Presidenttiehdokas Alexander Stubb puhui perjantaina kampanjatilaisuuksissaan Vantaalla kenraali-kansanedustaja Pekka Toverin (kok.) kanssa ja Espoossa teemasta Suomi maailmanpolitiikan myllerryksessä. Hänen mukaansa presidentin kolme perustehtävää ovat ulkopolitiikka, ylipäällikkyys ja arvot.
– Se ei ole ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kuten näytetään paljon sanottavan. Ei, presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä hallituksen kanssa, Stubb korjasi.
Alexander Stubb sanoi puhuneensa paljon uuden aikakauden alusta, josta myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puhunut.
– Ehkä ulkopolitiikassa se perusrooli on ymmärtää kansainvälisen politiikan murros, ja siinä maksimoida Suomen asema, Alexander Stubb linjasi.
Hänen mukaansa tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi lähtö pyydettäessä rauhanvälitystehtävään sekä hyvät kahdenväliset suhteet eurooppalaisiin liittolaisiin ja Yhdysvaltoihin, Intiaan, Kiinaan ja afrikkalaisiin maihin.
Tulevassa tasavallan presidentin ylipäällikkyydessä on Stubbin mukaan jäänyt yksi asia käsittelemättä.
– Se on ylipäällikön rooli osana Natoa – mikä se on? Sitähän emme ole ihan loppuun saakka edes miettineet. Perinteisesti se on ihan selkeä, suora sotilaskäskysuhde puolustusvoimain komentajaan ja puolustusvoimiin, nimityksiin ja niin edelleen. Nyt tulee uusi ulottuvuus: mitä ylipäällikkö tekee Natossa ja Nato-Suomessa, Stubb huomautti.
– Esimerkiksi nyt kun Washingtonin huippukokouksessa heinäkuussa päätetään Naton voimavaroista, puolustuksesta ja organisaatioista eli vastuista, onko Suomi valmis ottamaan jonkinlaisen Nato-esikunnan tai paremminkin alaesikunnan? Ja jos, niin millaisen – maa-, ilma- vai meri-? Ja minkä (yhteisoperaatioesikunnan) alaisen: Norfolk, Brunssum vai Napoli? Tällainen kysymys voi tulla aika nopeastikin Suomelle vastattavaksi.
Stubb naurahti, että näistäkin asioista olisi voinut Ylen suuressa vaalitentissä torstaina puhua. Tentin pääosa kuitenkin käsitteli sisäpolitiikkaa.
– Vain huomiona, että ei ole kyse Nato-tukikohdasta, kuten usein mainitaan. Natolla ei ole tukikohtia. Natolla on esikuntia ja alaesikuntia, ja muita koulutus- ja operatiivisia keskuksia. Ei ole kyse siitä että siirretään komppania tai pataljoona tai prikaati sotilaita jonnekin suomalaiseen varuskuntaan, vaan lähinnä siitä, että otetaan muutama kymmenen Nato-upseeria joilla on vastuita tietystä puolustushallinnon kohdasta Natossa.
Toinen kysymys Stubbin mukaan on, minne lähetetään – jos lähetetään – Naton sisään rauhanajan joukkoja. Ruotsi lähettää Latviaan 600-800 sotilasta.
– Meillä siihen ei taida tällä hetkellä olla mahdollisuutta, johtuen siitä että olemme eturintaman maa ja meillä on vähemmän ammattisotilaita kuin Ruotsissa.
Kolmas Stubbin mukaan päätettäväksi tuleva asia on puolustussuunnittelu artikla 5:n puitteissa.
– Jos esimerkiksi pohjoiseen hyökätään, niin kuka on komentovastuussa siinä tapauksessa? Nato-joukot vai meidän omat joukkomme?
– Eli ylipäälliköllä tulee olemaan paljon monisäikeisempi rooli kuin aikaisemmin. Siinä mielessä ihan uusi, aktiivinen rooli tulee ylipäällikölle.
Alexander Stubbin mukaan ”idealistisen ulkopolitiikan aikakausi on ohi, ja nyt menemme arvopohjaiseen realismiin”. Siinä yritetään pitää kiinni arvoista, mutta ollaan ”samalla realistisia sen suhteen miten instrumentteja voidaan käyttää”.
Stubb totesi Suomen olevan sotilaallisesti liittoutunut Naton jäsen, lisäävän puolustusmenoja, uudistavan maavoimat sekä pitävän huolen Ukrainan aseistamisesta ja rahoituksesta.
– Mutta toisen puolen pitää olla rauha ja rauhan välittäminen. Meidän pitää jollain tavalla saada jatkettua Martti Ahtisaaren perinnettä, Stubb sanoi.
– Siihen on ihan hyvä sauma. Ihan samalla tavalla kuin Norja on ollut Nato-jäsenenä rauhanvälityksen suurmaa, ei ole mitään estettä ettemme mekin olisi.