Amazoniaa halkova valtatie halutaan kunnostaa Brasiliassa, ja se on sademetsälle huono uutinen
Valtatie BR-319 halkoo Amazonian sademetsän neitseellisintä osaa Brasiliassa. Tie rakennettiin jo 50 vuotta sitten, mutta se pääsi rapistumaan ja on tätä nykyä suurimman osan vuotta ajokelvoton: sadekausilla kurainen ja kuoppainen, kuivaan aikaan pölyinen.
870 kilometrin mittainen tie yhdistää Porto Velhon ja miljoonakaupunki Manauksen. Amazonin ja Rio Negron yhtymäkohdassa sijaitsevasta Manauksesta kulkee tie vain pohjoiseen, Venezuelaan. Käytännössä hyvin suuri osa liikenteestä hoidetaan jokia pitkin ja ilmateitse.
Presidentti Luiz Inácio Lula da Silvan eli Lulan hallinto on nyt näyttämässä vihreätä valoa tien kunnostukselle eli sen asfaltoinnille. Poliitikot lupaavat suojella aluetta ja uskovat turistien jatkossa ajelevan tietä ihaillen loputtomana jatkuvaa sademetsää.
Totuus voi olla toinen.
Brasiliassa sademetsää tuhotaan ja ryövätään nimenomaan teiden varsilta. Guardian-lehden mukaan 95 prosenttia kaikista tuhoista on enimmillään 5,5 kilometrin päässä tiestä. Sivutiet johdattavat laittomat hakkuut syvemmälle metsään.
– Siitä seuraa aivan valtava tuho. Käytännössä sen jälkeen, kun tie on asfaltoitu, sen kohtalo ei ole enää valtion käsissä. Vaikka sinne luodaan suojelualueita, kaikkein voimakkaimmat toimijat eli mafiatyyliset isot maanomistajat voivat tulla ja kaapata ne maat, sanoo globaalin kehitystutkimuksen professori Markus Kröger Helsingin yliopistosta.
Maan kaappaaminen ja maanomistusdokumenttien väärentäminen on kannattavaa liiketoimintaa Brasiliassa. Metsä kaadetaan ja poltetaan, siihen istutetaan heinää ja laitetaan karjaa laiduntamaan, että vaikuttaisi tuottavalta. Sen jälkeen maan arvo moninkertaistuu.
Kröger ei pidä myöskään maantieyhteyden luomista Manaukseen riittävänä perusteena BR-319:n kunnostamiselle. Valtamerilaivat pystyvät purjehtimaan Amazon-joella Manaukseen asti.
– Tekniset raportit ovat jo osoittaneet, ettei tietä tarvita, eikä sillä olisi hyötyä taloudelle tai viennille. Kyseessä on projekti, jolla siirrettäisiin korruption ja sopimusten kautta valtion varoja isoille rakennusfirmoille ja maata kaapanneille keinottelijoille, Kröger sanoo.
Lulan aikana metsän tuho puolittunut
Brasilian edellisen presidentin Jair Bolsonaron aikana Brasilian sademetsää tuhottiin surutta. Vasemmistolaisen Lulan ensimmäisen presidenttikauden (2003–2011) alussa luvut olivat vielä synkempiä, mutta lähtivät paranemaan. Odotukset olivat suuret, kun Lula valittiin uudestaan presidentiksi ja astui virkaansa vuoden 2023 alussa.
– Taistelemme sen puolesta, että metsää ei enää kaadettaisi lainkaan. Planeetta tarvitsee elävän Amazonian. Paikallaan seisova puu on arvokkaampi kuin helppoja voittoja haluavien tonnit kaadettua puuta, Lula lupasi voitonpuheessaan.
Ensimmäisen hallintovuoden aikana eli 2023 sademetsää kaadettiin lähes puolet edellisvuotta vähemmän mutta kuitenkin yli 5 000 neliökilometriä.
Professori Krögerin mukaan Brasilian parlamentti eli kaksikamarinen kansalliskongressi on demokratian ajan konservatiivisin ja ympäristövihamielisin. Ylä- ja alahuoneiden jäsenistä yli 60 prosenttia on suurmaanomistajia.
– En tiedä, onko siinä tullut politiikan realiteetit vastaan. Kun valtaosa parlamentista ei ole Lulan käsissä, on pitänyt tehdä myönnytyksiä. Ympäristö ei ole työväenpuolueen pääagendalla, ei ole ollut oikeastaan ikinä, Kröger sanoo.
Lula kannattaa maan teollistamista ja talouskasvua, teitä kunnostetaan ja patoja rakennetaan. Lula on ajanut muun muassa öljynporausta Amazon-joen suistoon valtiollisen Petrobas-yhtiön kautta.
Kröger pitää maan pääongelmana suurmaataloutta. Laidunten yhteispinta-ala on hämmentävä: 160 miljoonaa hehtaaria eli viisi kertaa Suomen koko. Suurin osa siitä on tehottomasti käytettyä.
Kiivaimmin Brasiliassa ympäristön puolesta kamppailevat liittovaltion syyttäjät ja ympäristöviranomaiset. Osaan maata viranomaisten valta ei enää ulotu. Brasilian, Venezuelan ja Kolumbian raja-alue on käytännössä ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien hallussa.
Amazonia on valtava hiilivarasto
Koulussa opetettiin, että Amazonia on maapallon keuhkot. Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi sanoo, että vertauskuva hieman ontuu. Amazonia on varsinaisesti valtava hiilivarasto.
– Maapallon ilmaston, veden säätelyn, luonnon monimuotoisuuden, kulttuurisen monimuotoisuuden kannalta se on äärimmäisen tärkeä alue, Sääksjärvi luonnehtii.
Hurjimpien arvioiden mukaan neljäsosa maapallon luonnon monimuotoisuudesta saattaa sijaita Amazoniassa. Kulttuurista monimuotoisuutta kuvaa se, että alueella puhutaan yli 300 kieltä.
Vielä 1970-luvulla sademetsä voi hyvin ja oli liki koskematon. Sen jälkeen, 40 vuoden aikana, sademetsästä on tuhoutunut 15–20 prosenttia. Myös kullankaivuu ja öljynporaus ovat lisääntyneet, mikä uhkaa alueen vesistöjä.
Amazonia-tutkijoiden puheessa kuulee nyt sanat tipping point – keikahduspiste.
Sademetsä tarvitsee sadetta. Amazoniassa ollaan lähestymässä pistettä, jossa sademetsä ei pysty enää tuottamaan tarvitsemaansa sadetta. Luonnon köyhtyminen lähtee ruokkimaan itse itseään.
– Se tarkoittaa käytännössä sitä, että biodiversiteetiltään äärimmäisen rikas sademetsän ekosysteemi lähtee romahtamaan. Se on piste, josta kehitystä ei oikeastaan voi enää pysäyttää. Sademetsä korvautuu lajiköyhällä, savannimaisella ekosysteemillä, Sääksjärvi kertoo.
Keikahduspiste on osassa Amazoniaa jo ohitettu. Ennusteet suuremmasta romahduksesta vaihtelevat.
– Osa tutkijoista sanoo, että olemme hyvinkin lähellä. Osa taas sanoo, että meillä on vielä aikaa toimia ja kääntää se kehityskulku, Sääksjärvi kertoo.
Tutkijat kehottavat muita maita kannustamaan ja painostamaan Amazonian alueen valtioita. Positiivista kehitystä pitää tukea, toisaalta kaupankäynnin rajoittaminen suojelisi sademetsää.
– Lisäksi olisi hyvä tukea suoraan Amazonian alueen alkuperäisasukkaita, että he saavat suojeltua metsää ja omia elinympäristöjään, Kröger sanoo.
Myös valtatie BR-319:n kunnostaminen hermostuttaa ulkovaltoja. Yhdysvallat ja Saksa vastustavat ajatusta käyttää asfaltointiin Amazon-rahaston varoja.