Yle tapasi Pohjois-Irakissa salakuljettajan, joka kertoi, miten ihmisiä viedään vaivihkaa rajojen yli Euroopassa – ”Tiedämme, mistä mennä”
CHAMCHAMAL Pohjois-Irakin kurdialueella sijaitsevan pikkukaupungin Chamchamalin keskustan yhdessä kellarissa on biljardisali.
Näky ei ole tavanomainen Lähi-idässä, mutta toisaalta olen tapaamassa ihmissalakuljettajan.
Vain parikymppinen, nimettömänä pysyttelevä mies tulee perheestä, jota täälläpäin luonnehditaan “mafiaksi”.
Hän on siististi pukeutunut college-paitaan ja farkkuihin. Katse ja olemus huokuvat itsevarmaa rauhallisuutta.
Karussa biljardisalissa olevat nuoret tervehtivät häntä kunnioittavasti.
Nuori mies haluaa kertoa ihmissalakuljetuksesta, koska hän toivoo sen auttavan Valko-Venäjän ja Puolan rajalla jumissa olevia tuhansia kurdeja.
– Heillä ei ole mitään tekemistä salakuljettajien kanssa, mies väittää.
Hänen mukaansa rajalla olevat ihmiset eivät joko halua tai sitten heillä ei ole varaa käyttää salakuljettajia. He toivovat, että Saksa tai jokin muu maa ottaisi heidät vastaan.
– On todella ikävä nähdä, missä olosuhteissa he ovat.
Mies kertoo, että salakuljettajat veivät viidentoista hengen ryhmän rajan yli edellisenä päivänä. Yksi siirtolaisista oli Chamchamalista.
Salakuljettaja ei halua kertoa nimeään julkisuudessa, koska se voisi aiheuttaa hänelle ongelmia.
Yle ei voi varmistaa, että kaikki salakuljettajan kertoma on totta. Esimerkiksi salakuljetusreittien hinnat vastaavat kuitenkin sitä, mitä Yle on kuullut suoraan siirtolaisilta.
Salakuljetusreitti ei sovi lapsiperheille
Nuori mies kuvailee, kuinka Puolaan pääsee rajan läpikotaisin tuntevien salakuljettajien avulla.
– Tiedämme, mistä mennä yli, hän toteaa.
Joissakin kohdissa on tasan seitsemän minuuttia aikaa katkoa aita, juosta rajan yli vastapuolella olevaan metsään ja yrittää edetä mahdollisimman paljon.
Seitsemän minuutin jälkeen rajavartijat kulkevat paikan ohi.
Miehen mukaan tämä reitti on tarkoitettu yksin matkaaville henkilöille, koska pienet lapset eivät pysty liikkumaan riittävän nopeasti.
Puolassa siirtolaiset kävelevät monta tuntia salakuljettajan opastamina maantielle, jossa odottaa vähintään kaksi ajoneuvoa.
– Etummaisessa autossa on vain salakuljettajia. Jos he havaitsevat poliisin tarkastuspisteen tai muuta viranomaistoimintaa, he soittavat perässä tulevaan autoon. Näin auto, jossa on siirtolaisia, tietää kääntyä takaisin.
Nämä salakuljettajat vievät siirtolaiset yleensä Saksaan tai Alankomaihin.
Salakuljettajan mukaan matka Valko-Venäjältä Saksaan maksaa 6 000–9 000 dollaria per henkilö.
Britannia kurdien ykköskohde
Nuori salakuljettaja kertoo, että kurdeista suuri osa haluaa Britanniaan, etenkin Lontooseen. Siellä on hänen mukaansa EU:ta paremmat työmarkkinat paperittomille.
Siksi Britanniaan pyrkivät jatkavat Saksasta Ranskaan uusien salakuljettajien avulla. Ranskasta ylitetään Englannin kanaali lopulliseen päämäärään.
Ihmissalakuljettajien järjestämä matka Valko-Venäjältä Britanniaan on tänä kesänä maksanut arviolta 15 000 dollaria per henkilö.
Salakuljettajan ja Ylen muiden Kurdistanissa haastattelemien henkilöiden mukaan Suomi ei ole kurdien pääkohteita.
Valko-Venäjän reitti on erilainen, koska maan itsevaltias Aljaksandr Lukašenka avasi sen painostaakseen EU:ta.
Lukašenka ilmoitti kesäkuussa julkisesti, että raja EU:hun on auki, eikä Valko-Venäjä aio estää ihmisiä menemästä Liettuan, Puolan ja Latvian rajoille.
Lukašenka myös varmisti, että ihmiset Pohjois-Irakissa ja Bagdadissa saavat vaivatta Valko-Venäjän viisumeita.
– Ihmiset tarvitsivat salakuljettajia vasta Valko-Venäjällä. Se oli paljon halvempaa heille, ja siksi niin monet lähtivät, bisneksessä mukana oleva mies kertoo biljardisalilla.
Hänen mukaansa muut salakuljetusreitit ovat kalliita, koska EU:hun on yhä vaikeampi päästä.
Miestä kuunnellessa alkaa ymmärtää, kuinka järjestelmällisesti salakuljettajat toimivat. Reittejä, kikkoja ja alan kirjoittamattomia sääntöjä on lukuisia.
Pohjois-Irakin Kurdistanista on vuosikymmenien ajan lähdetty kohti Eurooppaa. Esimerkiksi 1980-luvun lopussa Irakin johtaja Saddam Hussein tappoi kymmeniä tuhansia kurdeja (siirryt toiseen palveluun) tällä alueella al-Anfal-operaatiossa.
Tänä päivänä Kurdistanista paetaan ennen kaikkea taloudellista kurjuutta, heikkoja palveluja ja näköalattomuutta.
Tehokkaasti organisoitua toimintaa
Ihmissalakuljetus muistuttaa mitä tahansa logistiikka-alan toimintaa. Hinta määräytyy reitin pituuden ja hankaluuden mukaan.
Kurdeja salakuljettavat pääasiassa eri maissa asuvat toiset kurdit.
Salakuljettajan mukaan arabeilla ja iranilaisilla on omat verkostonsa.
Rahaliikenne toimii myös kurdiverkostojen avulla. Siirtolaiset eivät maksa suoraan salakuljettajille, vaan luotetuille kolmansille osapuolille kurdialueella.
Kun asiakas pääsee määränpäähänsä, esimerkiksi Saksaan, hän vahvistaa viestillä välikädelle, että on saapunut perille. Sen jälkeen salakuljettaja saa palkkionsa.
– Kutsumme sitä OK-viestiksi, salakuljettaja selventää.
Salakuljettajat häikäilemättömiä
Miehen mukaan salakuljettajat ovat usein fiksuja, mutta häikäilemättömiä.
– Pitää olla todella varovainen salakuljettajien kanssa.
Salakuljettajalle ei esimerkiksi ikinä pidä maksaa käteisellä etukäteen. Riski on todella suuri, että salakuljettaja häviää kuin tuhka tuuleen rahojen kanssa.
– Turkissa on paljon ihmisiä, jotka joutuvat elämään kadulla, koska salakuljettaja varasti heidän rahansa.
Miehen mukaan salakuljettajat voivat myös valehdella reitin vaativuudesta.
– He sanovat, että kävelemistä on pari tuntia, vaikka todellisuudessa matkaa on pari vuorokautta.
EU:sta on monia esimerkkejä salakuljettajien häikäilemättömyydestä. Vuonna 2015 Itävallassa löydettiin 71 turvapaikanhakijaa tukehtuneena kuorma-autosta (siirryt toiseen palveluun). Kuolleista nuorin oli alle vuoden ikäinen vauva.
Asunnottomia käytetään kuskeina, veneitä jaetaan
Salakuljetusringissä on yleensä johtoporras, jonka ei tarvitse ottaa riskejä kentällä.
Esimerkiksi Valko-Venäjällä käytetään paikallisia “oppaita”, jotka vievät ihmisiä rajan yli. He eivät ole salakuljetusringin pysyviä jäseniä, vaan saavat maksun joka keikasta.
EU:n alueella salakuljettajat käyttävät rahapulassa olevia, usein kodittomia, ihmisiä heittämään keikkaa. He joutuvat esimerkiksi ajamaan ajoneuvoja, joissa on siirtolaisia.
Salakuljetusringit voivat tehdä yhteistyötä keskenään. Salakuljettaja kertoo esimerkin Turkista.
Sanotaan, että kolme eri salakuljetusrinkiä ostaa kolme venettä. He voivat hajauttaa riskin käyttämällä veneitä yhdessä. Jos viranomaiset takavarikoivat yhden veneen, voi toiminta jatkua kahdella jäljelle jäävällä veneellä.
Turkista Italiaan suosittu reitti
Jos Lukašenkan avaamaa Valko-Venäjän reittiä ei oteta huomioon, niin Turkki on portti EU:hun salakuljettajille.
Etenkin laivareitti Turkista suoraan Italiaan on lisännyt suosiotaan.
– Turkissa on asunto, jossa siirtolaiset odottavat. Kun sopiva hetki koittaa, he menevät pienillä veneillä merellä odottavaan laivaan. Se vie Italiaan tai jonnekin muualle.
Kreikkaan olisi lyhyempi matka meren yli, mutta sieltä on lähes mahdotonta päästä maata pitkin Länsi-Balkanin läpi EU:hun. Siksi harva haluaa sinne.
Pienillä veneillä Englannin kanaalin yli
Nuori mies kertoo, että Ranskassa salakuljettajat seuraavat tarkasti säätietoja. He tarkkailevat aaltoja. Ennusteessa voi olla, että esimerkiksi 15 päivässä on yksi tyynempi päivä. He valmistautuvat siihen päivään.
He ylittävät Englannin kanaalin pienellä veneellä.
Toinen tapa on rekan kyydissä. Silloin salakuljettajalla on sopimus rekankuljettajan kanssa, ja siirtolaiset ylittävät rajan rekkaan piiloutuneina.
Rekkoihin yritetään päästä myös salaa. Maahanpyrkijät voivat esimerkiksi roikkua rekan alla kanaalin ylityksen ajan. Tämä on erittäin vaarallinen tapa.
Viranomaisia lahjotaan
Joskus rajavartijoita lahjotaan. Salakuljettajan mukaan on ollut tilanteita, kun rajavartija on päästänyt kiinnijääneen salakuljettajan menemään tämän maksettua lahjuksen.
– On todella hyvä, jos salakuljettaja osaa rajaviranomaisten äidinkieltä.
Salakuljettaja kertoo esimerkin. Pari päivää sitten Puolan rajavartija sai kiinni ryhmän siirtolaisia.
Rajavartija vaati kymmenen tuhatta dollaria jokaisesta siirtolaisesta päästääkseen heidät eteenpäin. Salakuljettajalla ei ollut niin paljon rahaa, joten sopimusta ei syntynyt.
Miehen mukaan usein tilanne voidaan silti ratkaista, jos salakuljettajalla on paljon käteistä mukana. Etenkin Turkissa on yleistä, että salakuljettajat ostavat itsensä vapaiksi.
Kalleimmat keinot vain harvoille
Pohjois-Irakissa maine on salakuljetusringille kaikki kaikessa. Jos saa mainetta paikallisesti, asiakkaita riittää. Salakuljetus perustuu luottamukseen.
Salakuljettaja antaa muutaman esimerkin hintavista salakuljetusreiteistä.
Rekan kyydissä rahtilaivalla voi päästä Italiaan tai Britanniaan saakka. Ihmisille annetaan ruokaa konttiin useiksi päiviksi.
Passeja voidaan väärentää. Joskus haetaan Schengen-viisumeita väärennetyillä dokumenteilla.
Tietotekniikan kehityksen myötä nämä keinot ovat vaikeutuneet. Lisäksi hintalappu asiakkaalle on kova.
Aiemmin rajoja ylitettiin tuttavien passeilla, mutta nykyään sekään ei tahdo onnistua.
Huumeet vievät kadulle
EU:ssa ja Turkissa elävien salakuljettajien elämänkaari ei yleensä ole kovin kadehdittava.
Toiminta on vaarallista, ja vankilaan tai karkotetuksi joutumisen riski käsinkosketeltava.
Etenkin Turkissa monet salakuljettajat haksahtavat nopeiden tulojen mahdollistamaan nopeaan elämään: huumeisiin ja naisiin.
– Yhtenä päivänä he huomaavat olevansa koukussa aineisiin. Salakuljetuksesta saadut rahat on tuhlattu ja he päätyvät kadulle.
– Aniharva toimii riittävän fiksusti rikastuakseen, nuori mies toteaa.
Lue lisää: