Professori Koskenniemi: Sotarikoksista syytetty Venäjä toimii käsittämättömällä tavalla – ”Vastuullinen valtio ilmoittaisi tutkivansa syytteet”
Venäjää on syytetty sotarikoksista sen jälkeen, kun Butšan kaupungista Ukrainasta löytyi satoja kuolleita muun muassa joukkohaudoista.
Veritekoja ja suuria tuhoja on paljastanut, kun venäläisjoukot ovat vetäytyneet.
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi pitää vakavana ja erikoisena sitä, että Venäjä on valmis ylimalkaisesti kiistämään rikokset tutkimatta asiaa.
– Tämä osoittaa, että Venäjä ei ota vakavasti niitä sitoumuksia, joita sillä on Geneven sopimusten alaisuudessa sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten ehkäisemiseen, Koskenniemi arvostelee.
Venäjän päälle heittää Koskenniemen mukaan epäilyksen siemenen, että se kuittaa Ukrainasta tulevat tiedot välinpitämättömästi valeuutisina.
– Se on Venäjän välittömästi ottama poliittinen kanta, joka vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Vastuullinen valtio ilmoittaisi, että se tutkisi syytteet. Jos kävisi ilmi, että omat joukot ovat syyllistyneet rikoksiin, se ryhtyisi toimiin.
Venäjän vetäytymisen jäljiltä paljastuneet veriteot ovat järkyttäneet, mutta Koskenniemi muistuttaa, että ne vaikuttavat tyypillisistä sotaan liittyviltä rikoksilta, ainakin tässä vaiheessa.
– Sota brutalisoi sodankävijät. Monesti taistelijat pitkän taistelun jälkeen, varsinkin jos eivät ole olleet voitolla, purkavat pettymystä ja pelkoa ympärillä oleviin siviileihin. Valitettavasti tällaiset kuvat ovat hyvin tavanomaisia.
Erona on se, että kaduilla on ruumiita nyt Euroopassa.
– Koemme ehkä eurooppalaiset shokeeraavammiksi ja tärkeämmäksi, kuin että rikokset tapahtuisivat Afrikassa toisen värisiä ihmisiä kohtaan, Koskenniemi sanoo.
Rikoksia ihmisyyttä vastaan
Veriteoista on nyt syytä odottaa puolueetonta ja perusteellista tutkimusta, Koskenniemi sanoo. Sodassa kumpikin osapuoli käyttää omassa propagandassaan hyväkseen tunteisiin vetoavaa materiaalia.
Kansainvälinen rikostuomioistuin on jo aloittanut tutkinnan, ja sen tulokset tulevat olemaan tärkeitä tekojen arvioinnissa.
Koskenniemen mukaan Ukrainassa on kuitenkin tehty selvästi sotarikoksia, joissa siviilejä on kuollut sotatoimien yhteydessä. Niiden lisäksi on tehty ihmisyyttä vastaan kohdistuvia rikoksia, joka kohdistuvat suoraan siviileihin.
Rikoksiin ihmisyyttä vastaan voivat Koskenniemen mukaan viitata Butšasta paljastuneet joukkoteloitukset. Samasta on kyse myös summittaisessa ampumisessa siviilikohteisiin, joissa taustalla ei ole varsinaista sotilaallista kohdetta.
Sen sijaan Koskenniemi arvioi, että Ukrainassa ei ole kyse joukkotuhonnasta tai kansanmurhasta. Se tarkoittaa kokonaisen kansanryhmän tuhoamista etnisin, uskonnollisin, poliittisin tai muin perustein.
– Ukrainalaiset ovat syyttäneet venäläisiä kansanmurhasta, mutta siitä on tuskin kysymys. Venäläisten tarkoituksena ei ole varmaankaan tuhota Ukrainan kansaa. Kysymyksessä ovat varsinaiset sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan, hän summaa.
Sotilaan ja siviilin raja voinut häilyä
Ukrainan veritekoja voi Koskenniemen mukaan pahentaa se, että siviilit osallistuvat taisteluun venäläisiä vastaan.
– Olin huolissani jo silloin, kun siviilien osallistumisesta sotatoimiin valmistautumiseen laajasti raportoitiin, että se johtaa tämäntyyppisiin hirmutekoihin.
– Kun aseistetaan siviilejä, se häivyttää siviilin ja taistelijan välistä rajaa ja tekee kyseenalaiseksi sen, missä tilanteessa voidaan puhua siitä, että vastapuoli on syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan, jolloin kohteena pitäisi olla tavallinen siviili.
Geneven sopimuksissa lähtökohtana on, että taistelija on se, joka kantaa asetta näkyvästi, jolla on sotilaspuku ja joka on yhtenäisen komennon alaisena. Koskenniemi muistuttaa, että hänelle kuuluvat sotavangin oikeudet, ja antautuvaa sotilasta ei saa ampua.
– Jos siviiili ryhtyy partisaaniksi, hän ei saa taistelijan oikeuksia ja menettää siviilin oikeudet.
Ukrainan veriteot muistuttavat Jugoslavia sisällissodasta
Koskenniemi sanoo, että Ukrainasta paljastuneet veriteot tuovat osin mieleen Jugoslavian hajoamissodan hirmuteot 1990-luvulla.
Ukrainaa ja Jugoslavia yhdistää myös kansainvälisen yhteisön ja järjestöjen huomion kiinnittyminen sodan tapahtumiin.
Koskenniemi sanoo, että esimerkiksi Afganistanin sodasta tiedotusvälineillä ei ollut samanlaista intressiä raportoida.
Amerikkalaisia voi Koskenniemen mukaan kritisoida siitä, että sotarikokset eivät tulleet riittävän usein tuomiolle, tuomiot eivät olleet riittävän voimakkaita, ja monesti tuomitut armahdettiin. Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä on kuitenkin tärkeä ero.
– Yhdysvalloissa oikeusjärjestelmä ottaa teot vakavasti, toisin kuin Venäjällä, Koskenniemi sanoo.
Lue lisää: