Kommentti: Tähtipelaajan rähinöinti Mikko Rantasen puolesta kävi kalliiksi – Milloin turhista tappeluista päästään?
Jääkiekon parista löytyy edelleen vanhan koulukunnan näkemyksiä, joiden mukaan pelaajilla pitäisi olla kaukalossa mahdollisuus jakaa oikeutta. Näkemyksen mukaan väärintekijöitä täytyisi voida rangaista tarpeen tullen nyrkein. Näin NHL:ssä toimittiin vuosikymmenien ajan ja toimitaan pehmentyneistä arvoista huolimatta edelleen.
Toimitaan, vaikka peliä ei olla väkivallan avulla koskaan sen puhtaammaksi saatu. Vaikka takavuosikymmeninä likaisista tempuista joutui vastaamaan nyrkein, aikalaistodisteet ovat täynnä toinen toisiaan rumempia temppuja ja taklauksia, mikä jo itsessään kumoaa silmä silmästä-teorian.
Kaiken lisäksi pelaajat aiheuttivat tappeluilla etenkin takavuosina toisilleen valtavan määrän tarpeettomia aivovammoja.
Tappeluiden suhteen NHL on kuitenkin mennyt eteenpäin valtavasti viime vuosien aikana. NHL:ssä ei ole koskaan tapeltu yhtä vähän kuin nyt ja etenkin joutavista järjestetyistä tappeluista esimerkiksi otteluiden alkuhetkillä on päästy eroon kokonaan. Jäljellä on lähinnä pelin tuoksinasta tunnekuohujen seurauksena syntyneet kahakat.
Tämä onkin ainoa jääkiekkotappeluiden muoto, jota voi edes jollakin tasolla ymmärtää – se on osa lajikulttuuria ja olkoon niin.
Yksi ongelmakohta lajilla, tai tarkemmin NHL:llä tappeluihin liittyen edelleen on.
On järjen vastaista, että NHL:ssä joutuu tappelemaan jopa puhtaiden taklausten jälkeen. Vaikka kuinka syvällisesti haluaa ymmärtää jääkiekkokulttuuria, johon on aina kuulunut vahva yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta-ajattelu, tämän kanssa liiga on kiivennyt ahteri edellä puuhun ja pahasti.
Pelaajat haluavat edelleen pitää tiukasti kiinni vanhakantaisesta ajattelusta, jossa nämä katsovat toinen toisensa perään. Jos yhtä laumasta satutetaan, joku muu rankaisee taklaajaa. Osaltaan tätäkin on helppo ymmärtää. Ne joukkueet, jotka antavat vastustajan heitellä omiaan ympäri kaukaloa ilman vastareaktiota, jäävät lopulta myös itse ottelussa katujyrän alle.
Näitäkin joukkueita löytyy.
Silti tappeleminen tuntuu turhalta. Ongelma on myös siinä, ettei varsinkaan nykyvauhdeilla pelaajilla voi olla minkäänlaista mahdollisuutta tehdä pelin tuoksinassa oikeaa arviota taklausten laadusta. Toki mukaan mahtuu joitakin selkeästi rumia taklauksia, mutta jokaista rumaa taklausta kohden löytyy lukuisia virhearvioita.
Näiden virhearvioiden seurauksena NHL:ssä joutuu liian usein tappelemaan myös puhtaiden taklausten jälkeen.
Yksi tällainen tapaus nähtiin tälläkin viikolla, kun Minnesotan Matt Dumba taklasi Coloradon Mikko Rantasta puhtaasti ja kovaa turkulaisen ajettua hyökkäyssiniviivalla suoraan kanadalaispuolustajan miinaan. Coloradon piti tietenkin näyttää mahdolliselle pudotuspelivastustajalle, ettei ykkösketjun monipuolisimman hyökkääjän kaltoinkohtelu käy laatuun.
Ja kuten usein, rangaistus laitetaan täytäntöön välittömästi.
Sen laittoi kuitenkin täytäntöön täysin väärä mies. Sen sijaan, että Colorado olisi antanut jäällä samaan aikaan olleen ja tappelemaan tottuneen Kurtis MacDermidin tai Valeri Nitshuskinin hoitaa likaisen työn, oikeuden ottikin omiin käsiinsä ykköshyökkääjä Nathan MacKinnon.
Ja kuinka ollakaan, kahta päivää myöhemmin Colorado ilmoitti MacKinnonin olevan sivussa ylävartalovamman vuoksi. Päävalmentaja Jared Bednarin mukaan vamma oli todennäköisesti peräisin tappelusta. Ja mikä pahinta, seura ei osannut antaa MacKinnonin paluulle minkäänlaista aikataulua. Luotsi lisäsi koko seuran olevan huolissaan.
Kaikella kunnioituksella: voiko olla typerämpää ja turhempaa tapaa hoitaa itseään loukkaantuneiden kirjoihin?
Coloradon onneksi pudotuspelien alkuun on vielä viitisen viikkoa. On silti varmaa, ettei GM Joe Sakic sen enempää kuin päävalmentaja Bednar ole kovinkaan tyytyväinen MacKinnonin harkintakyvyn pettämiseen. Jääkiekkokoodiston mukaan MacKinnon toimi oikein, mutta samalla hän laittoi koko seuran erittäin hankalaan tilanteeseen.
Ja vain siksi, että näin on aina tehty ja näin kuuluu tehdä.
Näin ei kuitenkaan nimenomaan olisi pitänyt tehdä, koska Matt Dumba ei tehnyt tilanteessa mitään väärää. Kiekon viime hetkellä menettänyt Rantanen ajoi siniviivan pinnassa itsensä äärimmäisen hankalaan paikkaan. TPS-kasvatti tarjosi taklausta kytänneelle Dumballe paikan, jota tämä ei jättänyt käyttämättä.
Ja vielä vähemmän rähisemään olisi pitänyt lähteä tähtipelaaja MacKinnonin. Mitä jos MacKinnon olisi toiminut samoin huhtikuun lopulla ja laittanut itsensä loukkaantuneiden kirjoihin viikkokausiksi pudotuspelien alla? Tai mitä jos MacKinnon saikin tappelusta vaikean aivotärähdyksen?
Hetken tarpeettomasta mielijohteesta maksaisi koko mestaruutta tavoitteleva joukkue.
Taklaaminen on peruuttamaton osa jääkiekon kertakaikkisen hienoa fyysistä elementtiä. Taklaaminen on tärkeä osa myös pelin taktista puolta. Taklaamista ei saa koskaan kitkeä lajista. Jääkiekon suurin haaste tällä haavaa on opettaa uusien sukupolvien taitoniekat ottamaan taklauksia vastaan.
On erikoista, että samaan aikaan, kun fyysinen elementti halutaan säilyttää lajissa, jonka pelaajat kovasta luonteestaan ja korkeasta kivunsietokyvystään tunnetaan, puhtaistakin taklauksista joutuu tappelemaan. Etenkin komeat puhtaat avojään pommit, jotka tyhjentävät vastaanottavan osapuolen palkeet tehokkaasti, johtavat lähes poikkeuksetta täysin turhaan tappeluun.
Tämä on maalaisjärjen vastaista kaikilla tavoin.
NHL:n kurinpito on tehnyt itsestään naurunalaisen, mikä on osaltaan sekoittamassa pakkaa. Toisaalta tuskin pelaajatkaan ovat ensimmäisenä vaatimassa NHL:ään pidempiä pelikieltoja, koska vahinko saattaa sattua joskus myös omalle kohdalle. Pitkät palkattomat pelikiellot tuskin ovat pelaajayhdistyksen agendalistalla kärkipäässä.
Parempaa harkintaa pelaajien soisi silti tappeluiden suhteen käyttävän.
Ja mitä tulee Nathan MacKinnoniin, niin häntä tuskin näemme ihan heti nyrkkihommissa uudelleen. Viesti seura- ja valmennusjohdolta on todennäköisesti hyvin selkeä: likaisiin hommiin on Coloradoon hommattu aivan toiset miehet.
Lue myös: