Nämä virheet johtivat Venäjän hyökkäykseen – kymmenen Ukrainan sodan oppia Suomelle | Verkkouutiset
Suomalaiset eturivin asiantuntijat Jarno Limnéll ja Ilmari Käihkö pohtivat tuoreessa analyysissään, mitä Suomi voi oppia Ukrainan sodasta.
On kulunut kaksi vuotta siitä, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainassa. Vuonna 2014 Venäjä oli vallannut Ukrainalta Krimin niemimaan ja lietsonut sotaa Donbasissa Itä-Ukrainassa.
– Jo Krimin valtaus aiheutti muutoksia Suomen puolustuksessa. Venäjän laajamittainen hyökkäys aloitti suurimman sodan Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Sen myötä koko Eurooppa heräsi Venäjän aggressiivisuuteen ja kansainvälisen sopimusjärjestelmän kunnioittamisen välinpitämättömyyteen. Sota ja inhimillinen kärsimys jatkuvat yhä, kaksikko kirjoittaa.
Suomi on moneen muuhun maahan verrattuna hyvässä tilanteessa – jota Nato-jäsenyys on entisestään parantanut. Heidän mukaansa olisi silti vaarallista tuudittautua ajatukseen, että osaamme jo kaiken.
– Kansainvälinen turvallisuusympäristö elää ja sodankäynti heijastaa aina tämänhetkistä aikaa, teknologiaa ja yhteiskuntaa. Muutoksen keskellä on myös tärkeää huomioida, mitkä asiat muuttuvat ja mitkä ovat pysyviä. Koska pienellä maalla ei ole varaa suuriin virheisiin, on kriittisen tärkeää tutkia, mitä Suomi voi oppia Ukrainan sodasta.
Jarno Limnéll on kokoomuksen kansanedustaja ja sotatieteiden dosentti. Ilmari Käihkö toimii sotatieteiden dosenttina Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulussa.
He listaavat kymmenen Ukrainan sodan oppia Suomelle:
1. Sota
Sota ei kaksikon mukaan ole hävinnyt mihinkään, vaan on todellisuutta. Sota kuuluu jatkossakin keinovalikoimaan, joilla valtiot pyrkivät edistämään politiikkaansa.
– Jopa suurvaltojen välinen sota on mahdollinen, joskaan ei tällä hetkellä todennäköinen. Ei ole kauaa, kun Suomessakin oli äänenpainoja, ettei Euroopassa enää koskaan sodittaisi. Useissa maissa heikennettiin asevoimia ja leikattiin puolustusbudjetteja, koska sota oli ”vanhentunut.”
– Ukrainan sota ei ole minkään hetkellisen päähänpiston tulos vaan pitkän ja johdonmukaisen kehityksen seuraus. Suvereniteetin turvaaminen ymmärretään jälleen Suomessa ja Euroopassa kriittiseksi poliittiseksi ja yhteiskunnalliseksi tehtäväksi.
2. Tiedustelu
Limnéll ja Käihkö toteavat tiedustelun epäonnistumisen vaikuttaneen suoraan Venäjän päätökseen hyökätä Ukrainaan. Tiedustelutiedon tulkinta ja hyödyntäminen poliittisessa päätöksenteossa vaikuttivat vuorostaan Ukrainan ja sen tukijoiden riittämättömään varautumiseen.
– Venäjä epäonnistui siksi, että se aliarvioi Ukrainan armeijan puolustuskyvyn ja ukrainalaisten maanpuolustustahdon, ja yliarvioi kykynsä pelotella muita valtioita tukemasta Ukrainaa. Ukraina ja monet Euroopan maat eivät vuorostaan Yhdysvaltojen varoituksista huolimatta uskoneet laajamittaiseen Venäjän hyökkäykseen. Tietoa oli, mutta sitä tulkittiin väärin. Alkuvaikeuksien jälkeen lännessä aliarvioitiin vuorostaan Venäjän asevoimien kyky jatkaa sotaa.
3. Tahto
Fyysisen voiman vertailussa Venäjä on vahvempi, mutta sodassa on tärkeää myös tahto.
– Kuten Napoleon aikanaan totesi, ”Moraalin merkitys on moninkertainen fyysiseen voimaan verrattuna.” Keskeisin syy Ukrainan menestykseen on ollut tahto puolustaa omaa maata, kotia ja perhettä. Vastapuolella ei aina edes tiedetä missä taistellaan tai minkä asian puolesta. Henkinen ero on valtava. Sotilaallisten panostusten lisäksi puolustuskyky pohjautuu maanpuolustustahtoon eli tunteeseen siitä, että maa on yhdessä puolustamisen arvoinen.
4. Puolustuskyky
Limnéll ja Käihkö muistuttavat, kuinka Venäjä ruokki ja käytti hyväkseen Ukrainan yhteiskunnan polarisaatiota Maidanin vallankumouksen jälkeen vuonna 2014 tilanteessa, jossa Ukraina oli laiminlyönyt maanpuolustuksensa.
– Puolustuskyvyn rakentaminen aloitettiin huteralta pohjalta. Aikaakin oli vain kahdeksan vuotta, jolloin Ukraina kävi sotaa Donbasissa. Puolustuskyvyn laiminlyöminen on helppoa, mutta sen rakentaminen vaatii vuosia ja jopa vuosikymmeniä.
– Viisautta on varautua pahimmankin vaihtoehdon varalle. Tämä on syytä muistaa myös rauhallisempina aikoina. Useassa Euroopan maassa heikennettyä puolustuskykyä pyritään parhaillaan nopeasti kehittämään ja “sota-retoriikalla” vahvistamaan. Pienempien on myös hyvä hakea turvaa suuremmilta liittoutumalla.
5. Johtajuus ja strateginen viestintä
Volodymyr Zelenskyi oli ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä kokematon ja epäsuosittu presidentti Ukrainassa. Venäjän hyökkäyksen myötä hänen suosionsa nousi valtavasti niin Ukrainassa kuin sen ulkopuolella. Laajan sympatian ja Zelenskyin esiintymistaitojen ansiosta Ukrainalle annettiin mittavaa kansainvälistä tukea.
– Pitkittyneessä sodassa muuhun kuin totuuteen perustuvasta strategisesta kommunikaatiosta uhkaa kuitenkin tulla tehotonta propagandaa. Tämä ei tue maanpuolustustahtoa tai pitkäaikaisen tuen saamista. Psykologinen vaikuttaminen on korostunut Ukrainassa. “Sydämien ja mielten” voittamiseen modernissa informaatioympäristössä on Suomessakin valmistauduttava, Limnéll ja Käihkö kirjoittavat.
6. Sota on politiikkaa
Helmikuussa 2022 tilanteen kiireellisyys sai aikaan laajan poliittisen konsensuksen niin Ukrainassa kuin sitä tukevissa maissa. Sodan pitkittyessä sotaan on kuitenkin jo alettu Ukrainan ulkopuolella tottua.
– Oli odotettavissa, että Ukraina-tuesta tulisi sisäpoliittinen kiistakapula Yhdysvalloissa, joka on ollut Ukrainan suurin sotilaallinen tukija. Vaikka tuki Ukrainalle on Euroopassa pitkälti säilynyt, rajoittaa tukea sotilaallinen kyky ja uskallus hyväksyä riskejä. Pitkittynyt sota koettelee myös maanpuolustustahtoa, ja usein myös poliitikkojen ja sotilasjohdon suhdetta. Näin on tapahtunut niin Ukrainassa kuin Venäjälläkin, Limnéll ja Käihkö toteavat.
7. Teknologia
Vaikka sota Ukrainassa on ollut melko perinteistä, ovat teknologian kehityksen vaikutukset heidän mukaansa osin muuttaneet sodankäyntiä.
– Droonien kehittyminen niin maalla, merellä kuin etenkin ilmassa täytyy huomioida myös sodan ja rauhan välimaastossa olevan harmaan ajan toiminnassa. Ukrainan kyberpuolustuksesta tärkein oppi pitkäaikaisen varautumisen tärkeyden lisäksi on kyvykkäiden kumppanien – valtioiden ja teknologiayrityksien – merkitys. Satelliittien ja tietoliikenneyhteyksien ylläpitämistä sodan olosuhteissa on syytä tutkia tarkemmin.
8. Sotilaallinen liittoutuminen
Ukraina ei ollut Venäjän suurhyökkäyksen alkaessa sotilaallisesti liittoutunut. Ukrainalla oli ystäviä ja tukijoita, ei liittolaisia.
– Sodan aikana on tullut konkreettisesti selväksi se, että länsimaat ovat valmiita tukemaan Ukrainaa asemateriaalilla, taloudellisesti ja humanitaarisesti, mutta ei vuodattamaan verta Ukrainan puolesta. Ero Naton jäsenmaan ja ei-jäsenmaan välillä on tullut hyvin selväksi. Ukrainan nopeaa liittymistä Naton jäseneksi ei ole odotettavissa lähitulevaisuudessa siitä huolimatta, että polkua jäsenyyteen nyt kartoitetaan, Limnéll ja Käihkö arvioivat.
9. Varautuminen
Heidän mukaansa pitkittyneessä sodassa painottuvat ei-sotilaalliset tekijät, kuten väkiluku, talous, yhteiskunnan toimintakyky ja teollisuuden tuotantokyky. Venäläisiä on kolme kertaa enemmän kuin ukrainalaisia. Venäjän talous on kymmenen kertaa Ukrainaa suurempi.
– Suursodassa kulutetaan valtavat määrät materiaalia, jota etenkään Ukrainan eurooppalaiset tukijat eivät pysty tuottamaan riittävän nopeasti. Ammus- ja kalustopula lisäävät tappioita, joihin Ukraina ei ole varautunut suurella reservillä. Uusista liikekannallepanolaeista tulee sodan aikana helposti kiistaa. Nämä ennakoivat toimenpiteet kuten myös kansainvälisen kumppanuusverkoston luominen on syytä tehdä rauhan aikana.
10. Henkinen kriisinkestävyys
Sota on järkyttävä asia, joka koskettaa koko yhteiskuntaa. Inhimilliset kärsimykset Ukrainassa ovat mittavat.
– Vaikka sota päättyisi tänään, näkyisivät sen arvet vielä vuosikymmenten päästä. Kansakunnan henkinen kriisinsietokyky ja koheesion ylläpitämisen merkitys sodan pitkittyessä ja informaatiovaikuttamisen voimistuessa nousevat yhä keskeisemmiksi. Henkiseen kriisinsietokykyyn on Suomen kokonaisturvallisuuden mallissakin kiinnitettävä erityistä huomiota, kaksikko toteaa.
Heidän mukaansa sodalle Ukrainassa ei näy loppua, eikä sota valitettavasti tule jäämään historian viimeiseksi.
– Paras sotaa ennaltaehkäisevä keino Suomelle on ylläpitää uskottavaa ja jatkuvasti kehitettävää puolustuskykyä, huolehtia kansakunnan yhtenäisyydestä sekä ylläpitää läheisiä suhteita kumppanimaihimme.
– Sodankäynti Ukrainassa ei ole näyttäytynyt vallankumouksellisena, vaan kuvastanut asteittaista kehitystä. Vain jatkuva ja korkeatasoinen tutkimus takaa sen, että Ukrainan sodasta voidaan oppia Suomelle keskeiset asiat.