Avioliittoa solmittaessa helposti voi kuvitella, että yhteiselo puolison kanssa kestää kuolemaan saakka. Ennen naimisiinmenoa on kuitenkin hyvä tiedostaa, että noin puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon. Tilastollisesti ei olisi siis mitenkään poikkeuksellista, vaikka omakin avioliitto elämän muutosten myötä tulisi joskus päätymään eroon.
Mikäli muuta ei ole sovittu, avioerossa puolisoiden omaisuus jaetaan osituksessa tasan. Jos puolisoiden omaisuudessa on suuria eroja, varakkaampi osapuoli voi joutua avioeron yhteydessä maksamaan entiselle puolisolleen mittaviakin summia.
Edellä mainitun tilanteen voi ehkäistä tekemällä avioehtosopimuksen. Tiivistetysti se tarkoittaa sitä, että puolisoilla ei avioerossa ole oikeutta toistensa omaisuuteen.
Asianajotoimisto Svahnin asianajajan Sanna Svahnin mukaan avioehto kannattaa tehdä monesta eri syystä.
– Avioehto kannattaa tehdä ainakin niin, että vähintään poissuljetaan avio-oikeus avioerotilanteessa, Svahn sanoo Verkkouutisille.
Svahnin mukaan avioehtoa kannattaakin miettiä samalla tavalla kuin esimerkiksi autovakuutusta. Siinä missä autovakuutus otetaan liikennevahinkojen varalle, avioehto on vakuutus avioeron varalle.
– Eli jos avioliitossa kaikki ei menekään niin ruusuisesti varsinkin tuoreissa avioliitoissa, niin avioehto turvaa sen, että ainakin oma omaisuus on turvattu.
Huonosti laadittu asiakirja on pätemätön
Avioehtoa laatiessa kannattaa kiinnittää huomiota sen muotovaatimuksiin. Niitä ovat esimerkiksi se, että sopimus on päivätty ja siinä on molempien avioliiton osapuolten allekirjoitukset. Tämän lisäksi tarvitaan kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset, jotka osoittavat osapuolten allekirjoitukset oikeiksi.
Lopuksi avioehtosopimus täytyy toimittaa Digi- ja väestötietoviraston (DVV) rekisteröitäväksi. Jos sopimus ei täytä vaatimuksia, se on juridisesti täysin pätemätön.
Svahnin mukaan yksi tyypillisin virhe avioehtoa tehdessä on se, jos avioehdon todistajina on käytetty muita kuin esteettömiä henkilöitä.
– Monesti näkee tapauksia, joissa todistajana on ollut esimerkiksi joku sukulainen, Svahn toteaa.
Jos avioehdon todistaja on tosiasiassa esteellinen, avioehtosopimus ei ole juridisesti pätevä.
Svahnin mukaan toinen yleinen avioehtoon liittyvä virhe on se, jos avioehtosopimuksessa yritetään tehdä sopimuksia omaisuuden jakamisesta ja siitä, miten omaisuus jaetaan erotilanteessa.
Asianajaja huomauttaa, että näistä asioista ei sovita avioehdossa vaan mahdollisessa erossa tehtävän jaon osalta erillisellä sopimuksella tai kuoleman jälkeisen jaon osalta testamentissa.
– Avioehto kattaa vain sen omaisuuden, mihin puolisoilla on avio-oikeus ja missä tilanteissa. Avio-oikeuden ulottuvuus on se asia, mikä rajaa sen, mihin avioehdolla voidaan vaikuttaa. Sitä ei ole tarkoitettu mihinkään muuhun.
Kannattaako avioehtosopimusta laatiessa käyttää asiantuntijan apua, jotta mahdollisilta virheiltä vältyttäisiin?
Svahnin mukaan asiasta on saatavilla verkosta niin paljon tietoa, ettei asianajajan apuun tukeutuminen ole välttämätöntä. Yksinkertaisin tilanne on ensimmäistä kertaa avioituvalla pariskunnalla, jonka kummallakaan osapuolella ei ole lapsia.
– Silloin riittää vain se, että erotilanteessa avioehtosopimuksella poissuljetaan avio-oikeus. Silloin omaisuus on jo turvattu. Sitä (avioehtoa) voi muokata ja avio-oikeutta palauttaa myöhemmin, Svahn toteaa.
Mikäli pariskunnan toisella osapuolella on esimerkiksi yritysvarallisuutta tai tuleva mittava perintö, Svahn suosittelee käyttämään asiantuntijan apua. Sama pätee uusioperheisiin, jolloin aviopuolisoilla on lapsia aiemmista avioliitoista.
– Taustalla voi olla monenlaisia mielenkiintoisia kuvioita.
Avioehto kannattaa tehdä naimisiin menon yhteydessä
Avioehto on kannattavinta tehdä heti avioliiton alussa, mielellään jo ennen vihkimistä. Tämä johtuu siitä, että jos toinen osapuoli kieltäytyy tekemästä avioehtosopimusta enää avioliiton aikana, vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat.
– Käytännössä ainoa tilanne on silloin se, jos pariskunnan toinen osapuoli joutuu konkurssiin. Vain siinä tilanteessa voi tehdä yksipuolisen avioehdon.
Jos molemmat osapuolet suostuvat, avioehdon voi tehdä milloin tahansa avioliiton aikana. Svahnin mukaan sopiva hetki avioehdon tekemiselle voi olla esimerkiksi tilanne, jossa toiselle osapuolelle on tulossa mittava perintö tai hän on pääsemässä osakkaaksi yritykseen. Useimmiten avioehto tehdään ennen vihkimistä.
– Avioehdon voi kuitenkin tehdä milloin vain ennen avioeron voimaantuloa, Svahn muistuttaa.
Avioehdon merkitys voi korostua etenkin sellaisessa tilanteessa, jossa toinen osapuoli on hakeutunut avioliittoon vilpillisin mielin huomattavasti varakkaamman henkilön kanssa. Jos osapuolilla ei ole avioehtoa, heidän omaisuutensa jaetaan tasan avioeron osituksessa, jollei osituksen sovitteluvaatimus menesty. Muutoin vähemmän varakkaampi osapuoli käytännössä hyötyy taloudellisesti avioerosta.
Ositukseen liittyvät riidat näkyvät myös asianajajan vastaanotolla.
– Olen nähnyt paljon sellaisia tapauksia, joissa ositus on koettu kohtuuttomaksi, varsinkin jos kyseessä on ollut lyhyt avioliitto. Silloin on voitu vaatia sovittelua sen perusteella, että toinen osapuoli saisi perusteetonta etua, jos saisi täysin puolet yhteenlasketusta omaisuudesta.
Tällainen voi olla esimerkiksi tilanne, jossa avioliiton toinen osapuoli on hankkinut merkittävän yritysomaisuuden jo ennen avioliittoa.
– Käytännössä silloin toisella osapuolella on ollut sellaista omaisuutta, jonka hankkimiseen sillä toisella ei ole ollut mitään osaa eikä arpaa.
Osituksen sovittelua on vaadittu myös pidemmissä avioliitoissa. Svahnin mukaan pitkissä liitoissa vaatimuksen menestysmahdollisuudet ovat heikommat.
– Kun kyseessä on pitkä liitto, toinen on tavalla tai toisella osallistunut yhteisen talouden hoitoon. Usein luullaan, että se joka on kotona lasten kanssa, ei olisi oikeutettu mihinkään omaisuuteen erotilanteessa. Lain silmissä asia ei ole ihan näin, Svahn sanoo.
Avioehdosta voi olla myös haittaa
Joissakin tilanteissa avioehdosta voi olla myös haittaa. Esimerkkinä Svahn mainitsee tilanteen, jossa avioparilla on poissulkeva avioehto ja yhteinen koti, johon on otettu asuntolainaa.
– Jos toinen osapuoli haluaa lunastaa toisen osuuden, niin varainsiirtovero menee koko lunastettava osuudesta, Svahn kertoo.
Jos aviopuolisot ovat omistaneet asunnon esimerkiksi tasan puoliksi, varainsiirtovero menee asunnon puolikkaan arvosta.
Svahn suosittelee miettimään näitä asioita etenkin siinä tilanteessa, jossa avioparilla on yhteinen asunto.
LUE MYÖS:
Älä tee tätä virhettä testamentin kanssa