Antti Tuisku ymmärsi palautteista, mistä hänen hiihtoprojektissaan on kyse – ”Siinä meinasi itku tulla silmään”
Rullahiihtomaton vauhti pysähtyy ja hiihtovalmentaja Reijo Jylhä kävelee hiestä märän Antti Tuiskun luokse laktaattimittari kädessään.
– Tulee vielä toinen samanlainen setti, Jylhä kertoo Tuiskulle.
Tämä kiroaa, mutta pyytää saman tien anteeksi. Viime kesän jälkeen musiikkiuransa tauolle laittanut artisti on nimittäin juuri siinä tilanteessa, mistä hän on aina haaveillutkin. Tuiskulla on useita eri ammatti-identiteettejä, mutta nyt hän haluaa tietää, millaista on elää huippu-urheilijan arkea.
Helmikuun alussa Tuisku, 40, paljasti Urheilustudion lähetyksessä ryhtyvänsä ammattihiihtäjäksi ja aikovansa osallistua ensi kaudella SM-hiihtoihin. Mille matkalle ja missä, on vielä epäselvää, mutta hiihtotekniikaksi on valikoitunut vapaa, eikä matka missään nimessä ole 50 kilometriä.
Jylhä kehuu Tuiskua ja kehottaa artistia onnittelemaan itseään siitä, miten paljon paremmalta hänen hiihtonsa nyt näyttää. Kun Tuisku teki aikoinaan ensimmäisen puolen tunnin mattoharjoituksensa, meno oli työlästä kaikilla mahdollisilla vauhdeilla.
Melkein samaan hengenvetoon Jylhä toteaa kohta alkavan kisan viimeiset neljä minuuttia. Tuiskun perjantaiaamun mattotreeniin on kuulunut neljä neljän minuutin kuormaa. Ensimmäisen rovaniemeläinen hiihti vauhtikestävyysalueella, toisen vähän anaerobisen kynnyksen yläpuolella. Kaksi viimeistä Tuisku on hiihtänyt 10 kilometrin kilpailuvauhtia.
– Mitäs jos en jaksa? Tuisku kysyy.
– Jaksat, Jylhä vastaa lakonisesti.
Keskivertoa parempi kuntourheilija
Tuisku on harjoitellut intensiivisesti jo marraskuusta lähtien, ja siihen on kuulunut kaksi kahden ja puolen kuukauden mittaista harjoitusjaksoa. Jylhän mukaan hänen suojattinsa jalkojen käyttö on tuona aikana parantunut huomattavasti ja tämä pystyy harjoittelemaan maajoukkuetyyppisellä ohjelmalla omalla tasollaan kaksi, jopa kolmekin viikkoa.
Sekä Jylhä että Tuisku muistuttavat, että vaikka Tuisku tekee asioita kuin huippu-urheilija, hän ei ole huippu-urheilija. Tuisku kuvailee itseään keskivertoa paremmassa kunnossa olevaksi kuntourheilijaksi, mutta huippu-urheilijan taustaa häneltä ei löydy.
Viimeiset kuukaudet ovatkin olleet Tuiskulle harjoittelun opettelua. Kaksikon tavoitteena on, että toukokuussa alkaisi Tuiskun ehjä harjoituskausi kohti ensi talven lumia. Jylhä tietää kokeneena valmentajana, että he molemmat tarvitsevat malttia. Kehityskohteita on vielä paljon, ja Tuiskulla on taipumus harjoitella vähän enemmän ja kovempaa kuin olisi tarpeen.
– Tärkeintä on, että keskitymme yhteen asiaan kerralla ja pääsemme seuraavaan vaiheeseen. Jos nyt levittäisimme koko kartan ja näkisimme, että näin paljon on vielä tekemättä ja tässä pitäisi olla näin paljon parempi, se ei aiheuttaisi muuta kuin tuskastumista, Jylhä sanoo.
Onnellisimmillaan harjoituksen keskellä
Tuisku myöntää, että huippu-urheiluun heittäytyminen on hämmästyttänyt hänet useaan otteeseen. Hän on pitänyt elämän yksinkertaisuudesta, kun hänen ole tarvinnut pitää käsissään kymmentä eri narua. Hänen tehtävänsä on vain valmentajan harjoitusohjelman toteuttaminen mahdollisimman laadukkaasti.
Toisaalta askeettisuus, määrätietoisuus ja kurinalaisuus ovat saaneet päivät tuntumaan samanlaisilta. Kun siihen lisätään harjoituskuorma ja sen tuoma väsymys, on Tuisku huomannut niiden vaikutuksen mielialaansa. Lepopäivät ovat olleet hänelle hankalimpia, sillä usein hän on ollut liian väsynyt tapaamaan ystäviään.
– Olen löytänyt lepopäivinä päästäni tosi paljon samantyyppisiä ajatuksia kuin mitä minulla oli silloin, kun olin vuosia sitten hieman masentunut. Ne ovat olleet todellisia tuntemuksia: vähän ahdistaa, itkettää ja valtaa sellainen melankolia. Se kestää vain huomattavasti vähemmän aikaa.
Tuisku pitää tätä olotilaa jollain tavalla luonnollisena, sillä harjoittelu tuottaa mielihyvähormoneja. Hän myöntää, etteivät kuntosalilla tehtävät tukilihasten kuminauhajumpat aina innosta, kun taas jotkut harjoitukset aiheuttavat hänen aivoissaan suorastaan dopamiiniräjähdyksen. Mitä kovempi harjoitus, sen parempi, eivätkä edes kolmen tunnin helpot hiihtolenkit tunnu enää missään.
– Vaikka välillä tuntuu tympeältä lähteä tekemään jotain harjoitusta, niin silti tunnen olevani onnellisimmillani siellä, harjoituksen keskellä. Toivon, että se tunne säilyy pitkään. En haluaisi, että tämä mahdollisuus vaihtuisi ikäväksi ja kurjaksi kokemukseksi.
Kun Tuisku kertoi helmikuussa tavoitteestaan, hän sai monelta asiantuntijalta arvion mahdollisuuksistaan. Jylhän mukaan Tuiskun ei kannata SM-kisoissa tavoitella mitään sijoituksia, koska ne tulisivat olemaan hyvin vaatimattomia. Tärkeintä hänen mielestään on matka ja sen tuomat tuntemukset – se todellinen urheilijan polku.
Tuisku myöntää, ettei ole ollut helppoa olla välittämättä asiantuntijoiden arvioista. Toisaalta hän tietää myös sen kuuluvan huippu-urheilun arkeen. Tuisku ei omasta mielestään ole koskaan ollut missään paras, ei ainakaan heti. Hänen lahjakkuutensa löytyy työnteosta, sillä hän on aina valmis oppimaan ja tekemään töitä.
”Tästä tässä on kyse”
Antti Tuisku kuului Suomen ykkösartisteihin monen vuoden ajan, mutta hiihtoprojektin ansiosta hänen kiinnostavuutensa on noussut yhä korkeammalle.
– Minusta tuntuu, että Antti Tuiskun kiinnostavuus on tällä hetkellä paljon suurempaa kuin mitä se on ollut artistiurani aikana. Luulen, että tämä resonoi suomalaisuuden ytimessä, kun tässä puhutaan hiihdosta.
Tuisku kertoo saaneensa paljon viestejä, jossa hänen ihmiskoettaan on kehuttu inspiroivaksi. Erityisesti yksi viesti on jäänyt hänen mieleensä. Siinä keski-ikäinen mies kertoi olevansa elämässään kriisissä, mutta uskaltautui Tuiskun esimerkistä innostuneena irtisanoutumaan töistään ja lähtemään kohti uusia tuulia.
– Siinä meinasi itku tulla silmään itselleni, kun ymmärsin, että tästä tässä on kyse. Jos pystyn rohkaisemaan ihmisiä sekä itseäni ja näyttämään esimerkkiä, että tämän yhden elämän aikana voi tehdä useaa eri asiaa, niin se on mahtavaa.