300 000 vuotta perheen rantakävelystä, 250 000 vuotta kotilieden sytyttämisestä – näin Euroopassa elettiin kauan ennen meitä nykyihmisiä
Kun ensimmäisiä Homo sapiens -lajin edustajia, nykyihmisiä, alkoi Afrikasta alkaneella taivalluksellaan yltää Eurooppaan runsaat 40 000 vuotta sitten tai upouuden hypoteesin mukaan kymmenentuhatta vuotta aiemmin, täällä oli asunut jo monta meitä varhaisempaa hominilajia.
Jäljellä olivat enää neandertalinihmiset, mutta muutkaan eivät olleet kadonneet aivan jälkiä jättämättä. Tuoreessa tutkimuksessa esitellään heidelberginihmisten vanhimmat tunnetut jalanjäljet 300 000 vuoden takaa.
Toisen tuoreen tutkimuksen mukaan Espanjassa roihusivat Euroopan vanhimmat kotiliedet aiemmin kuin on oletettu.
Sattumalta syttyneen tulen hyödyntämisestä on paljon vanhempiakin merkkejä, mutta uudessa tutkimuksessa päätellään, että neljännesmiljoona vuotta sitten ihmisellä oli tuli hallinnassaan ja hän oli ryhtynyt valmistamaan ruokaa sen avulla.
Saksalaisen Schöningenin pikkukaupungin liepeiltä ruskohiilikaivoksesta 1990-luvulla löydetyt puukeihäät ovat maailman vanhimmat tunnetut ehjät metsästysaseet.
Termoluminenssi- eli lämpösäteilyajoitus on osoittanut ne 300 000 vuoden takaisiksi tai hieman vanhemmiksi.
Yhtä vanhoja ovat myös kivettyneet jalanjäljet, joita tutkijat ovat nyt löytäneet samalta seudulta. Muinaisen järven rannassa kävi ihmisten lisäksi virkistäytymässä ja jälkiään jättämässä norsuja, sarvikuonoja ja sorkkaeläimiä.
Ne ovat kuolleet kauan sitten sukupuuttoon, kuten heidelberginihmisetkin. Joitakin vuosia sitten ilmestyneessä espanjalaisessa tutkimuksessa syyksi pääteltiin ilmastonmuutos. Suurten riiistaeläinten kohtaloon saattoi vaikuttaa myös ylimetsästys.
Yhdistettynä sedimenttinäytteiden analyyseihin, paleobotaniikkaan, arkeologiaan ja paleontologiaan jalanjäljet piirtävän kuvaa aikansa elinympäristöstä ja nisäkkäistä, sanoo kansainvälistä tutkimusta johtanut Türingenin yliopiston arkeologi Flavio Altamura.
Norsut, jotka talloivat mutaan jopa 55 sentin pituisia painaumia, olivat aikansa suurimpia maaeläimiä. Aikuinen Palaeoloxodon antiquus -lajin uros painoi jopa 12 tonnia.
Sarvikuonon jälkiä Euroopan pleistoseenikaudelta ei ole löytynyt koskaan ennen. Schöningenin muinaisjärven rannalla kävi jompikumpi Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa eläneistä sisaruslajeista, joko Stephanorhinus kirchbergensis tai Stephanorhinus hemitoechus.
Ihmisten jalanjäljet vahvistavat muiden varhais- ja keskipleistoseenin aikaisten löytöjen kertomaa, jonka mukaan tuolloin elettiiin matalavetisten järvien ja jokien rannoilla. Schöningenin paleojärven ympäristöstä löytyi syötävää vuodenajasta riippuen: kasvien versoja, hedelmiä, sieniä, kertoo Altamura.
Rannalla kävelleistä ihmisistä vain yhden jalka oli aikuisen kokoa. Kaksi muuta olivat selvästi pienempiä. Liikkeellä oli todennäköisemmin perhe kuin ryhmä aikuisia metsästäjiä, Quaternary Science Reviews -lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa päätellään.
– Ehkä he olivat etsimässä ja keräämässä syötävää, uimassa tai ihan vain leikkimässä, Altamura puntaroi.
Lasten jalanjäljet ilahduttavat häntä aivan erityisesti, sillä esihistoriallisilta löytöpaikoilla on harvoin säilynyt mitään nimenomaan lapsiin viittaavaa.
– Työkaluja ja ruoanjätettä on hyvin vaikea yhdistää erityisesti lapsiin, ja heidän luunsa ovat äärimmäisen harvinaisia löytöjä. Niinpä on perin hankalaa sanoa yhtään mitään siitä, millaista silloin oli olla lapsi, Altamura sanoo.
Salaman sytyttämän tulen hyödyntäminen valon, lämmön ja turvallisuuden lähteenä on hyvin vanha taito, Afrikassa ehkä jopa puolentoista miljoonan vuoden takainen. Kyky sytyttää tuli ja pitää sitä yllä ja varsinkin ruoan kypsentäminen tulen avulla on paljon nuorempi innovaatio.
Se on aiemmin arveltu Euroopassa 200 000 vuoden takaiseksi, mutta Nature Scientific Reports -lehdessä julkaistu espanjalais-brittiläinen geokemiallinen tutkimus varhentaa sitä 50 000 vuodella.
Takaraja sekään ei välttämättä ole, mutta systemaattinen ja tukeva näyttö muualta puuttuu, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, skotlantilaisen Heriot-Wattin yliopiston apulaisprofessori Clayton Magill.
Epanjasta Valladorista löytyneiden kivistä kasattujen liesien kemialliset analyysit ja järjestelmälliseksi todettu sijoittelu viittaavat tutkimuksen mukaan vahvasti siihen, että ihminen oli oppinut sytyttämään tulen ja hallitsemaan sitä. Tarkoituksia päätellään olleen kaksi: petojen karkottamisen lisäksi ruoan valmistaminen.
– Liedet oli rakennettu jonkin tietyn alueen ympärille – makuupaikan, olohuoneen tai keittiön tai ehkä eläimille tarkoitetun aitauksen, Magill arvioi.
Liesissä palanut puu puolestaan osoittautui osittain lahonneeksi männyksi. Alueella kasvoi niukasti mäntyjä; polttoaineen hankkiminen on siis osoitus järjestelmällisestä keräilystä. Monet luonnonkansat suosivat edelleen lahopuuta, sillä se tuottaa ihanteellisen lämpötilan ruoan kypsentämiseen, Magill kertoo The Guardian -lehden haastattelussa.
Samasta todistaa hänen mukaansa muinaisiin liesikiviin tallentunut kemiallinen tieto siitä, miten lämpimiksi liedet kuumenivat. 250–350 astetta oli täydellinen ruoalle, Magill sanoo.
Kyky hyödyntää tulta on ollut ihmiselle ratkaisevaa; työkalujen valmistamisen lisäksi se erotti meidät muista eläimistä, Clayton Magill korostaa.
Tutkimuksen havainnot kurovat hänen mukansa kiinni tietoaukkoa, joka tulenhallintataidon ja lajikehityksen välillä on ollut.
– Kyky kypsentää ravintoa ruokki isoja aivojamme, mikä on ollut yksi evoluution menestystekijöistä. Tulen ylläpidon vaatima yhteistyö puolestaan edisti kommunikaatiota.
Magill on valmis sanomaan jopa, että lämpimän ruoan valmistaminen hallituissa olosuhteissa tarkoittaa lähes varmasti, että yhteisöillä oli jo sosiaalinen rakenne ja kieli.
Projektin seuraavassa vaiheessa tutkijat keskittyvän liesien läheltä löytyneisiin kivityökaluihin selvittääkseen, onko niitä käytetty tavoilla, jotka antaisivat lisätukea heidän hypoteesilleen – kuten lihan leikkaamiseen tai kasvien murskaamiseen osana lämpimien aterioiden valmistamista.
Kuuntele Areenasta Tiedeykkönen: