Analyysi: Ihminen voi uskoa vaikka kasvislampaisiin tai litteään Maahan, mutta yhteiskunnan ohjenuoraksi siitä ei ole
1300-luvulla elänyt flaamilainen munkki kirjoitti kaukaisesta maasta uskomattomalta tuntuvan tarinan:
”Siellä kasvaa kurpitsan tapainen hedelmä. Kun se on kypsynyt, se leikataan kahtia ja sisällä on pieni lihaa, luuta ja verta oleva eläin, hieman kuin pieni, karvaton lammas. Se on suuri ihme.”
Näiden ”kasvislampaiden”, siis kasvin ja lampaan sekasikiöiden, uskottiin olevan olemassa aina 1700-luvulle saakka. Tarvittiin perinpohjainen tutkimusmatka todistamaan, että taru kasvislampaasta oli pötyä.
Matti Vuento esittelee uudessa tietokirjassaan Uskomattomat uskomukset — Ihmislepakoista energiaterapiaan erilaisia uskomuksia ihmisen historiasta. Niitä lukiessa on tekee mieli pyöritellä silmiään. Kuka näihin on voinut uskoa?
Vaikka kukaan ei enää väitäkään lampaan kasvavan maasta kuin kasvin, hämmästyttävän monet ihmiset uskovat edelleen maan olevan litteä eikä pallo. Litteän maan teorialla on juurensa ennen ajanlaskumme alkua, ja se on moneen kertaan todistettu vääräksi.
Todisteilla maapallon pyöreydestä ei ole flatearthereille mitään merkitystä, niiden esittäminen saa korkeintaan heidät tiivistämään rivejään.
Uskomukset voivat oikeastaan aika paksusti, ottaen huomioon sen, että suurin osa tutkimustiedosta on vapaasti saatavilla. Nivelrikosta kärsivä ostaa sadan euron magneettirannekkeen, ja rakkautta etsivä tekee valintansa horoskooppimerkkien perusteella.
Helsingin yliopiston viestinnän professori, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Esa Väliverronen tarjoaa yhdeksi uskomusten suosion syyksi yhteisöllisyyden. Uskomukset tuovat ihmisiä yhteen, tarjoavat sosiaalisen kehyksen.
– Nykypäivänä uskomuksilla voidaan kenties myös haastaa – ei uskota tähän järjestelmään ja sen toimintaan, tai ajatellaan että eliitti on korruptoitunut ja se toimii ‘meitä tavallisia’ kansalaisia vastaan.
Kuuntele Esa Väliverrosen ja Matti Vuennon keskustelu uskomuksista Kulttuuriykkösessä:
Vai onko tieteellisesti todistettujen asioiden vastustamisessa sittenkin kysymys jonkinlaisesta kapinasta? Näin arveli vuonna 2017 Skepsiksen varapuheenjohtajana toiminut Tiina Raevaara Ylen haastattelussa.
– Ihmiset tykkäävät asettua ikään kuin vastahankaan ja kiistää sellaisia perustavanlaatuisia asioita niinkuin maapallon muoto ja evoluutio tai tämän tyyppisiä asioita.
Mutta kuka saa määritellä sen, mikä on totta ja olemassa? Aikaisemmin monien ihmeellisten asioiden kuten ahnaan merihirviö Krakenin olemassaolon todisteeksi riitti ”luotettavien silminnäkijöiden todistus”.
Ja luotto silminnäkijöihin olikin kova. Ruotsalainen kasvi- ja eläintieteilijä Carl von Linné (1707–1778) lisäsi Krakenin Systema Naturæn ensimmäiseen painokseensa latinalaisella nimellä Microcosmus marinus, sijoittaen hirviön matojen luokkaan.
Lajien systemaattisen jaottelun kehittäjä Linné oli aikansa asiantuntija. Ei kai ihme, että häneen luotettiin. Linnén kunniaksi todettakoon, että ajan mittaan hän jätti Krakenin pois teoksesta sitä päivittäessään.
Asiantuntijat voivat olla edelleen väärässä, mutta nykytiede rakentaa edellisen tutkimuksen päälle. On hyvin epätodennäköistä, että tieteilijät alkaisivat uskoa uudelleen Krakeniin. He saattavat kyllä löytää merten syvyyksistä uusia, hirviömäisiä lajeja, kun pimeisiin syvyyksiin saadaan lähetettyä entistä parempia tutkimuslaitteita.
Aikaisemmin me olemme luottaneet instituutioihin, joissa työskentelevät kouluttautuneet ja lukeneet oman alansa asiantuntijat. Nyt tämä on muuttumassa. Areenalle ovat astuneet erilaiset kokemusasiantuntijat, jotka ovat tehneet internetissä ”omaa tutkimustaan” tai kumoavat tieteellisen tiedon vaikkapa ravinnosta tai sairauksista perustuen omiin henkilökohtaisiin kokemuksiinsa.
Ja jos jostakin ei olekaan tietoa, asiasta pitää ainakin olla mielipide. Yhdysvaltalainen neurotieteiljä ja filosofi Sam Harrisin mukaan tässä ajassa on uutta se, että kaikilla tulee olla mielipide kaikesta, oli sitten alan asiantuntija tai ei.
Koulutettu ja laaja-alaisesti sivistynyt Harris kertoi Lex Fridman Podcastissa (siirryt toiseen palveluun), että häntä itseään suorastaan hirvittää ajatus, että hänen pitäisi pystyä olemaan aivan kaikesta jotakin mieltä.
Harrisin mukaan kaikkien mielipiteet ja uskomukset eivät ole keskenään samanarvoisia. Tämä ajatus on perin kiusallinen, koska tavoittelemme tasa-arvoa ja demokratiaa, mutta siinä on järkeä.
Moni uskomus tuntuu itsessään vaarattomalta ja yksilövalinnalta, mutta vaikkapa rokotekattavuutta heikentävä valetietoon perustuva rokotevastaisuus on kaikkien yhteinen asia. Kuitenkin meillä on vapaus ajatella.
Viruksista useamman teoksen julkaissut Matti Vuento toteaa uusimmassa tietokirjassaan, että ”todellisuus on olemassa ihmismielistä riippumatta, mutta ymmärryksemme todellisuudesta riippuu uskomuksista, joita kullakin meistä on.”
Viime vuodet esillä ovat olleet jopa äänestyskäyttäytymiseen vaikuttavat valeuutiset, mutta todellisuutta voi hämmentää muutenkin.
– Totuuden suurin vihollinen ei suinkaan aina ole tarkoin harkittu vale vaan lujassa istuva, kiehtova myytti, sanoi John F. Kennedy (siirryt toiseen palveluun) vuonna 1962 Yalen yliopistossa pitämässään puheessa, jossa hän käsitteli Yhdysvaltoja repiviä sisäisiä kiistoja.
Yhteisiä tavoitteita ei synny ilman yhteistä näkymää, ja totuus pitää voida määritellä. Vaikka meillä on uskon ja uskomusten vapaus, olemme ajatuksistamme ja uskomuksistamme vastuussa toisillemme, koska olemme kaikki osa yhteisöä. Yhteisen todellisuuden kadotessa olemme laumaeläiminä pulassa.