Pitääkö deittiprofiilissa erikseen mainita se, että on plus-kokoinen? Jonna, 24, on pähkäillyt asiaa sen jälkeen, kun jotkut treffikumppanit ovat kommentoineet hänen kehoaan ikävään sävyyn.
– Mä odotin pahempaa! mies tokaisi nähdessään Jonnan ensitreffeillä.
24-vuotias Jonna hämmentyi, mutta vastasi iloisesti:
– Ihana kuulla!
Jälkeenpäin hän mietti, oliko kommentti sittenkään niin ihana. Mies viittasi käytännössä hänen kehoonsa. Hän oli olettanut Jonnan Tinder-profiilin perusteella, että tämä olisi isokokoisempi. Jonna oli ottanut tavaksi ilmoittaa olevansa plus-kokoinen jo Tinderin esittelytekstissä, ettei asia tulisi kenellekään yllätyksenä.
”Mä odotin pahempaa.” Kommentti jäi kaikumaan mieleen. Pohjimmiltaan se satutti.
Se ei ollut Jonnan ensimmäinen huono deittailukokemus. Hän kertoo itsetuntonsa olleen koetuksella monta kertaa.
Jonna alkoi varautua kehoon kohdistuvaan kritiikkiin jo etukäteen. Sen lisäksi, että hän mainitsi plus-koon profiilissa hän saattoi myös varmistaa vielä ennen treffejä, että vastapuoli on varmasti sisäistänyt tämän.
– Oothan siis lukenut mun Tinder-profiilista, että olen plus-kokoinen? Hän kertoo kysyneensä eräältä osumalta.
Jonna saattoi kysyä asiaa useaan otteeseen, ettei mies vaan pettyisi. Siten ensitreffeillä olisi edes yksi katastrofin aines vähemmän.
Jonnan ja tämän viestin lähettäneen treffit menivät hyvin.
Jonnan helpotukseksi tämä kyseinen mies ei välittänyt hänen lihavuudestaan. Romanssi ei roihahtanut, mutta hyvää kokemusta seurasi toinenkin.
Kaksi ihanaa tapaamista auttoivat Jonnaa luottamaan ulkonäköönsä. Hän uskalsi lopettaa kehonsa koon alleviivaamisen ja uskoa siihen, että kuvat puhuvat puolestaan. Kunhan hän oli ensin varmistanut kuvat aidonnäköisiksi.
– Näytänkö nyt oikeasti tältä? Jonna on kysynyt monelta ystävältään.
Jonnalle tärkeintä ei ole ehdokkaan ulkonäkö. Hän arvostaa hyviä keskuseluita.
Itseään ”todella sinkuksi” kuvaileva nuori nainen on käynyt kahden vuoden aikana melkein 20 treffeillä eri miesten kanssa.
Uusi periaate alkoi kuitenkin pian arveluttaa.
Kun hän otti maininnan ”plus-kokoinen” pois Tinder-profiilistaan, kynnys lähteä treffeille alkoi tuntua entistäkin korkeammalta. Jonna ei voinut enää olla varma siitä, että kumppani tiedostaa lihavuuden ja hyväksyy sen. Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys.
Eräskin kivasti alkanut keskustelu johti treffikutsuun, mutta päättyi ikävästi, kun miehen ehdottama tapaamisaika ei sopinut Jonnalle.
– Hän otti sen vähän niin kuin itseensä, Jonna arvelee.
Jostain syystä miehen reaktio tilanteessa oli ilkeily, joka kohdistui Jonnan kehoon:
Miehen englanniksi kirjoittamissa viesteissä sanotaan: Minua kiinnostaa tietää. Oletko raskaana vai lihava roskaruoan takia? Olet niin nuori ja sinulla on vatsaa. Anteeksi, tapailen vain treenaavia tyttöjä.
Jonnan mukaan naisen plus-kokoisuus tuntuu olevan monille miehille ongelma, vaikka kaikki eivät myönnä sitä suoraan
Kerran onnistuneiden treffien piti johtaa seuraaviin. Mies oli sosiaalisen median kanavissa hyvin kiinnostunut Jonnasta ja ”kisutteli” paljon.
Sitten sattuma toi heidät samaan aikaan julkiseen paikkaan. Mies ei vilkaissut Jonnaan päinkään.
Ehkä hän ei huomannut? Mutta sitten he kohtasivat sattumalta toisenkin kerran, ja sama toistui. Se ei voinut olla vahinko. Mies vain oli, kuin ei olisi koskaan tavannutkaan häntä.
Jonna tulkitsi tilanteen niin, että hän kelpaa miehelle vain silloin kuin kukaan muu ei ole näkemässä.
– Miksi sä tykkäät minusta yksityisesti, ja sitten julkisella paikalla et? Jonna ihmettelee.
Pikku hiljaa hänestä on alkanut tuntua, että kelpaa vain yhden yön heilaksi, ei perheelle tai ystäville esiteltäväksi. Se tuntuu surulliselta, sillä Jonna haaveilee pysyvästä parisuhteesta.
Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori Piia Jallinoja kertoo, että yhteiskunnassa on vallalla kaventunut ideaali siitä, miltä ihmisen kuuluu näyttää. Muutaman vuoden nosteessa ollut kehoaktivismi ei ole vielä murtanut yleistä käsitystä haluttavasta ulkonäöstä, Jallinoja arvioi.
– Jos katsoo mitä vaan naistenlehtiä tai televisiota, niin tietynlainen keho toistuu siellä kiinnostavana ja kauniina, Jallinoja sanoo.
Lihaviin kehoihin liittyy negatiivinen leima, jossa ylipainoisia ihmisiä pidetään laskoina tai saamattomina. Jallinoja ymmärtää huolen omasta ulkonäöstä etenkin, jos ihminen on saanut negatiivisia kommentteja kehostaan.
Sen vuoksi jopa sellainen ihminen, jolle kumppanin koolla ei ole väliä, voi epäröidä seurustelusuhteen aloittamista.
– Vaikka deittikumppania etsivälle kävisi minkä tahansa kokoinen kumppani, niin hänen kaverit ehkä paheksuvat, että miksi otit tuon lihavan. He saattavat kysyä, että etkö saanut parempaa.
Nämä asiat saattavat Jallinojan mukaan olla sellaisia, joista ei puhuta ystävien kesken suoraan. Se voi olla enemmänkin ennakoivaa huolta siitä, mitä muut ajattelevat.
– Lihavuus on kiistatta sellainen asia, johon kulttuurissamme liitetään häpeää, Jallinoja sanoo.
Sen allekirjoittaa myös Jonna. Häpeä on vienyt häneltä monia mahdollisuuksia rakastua.
– Hirveästi on sellaisia ajatuksia, että näen herraa X, kun olen vähän laihtunut. Sitten kolmen kuukauden päästä, kun mitään muutosta ei ole tapahtunut, niin ei olla ikinä nähtykään, Jonna sanoo.
Jonna kertoo olevansa ujo deittailija. Hän pelkää, että huonot kokemukset toistuvat.
Kasvotusten kohtaamiseenkin liittyy myös oma pulmansa, jos on aiemmin jutellut toisen kanssa vain netissä. Ihminen ei välttämättä vastaa sitä mielikuvaa, joka sovelluksessa on syntynyt.
– On ymmärrettävää, että haluaa varmistella, ettei tätä mahdollisesti kiusallista hetkeä syntyisi, Jallinoja sanoo.
Deittisovelluksissa ulkonäkö korostuu erityisen paljon. Siellä vallitsevista normeista poikkeaminen voi olla rankkaa.
– Jos me tavataan ihminen baarissa tai työpaikalla ja kiinnostumme hänestä, niin olemme siinä jo kokonaisena persoonana, Jallinoja sanoo.
Jonnan mukaan baari ei tosin ole paljoa parempi paikka. Yöelämä paljastaa, miten plus-kokoiseen suhtaudutaan verrattuna hoikempiin ystäviin. Tyttökavereille saatetaan ostaa juomia, mutta Jonnalle ei. Ei, vaikka hän seisoisi ihan vieressä. Silloin hän ajattelee:
– No, mäkin voisin ottaa ton, mutta ihan vaan omaan piikkiin sitten.
Usein baarissa käy niin, että Jonnan tyttöporukkaa on pyydetty liittymään seuraan. Niissä tilanteissa Jonna on huomannut, että hänelle puhutaan muita vähemmän.
– Kysyisit edes kaksi kysymystä minulta, jos kysyt muilta viisi, Jonna miettii.
Mutta entä jos omaa silmää vain sattuu miellyttämään tietynlainen ulkonäkö? Eikö jokainen saa tapailla ketä tahtoo?
– Totta kai saa. Onhan mullakin mieltymyksiä. Saan silti sanoa, jos minusta tuntuu ikävältä, Jonna vastaa.
Jonna ei tietenkään ajattele, että keneenkään pitäisi tai edes voisi ihastua väkisin. Hän korostaa toivovansa vain normaaleja käytöstapoja ja kunnioitusta kaikkia ihmisiä kohtaan. Se tuntuu olevan monilta liikaa vaadittu. Etenkin, jos veressä on alkoholia.