaan kutsua paradigman muutokseksi (paradigm shift) tai peripeteiaksi. Peripeteian juuret ovat antiikin Kreikassa, ja se tarkoittaa draaman kaaren huippukohtaa keskeyttävää paljastusta, joka kääntää juonen kulun päälaelleen. Filosofi Aristoteles uskoi peripeteian olevan paras tapa hallita yleisön tunteita.

Attack on Titanin luonut Hajime Isayama onkin sanonut haluavansa, että sarja satuttaa.

Vaikka kamppailu voi sarjan hahmoille vaikuttaa toivottomalta, välillä jopa päämäärättömältä, se ei sitä ole. Moni tarinan mysteereistä ratkeaa askel kerrallaan, ja hiljalleen kaikki alkaa käydä järkeen.

Mangaversion lukeneet tietävät jo, miten Attack on Titanin matka päättyy. Pian loppuratkaisu paljastuu pitkän odotuksen jälkeen myös animen katsojille.

Syrjäisen luumufarmin poika ylitti muurit ja kertoi maailmalle tarinan, joka jää elämään.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Patrick Drazenin teosta ”Anime Explosion!: The What? Why? and Wow! of Japanese Animation” (2014). Voit keskustella jutusta 9.1. kello 23:een saakka.