Suomen väestö harmaantuu kovaa vauhtia. Tilastokeskuksen väestöennusteen perusteella ikäryhmistä nopeimmin kasvaa 75-vuotiaiden joukko. Tänä vuonna heidän määränsä ylittää 600 000 ja 700 000 menee rikki jo neljän vuoden päästä.
Jos väestöennusteet toteutuvat vuonna 2040 yli 75-vuotiaita on jo 900 000.
– Maamme tilanne väestön ja demografian rakenteesta johtuen näyttää kymmenen vuoden kuluttua jo aivan erilaiselta kuin nyt, sanoo EK:n johtaja Sami Pakarinen.
Ikääntyminen alkoi vauhdittua jo viime vuonna. Pakarinen huomauttaa, että siitä on puhuttu jo 30 vuotta, joten kenellekään sen ei pitäisi tulla yllätyksenä.
– Ei pidä tuudittautua siihen, että mitään ei tapahdu. Nyt muutos etenee vauhdilla.
Iäkkäät eivät sinänsä ole ongelma. On hienoa, että elinikä nousee. Ongelma on sen sijaan se, että lapsia syntyy vähän ja työikäisiä on aiempaa vähemmän.
Kuten oheisesta kuviosta ilmenee, muiden ikäluokkien koko ei juuri kasva. Esimerkiksi tänä vuonna 15–24-vuotiaita on suunnilleen yhtä paljon kuin yli 75-vuotiaita, mutta vuonna 2040 heitä on ennusteen mukaan enää noin 540 000 eli 360 000 vähemmän kuin yli 75-vuotiaita.
Tämä tarkoittaa, että tänä vuonna kumpaakin ikäryhmää on noin 11 prosenttia väestöstä. Jos väestöennusteet pitävät paikkaansa, vuonna 2040 lähes joka kuudes suomalainen on yli 75-vuotias, mutta hieman harvempi kuin joka kymmenes on 15–24-vuotias.
Nyt suurten ikäluokkien tuoma paine on iso, mutta Pakarinen ei usko, että tilanne helpottaa myöhemminkään.
– Päinvastoin, 2040– ja 2050-luvuilla siitä tulee todella hankala, Pakarinen ennakoi.
Pakarinen on huolissaan julkisen talouden kestävyydestä. Kun olemme vanhoja, tarvitsemme yleensä enemmän hoiva- ja terveyspalveluita kuin nuorempana. Jotta maamme ei velkaantuisi yhä pahemmin, tarvitsemme aikuisia, jotka käyvät töissä, maksavat veroja ja joiden työnantajat maksavat veroja.
– Tarvitsisimme paljon enemmän työllisiä suhteessa palveluita eniten käyttäviin eli lapsiin ja vanhuksiin, Pakarinen sanoo.
Avainasemassa Pakarisen mielestä on työllisyys etenkin yksityisellä sektorilla. Työn vastaanottamisen pitäisi hänestä olla nykyistä kannustavampaa.
– Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus olisi hyvä keino, jolla tuettaisi julkisen talouden vahvistumista.
Keskeistä on, että työttömät saataisiin töihin, mutta se ei yksin riitä.
– Toinen työvoimaa ja yritysten kasvumahdollisuuksia parantava keino on työperäisen maahanmuuton olennainen lisääminen.
Maahanmuutto ei ole nopea keino, mutta jos sitä tehtäisiin systemaattisesti kasvattaen vuodesta toiseen, väestörakennehaastetta pystyttäisiin Pakarisen mukaan hidastamaan. Ensisijainen maahanmuuttoa jarruttava ongelma hänestä on lupabyrokratia, joka kestää aivan liian kauan.
Pakarisen mielestä toimeen on ryhdyttävä heti, sillä lakien valmistelu vie aikansa, mikä hidastaa uudistusten voimaantuloa.
Syntyvyys on Suomessa hieman noussut korona-aikana, mikä on ollut kansainvälisesti poikkeuksellista. Vaikka suunta on myönteinen yllätys, Pakarinen ei jaksa uskoa, että kyseessä olisi pitkäaikainen trendi, joka ratkaisi demografiaongelman.
Väestöennusteen perusteella Suomen asukasluku kasvaa enää kymmenisen vuotta, ja kääntyy laskuun vuonna 2034. Tuossakin ennusteessa väkimäärää kasvattaa etenkin maahanmuutto. Vuonna 2040 suomalaisia olisi ennusteen mukaan vajaa 5,6 miljoonaa.
Väestörakenne vaikuttaa myös alueellisesti. Kiivaimmin väestö ikääntyy Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun seutukuntien ulkopuolella.
Edellisvuonna 53 kunnassa syntyi enemmän väkeä kuin kuoli. Tilastokeskus arvioi, että vuonna 2030 tällaisia kuntia olisi 39 ja kymmenen vuotta myöhemmin niitä olisi enää 15.