Julkinen sektori on taistellut samapalkkaisuudesta koko vuosituhannen alun, mutta tulos on ristiriitainen, sanovat asiantuntijat
Vuonna 2019 sairaanhoitajien ammattiliitto Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkösellä oli kova tavoite: hoitajien palkankorotusten pitäisi ylittää miesvaltaisten alojen palkankorotukset. Temppu, jota on etukäteen pidetty mahdottomana, kerrottiin Ylen haastattelussa.
Kolme vuotta myöhemmin Suomessa eletään keskellä koronavirusepidemiaa. Mahdoton temppu on vielä toteuttamatta, ja viime vuodet ovat kohdelleet terveydenhuollon henkilökuntaa erityisen nurjasti.
Nyt kunta-ala pyrkii historiallisen laajalla lakolla ratkaisemaan jälleen samapalkkaisuuden ongelmaa, joka on ollut alan päänvaivana koko sen historian ajan. Ensin hoitajat uhkaavat noin 25 000 hoitajan lakolla, sen jälkeen laajenisi niin, että 40 000 hoitajaa jäisi pois töistä.
Viimeksi ongelmaa on yritetty ratkaista yhtä rajuilla työtaistelutoimilla 15 vuotta sitten.
Jopa 13 000 uhkasi irtisanoutua
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hoitoalan paheneva työvoimapula ja alan palkkojen jälkeenjääneisyys nousivat merkittäväksi vaaliteemaksi. Vaalit voitti kokoomus, jonka eduskuntavaalikampanja jäi muistiin Sari Sairaanhoitaja -hahmosta. Sarin avulla julkisen sektorin koulutetuille naisille, kuten hoitajille ja opettajille, luvattiin muita suuremmat palkankorotukset.
Palkkaneuvottelut käynnistyivät kuitenkin nihkeissä tunnelmissa, eikä ensimmäinen korotusehdotus kelvannut hoitajien ammattiliitto Tehylle.
Lokakuussa 2007 Tehy ja toinen hoitajaliitto Super kävivät työtaistelua poikkeuksellisella keinolla, joukkoirtisanoutumisten uhalla. Viimeksi yhtä rajua keinoa oli käytetty 12 vuotta aiemmin, vuonna 1995.
Joukkoirtisanoutumislistoille kertyi lokakuussa 2007 lähes 13 000 nimeä. Sairaanhoitopiirit arvioivat tuolloin, että jos niin moni irtisanoutuu työtaistelun nimissä, potilaita voisi kuolla jo muutamassa tunnissa. Yliopistosairaaloiden kriittisimmistä toiminnoista olisi ollut irtisanoutumassa jopa yli 70 prosenttia hoitajista.
Joukkoirtisanoutumisen oli määrä tapahtua samana päivänä. Sopu syntyi samana päivänä.
Yhteensä työtaisteluun osallistui 52 000 ihmistä. Yhtä järeää työtaistelua ei ole sen jälkeen julkisella sektorilla nähty – paitsi nyt.
Tähtäimessä samapalkkaisuus
Julkisen puolen työtaistelut ovat koko 2000-luvun ajan kiteytyneet tavoitteeseen samapalkkaisuudesta, arvioi Tehyn historiikin kirjoittanut historiantutkija Mikko Laakso.
Samapalkkaisuus tarkoittaa sitä, että samasta tai samanarvoisesta työstä maksetaan samaa palkkaa. Hoitajaliitot ovatkin vääntäneet käytännössä koko olemassaolonsa aikana kättä siitä, että hoitajille pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin muille yhtä korkeasti koulutetuille aloille.
Esimerkiksi Kuntatyönantajien (KT) ylläpitämien palkkatilastojen mukaan ammattikorkeakoulututkinnon lukenut sairaanhoitaja tienasi vuonna 2020 kokonaisansiona keskimäärin noin 3 300 euroa. Yhtä korkeasti koulutettujen sairaalainsinöörien keskimääräinen kokonaisansio oli lähes 5 200 euroa.
Sairaanhoitajien palkkataso on aina jäänyt alemmas kuin kuntasektorin keskimääräinen kokonaisansio, joka oli vuonna 2020 noin 3 370 euroa.
– Esimerkiksi sote-ala on ollut aina alipalkattu, ainakin näin Tehy ja Super ovat kokeneet. Kehitys on ollut masentavan hidasta, ja se on asia, joka on aina kiukuttanut liittoja, Laakso sanoo.
Vielä vuonna 2007 talous näytti valoisalta ja koettiin, että valtion kirstusta löytyy rahaa palkkakuopan täyttämiseen.
Tehyn jäsenet saivat työtaistelun lopputuloksena sopimuskaudelle 16–18 prosentin palkankorotukset, Superin jäsenet taas reilun 12 prosentin korotukset.
Yhtä korkeita korotusprosentteja ei sittemmin ole nähty, vaan sopimuskierrosten yleinen korotuslinja on asettunut noin kahteen prosenttiin.
Vuotta myöhemmin iski maailmanlaajuinen syvä lama, ja toiveet merkittävistä palkankorotuksista menivät vuosiksi jäihin.
Poliittisten lakkojen aika
Muualla kuin sote-alalla on ollut lakkorintamalla hiljaisempaa useita vuosia.
– Viime vuosina on ollut eniten sellaisia työtaisteluita, jotka ovat liittyneet paikallisiin tilanteisiin. On vastustettu esimerkiksi palveluiden yksityistämistä yksittäisissä kaupungissa tai kunnassa, kertoo Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n toimialajohtaja Håkan Ekström.
– Hankalia kierroksia on ollut aiemminkin, mutta tällaiseen tilanteeseen ei olla päädytty aikaisemmin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
Vuonna 2015 aloittanut Sipilän hallitus halusi myllertää työmarkkinakenttää esimerkiksi kilpailukykysopimuksella ja irtisanomisten helpottamisella. Toimet johtivat poliittisiin työtaisteluihin ja mielenilmauksiin.
Poliittisten työtaisteluiden tulokset olivat vaihtelevia. Irtisanomislaissa hallitus päätyi alkuperäistä esitystään laihempaan kompromissiin, mutta kiky tuli voimaan vastustuksesta huolimatta.
”Yhden alan on hyvin vaikea tehdä tehdä pysyviä irtiottoja”
Onko palkkakuoppa sitten saatu täytettyä 2000-luvulla? Itä-Suomen yliopiston dosentti Tapio Bergholm huomauttaa, että ansiotasoindeksin mukaan julkisen puolen palkkakehitys on seurannut tiiviisti yksityistä sektoria viime vuodet.
Ansiotasoindeksin mukaan kunnan työntekijä tienaa noin 96 prosenttia siitä, minkä yksityisellä sektorilla työskentelevä tienaa. Valtion palkat taas ovat keskimäärin yksityistä suuremmat.
– Ei se julkisen sektorin palkkakehitys niin huonoa ole ollut, jos katsotaan ansiotasoindeksiä, Bergholm arvioi.
Ansiotasoindeksi ei huomioi alojen välisiä eroja. Mikko Laakso huomauttaa, että hoitoalan palkat ovat edelleen jäljessä verrattuna julkisen sektorin keskiarvoon.
Vuonna 2007 hoitajaliitot saivat mittavat korotusprosentit – mutta ilo palkkaerojen kirimisestä jäi lyhytaikaiseksi, sillä muut julkisen sektorin alat saivat pitkälti samat korotukset seuraavilla neuvottelukierroksillaan.
– Vaikka Tehy sai vuonna 2007 komeita palkankorotusprosentteja, niin käytännössähän kuntatyönantaja levitti ne koko kuntakenttään erilaisin järjestelyin, Laakso sanoo.
Palkkakuopassa olevan hoitoalan onkin Laakson mukaan hyvin vaikea kivuta kuopasta pysyvästi ylös.
– Julkisella puolella se menee usein niin, että mitä yksi ala on neuvottelukierroksellaan saanut, sen muut alat kirivät myös nopeasti kiinni. Eli jos halutaan korottaa sote-alan henkilöstön palkkoja samalle tasolle jonkin toisen alan kanssa, niin se ei yleensä ole onnistunut kuin hetkellisesti.
Lue lisää: