”Vasta nyt eurooppalaiset johtajat käsittävät Vladimir Putinin tuhostrategian” | Verkkouutiset
Presidentti Emmanuel Macronin äskettäinen puheenvuoro, jossa hän väläytti läntisten joukkojen lähettämistä Ukrainaan, on Ranskan eturivin turvallisuuspolitiikan tutkijoihin lukeutuvan professori Nicolas Tenzerin mukaan yksi tärkeimmistä keskustelun avauksista, joita Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alkamisen jälkeen on tehty.
Macronin avauksella on hänen mukaansa huomattavaa painoarvoa, sillä vaikka mahdollinen päätös joukkojen lähettämisestä vaikuttaa vielä etäiseltä, mitään vastaavaa ei ole aiemmin suuren länsieurooppalaisen valtion, ydinasevaltion ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenmaan johtajan suusta kuultu. Puheenvuoron merkittävyyttä osaltaan vahvistaa myös sen ilmeisen huolellinen ennakkovalmistelu.
– Tietääkseni ajatusta joukkojen lähettämisestä ei ollut aiemmin esittänyt yksikään merkittävä poliittinen johtaja. Olin itse yksi niistä harvoista, jotka ovat puhuneet sen puolesta yli vuoden ajan julkisesti ja yksityisesti ulkopolitiikan tutkijoiden keskuudessa, Pariisin Sciences Po -yliopiston kansainvälisten suhteiden professorina toimiva ja CERAP-ajatushautomoa johtava Tenzer kirjoittaa blogissaan.
Tenzerin mukaan Macron haluaa pitää kaikki vaihtoehdot – suorat sotatoimet mukaan lukien – avoimina, koska hän on ymmärtänyt, että Vladimir Putinin tavoitteena ei ole vain Ukrainan, vaan koko lännen pakottaminen polvilleen.
– Vaikka Putin on itse asiassa ilmaissut tämän peittelemättä 24 vuoden ajan, vasta nyt tietyt eurooppalaiset johtajat käsittävät, että Putinin tuhoamisstrategia on suunnattu heitä itseään vastaan. Siksi meidän on ymmärrettävä, että Ranskan presidentin sanat ulottuvat paljon Ukrainaa laajemmalle: hänen mielessään on koko Euroopan kohtalo, Tenzer sanoo.
Kun Macron 26. helmikuuta ensi kertaa totesi, että Venäjä on lyötävä sotilaallisesti, kyseessä oli Tenzerin mukaan merkittävä irtiotto Ranskan aiemmasta tavoitteesta eli sen varmistamisesta, että Venäjä ei voi voittaa sotaansa Ukrainassa.
Jos päätös joukkojen lähettämisestä Ukrainaan tehtäisiin, se voisi Tenzerin mukaan minimitasollaan tarkoittaa esimerkiksi koulutus- ja miinanraivaustehtäviä sekä kyberpuolustuksen vahvistamista. Tällä tavoin annettavan avun mittakaavaa voitaisiin tarpeen mukaan säädellä vaikkapa tiettyyn operaatioon valmistautuvan erikoisjoukkoyksikön kouluttamisesta pysyvän sotilasopetuslaitoksen perustamiseen.
Toisella tasolla ukrainalaisia koulutettaisiin paikan päällä esimerkiksi tykistöjärjestelmiin, hävittäjiin asennettaviin asejärjestelmiin sekä tiedustelutoimintaan. Kolmatta tasoa, jota Tenzer kertoo itse kannattaneensa, edustaisi läntisten joukkojen sijoittaminen turvaamaan Ukrainan takaisin valtaamia alueita ja mahdollisesti myös ottamaan vastuuta Valko-Venäjän vastaisen rajan valvonnasta, mikä vapauttaisi ukrainalaisjoukkoja varsinaisiin taistelutehtäviin.
– Neljäs vaihtoehto olisi lähettää joukkoja, joiden erityistehtävänä olisi iskeä Ukrainan alueella laittomasti oleviin venäläisjoukkoihin ja sotilaalliseen infrastruktuuriin, Tenzer sanoo.
Iskujen ulottaminen myös hyökkääjän omalle maaperälle olisi YK:n peruskirjan artiklan 51 nojalla oikeutettua, hän muistuttaa.
Viidennessä skenaariossa läntiset joukot osallistuisivat taisteluihin täysimittaisesti Ukrainan asevoimien rinnalla. Kyse olisi Tenzerin mukaan vasta viimeisestä keinosta, jota ei kuitenkaan pidä sulkea ennalta pois, mikäli sodan voittaminen ei muutoin näytä mahdolliselta.