Kuukausia jatkuneen epävarmuuden ja pohdiskelun jälkeen Saksa sitoutui viime viikolla lähettämään Leopard 2 -panssarivaunuja Ukrainalle. Ratkaisun viivästyminen kertoo nimekkään saksalaisjournalistin Jochen Bittnerin mukaan sen merkittävyydestä.
– Maalle, joka on pitkään empinyt aktiivista sotilaallista osallistumista konflikteihin, sen kehittyneimmän sotakoneen vapauttaminen taisteluun venäläisjoukkoja vastaan on mullistava asia. Tabu on purettu, Bittner kirjoittaa New York Timesissa.
Tilanne herättää hänen mukaansa kysymyksen, johtaako Saksaa Euroopan kiivaimmassa toisen maailmansodan jälkeisessä konfliktissa strateginen nero vai heikkohermoinen haparoitsija.
– Yhtäältä hänen sopimuksensa Yhdysvaltojen kanssa tuo Ukrainalle odotettua enemmän sotilaallista voimaa. Toisaalta tarvittiin puolen vuoden ajan liittolaisten, hallituskumppanien ja saksalaismedian kasvavaa painostusta ennen kuin hän eteni asiassa. Tämä vei Ukrainalta aikaa, jota sillä ei ole, Bittner toteaa.
Epäluottamus Natoa kohtaan
Liittokansleri Scholzilla on Bittnerin mukaan tapana seurata asioita sivusta, kunnes lopulta tulee kiire reagoida. Taipumus on tullut esiin niin ydinvoimaratkaisuissa kuin haluttomuudessa vaihtaa puolustusministeriä ennen kuin vasta pakon edessä.
– Scholzin taipumus odottaa viime hetkeen asti – eräänlainen strateginen sivustakatsojuus – on ollut kaikkein vahingollisinta Ukrainan suhteen. Niiden kuukausien aikana, jotka panssarisopimuksen solmiminen häneltä kesti, venäläiset pommit, raketit ja tykistö tappoivat tuhansia ukrainalaisia. Kenties vielä enemmän ukrainalaisia ja venäläisiä menehtyy tulevien kuukausien kuluessa, kunnes amerikkalaiset ja saksalaiset panssarivaunut saadaan käyttöön, Bittner sanoo.
– Kuolemat eivät tietenkään ole Scholzin vika. Nopeampi ja rohkeampi panssarivaunupäätös olisi kuitenkin voinut helpottaa tilannetta. Ukrainalaiset olisivat saattaneet tehdä ratkaisevia läpimurtoja ja kääntää taistelukentän dynamiikan omaksi edukseen, hän toteaa.
Saksalaisten Leopard-panssarivaunujen toimittamisen kytkeminen siihen, että Yhdysvaltojen on luvattava toimittaa omia M1 Abrams -vaunujaan, on ollut hänen mukaansa yleisesti ottaen menestyksellinen ratkaisu.
– Vaatiessaan, että Yhdysvallat ottaa yhtä suuren riskin asettua vastustamaan taistelupanssarivaunuin Vladimir Putinia, Scholz kuitenkin osoitti, että hän ei luota Naton ytimessä olevaan periaatteeseen: artikla 5:n mukaan hyökkäys yhtä jäsentä vastaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia jäseniä vastaan.