Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Alexander Stubb on Suomen 13. presidentti.
Hän palaa Suomen politiikan kärkipaikalle työskenneltyään ulkomailla kuusi ja puoli vuotta. Presidentinvaalien toisella kierroksella vastakkain oli kaksi liberaalia ulkopolitiikan tuntijaa.
Kansanliikkeen Pekka Haavisto (vihr.) jäi lopulta toiseksi ilman tulkinnanvaraa, mutta aiempiin presidentinvaalien toisiin kierroksiin nähden ehdokkaat olivat lähellä toisiaan.
Pikku-Finlandiassa elettiin voitonhurmaa heti ennakkoäänten julistamisesta lähtien.
Alexander Stubb kääntyi heti äänten määrän kuultuaan kohti perhettään. Suzanne Innes-Stubb sekä lapset Emilie ja Oliver kerääntyivät halaukseen isän kanssa.
Ulkopolitiikasta ei revitty eroja
Takamatkalta kisaan lähtenyt Haavisto ei onnistunut haastamaan Stubbia riittävästi yrityksistään huolimatta.
Erot Haaviston ja Stubbin välillä olivat turvallisuuspolitiikassa lopulta tulkinnanvaraisia ja pieniä.
Stubbin kampanjatiimissä saatettiin huokaista helpotuksesta jo muutama päivä ennen vaalipäivää, kun rankka tenttiputki oli saatu päätökseen ilman isoja virheitä.
Matkan varrella Stubb tosin vähensi analyysiaan Nato-presidentistä ja EU-pääministeristä sen jälkeen, kun presidentti Sauli Niinistö oli ihmetellyt jakoa Ilta-Sanomien haastattelussa.
Naton kannatus ei vaaleja ratkaissut. Haavisto ja Stubb kannattivat molemmat jäsenyyttä ratkaisevina hetkinä eikä toisella kierroksella enää muisteltu varhaisempia vaiheita.
”Putinin puhelu” jäi mietityttämään
Vaaliväittelyiden ehkä paljastavin yksittäinen kysymys oli A-studiossa esitetty yleisökysymys siitä, vastaisiko tuore presidentti onnittelupuheluun Venäjän presidentiltä Vladimir Putinilta.
Haavisto kertoi, että hän vastaisi aina, jos joku valtionpäämies soittaa. Stubb taas ei vastaisi, koska arvioi Putinin voivan käyttää puhelua propagandatarkoituksissa. Tämäkin kysymys paljasti kuitenkin vain hienosyisen eron diplomatiassa. Isossa kuvassa kumpikaan ehdokkaista ei olisi ollut nyt rakentamassa kahdenvälisiä Venäjä-suhteita.
Oman osansa rauhan eteen he olisivat kumpikin tehneet, kunhan lähestymistavasta olisi sovittu yhdessä liittolaismaiden kanssa.
Nato-kysymyksistä jakavin oli ydinaseiden kauttakulku. Vakava kysymys Naton eli käytännössä Yhdysvaltain ydinasepelotteesta tiivistyi siihen, pitäisikö Suomen olla pitämässä yllä pelotetta siten, että se sallii aseiden kauttakulun Suomen kautta. Toisin kuin Haavisto, Stubb päivittäisi ydinenergialakia niin, että tarvittaessa ydinaseita voidaan kuljettaa myös Suomen maaperällä.
Ulkomaisten joukkojen läsnäolosta Suomessa ehdokkaat olivat samoilla linjoilla. Stubb on sanonut pitävänsä hyvin tärkeänä, että Suomeen tulee Nato-sotilaita. Kyse ei olisi hänen mukaansa tukikohdasta vaan jonkinlaisesta alaesikunnasta. Haavisto oli puheissaan hieman täsmällisempi ja olisi tavoitellut Suomeen yhteispohjoismaista maavoimien alaesikuntaa.
Ehdokkaiden ajattelu ja kannat läpivalaistiin tenteissä ja haastatteluissa tarkasti. Tunteiden tasolle päästiin harvemmin.
Vielä viimeisenä kampanjapäivänä lauantaina kysyimme ehdokkailta, mikä on ollut heidän elämänsä kovin paikka.
Georgian sota ja pääministerikausi, vastasi Stubb, ja Haavistokin pitäytyi vastauksessaan konfliktialueilla.
Presidentinvaali ei ole kisa elämän koettelemuksista, mutta vastaukset kertovat siitä, että molemmat ehdokkaat pitivät katseensa tiukasti tehtävässä.
Kuinka yhtenäinen on kokoomuksen kolmikko?
Alexander Stubb aloittaa presidenttinä vahvana ulkopolitiikan osaajana. Hän laskee olleensa ulko- ja turvallisuuspolitiikan aiheiden kanssa tekemisissä kolmisenkymmentä vuotta.
Hän tekee nyt paluun kotimaan politiikkaan, joskin päivänpolitiikan ulkopuolella ja ilman kokoomuksen puoluekirjaa.
Entisenä ulkoministerinä Stubb osaa hyödyntää heti ulkoministeriön asiantuntemusta ja ehkä poimia ministeriöstä vahvistusta kabinettiinsa kuten tapana on ollut.
Stubb aloittaa nyt helpommista lähtökohdista kuin vuonna 2014, jolloin hänet valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi ja samalla pääministeriksi Jyrki Kataisen jälkeen.
Tuolloin EU- ja ulkopolitiikkaan keskittynyt Stubb oli vain ohuesti perehtynyt kotimaan politiikkaan. Tehtävää ei helpottanut se, että hallituksen sisällä vastassa oli SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, jolla oli vahva kokemus neuvottelemisesta ammattiliittojohtajan-taustallaan. Hallituskausi päättyi riitaisasti.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kokoomus oli kolmanneksi suurin ja pääsi pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitukseen yhdessä perussuomalaisten kanssa.
Kokoomuksen sisällä tyytymättömyys Stubbiin kasvoi vuonna 2016 ja Lappeenrannan puoluekokouksessa kesällä istuva puheenjohtaja haastettiin poikkeuksellisesti.
Puheenjohtajakisan käynnisti nykyinen ulkoministeri Elina Valtonen, joka kertoi olevansa pettynyt hallituksessa sorvattuun yhteiskunta- ja kilpailukykysopimukseen. Toisena kisaan ilmoittautui nykyinen pääministeri Petteri Orpo.
Stubb on kuvaillut muistelmissaan, että Orpon lähtö kisaan tuntui kouristuksena sisimmässä. Hän olisi toivonut, että voisi jatkaa tehtävässä vielä vuoden tai kaksi. Toisaalta hän on myös vakuuttanut, ettei hänellä ole Orposta mitään pahaa sanottavaa.
Sama kolmikko Stubb, Valtonen ja Orpo on nyt Suomen ulkopolitiikan johdossa.
Kokoomuslaisia ovat myös puolustusministeri Antti Häkkänen ja eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra. Myös pian avautua EU-komissaarin paikka on perinteisesti korvamerkitty pääministeripuolueelle.
Stubb itse on kuvaillut, että aloittaessaan politiikassa hän halusi tehdä Suomesta kansainvälisen. Nyt hän haluaa viedä Suomea kansainvälisille areenoille. Yksin hän ei siinä onnistu, vaan tarvitsee tuekseen tiimiä.