Valtion taloudellinen tutkimuslaitoksen mukaan ”asumistuki on läpinäkyvä, joustava, yhdenmukainen ja kohdistuu pienituloisille”. Mistä ihmeestä kumpuaa into leikata asumistuesta, ihmettelee Viitala.
Auli ViitalaMielenterveyskuntoutuja, esikoiskirjailija
Moni hallitusneuvotteluissa mukana oleva puolue kertoi ennen vaaleja halustaan leikata asumistuesta. Kokoomuksen vaalitavoitteissa mainittiin summakin: 410 miljoonaa euroa. Hirvittää!
Minusta asumistuen leikkaaminen on monin tavoin järjetöntä talouspolitiikkaa.
Ruoan hinta ja muut elinkustannukset ovat nousseet ennätysvauhtia, joten pienituloisilla ei ole enää, mistä pihistää.
Ensinnäkin inhimillisesti ottaen, sillä se kurjistaa juuri niiden perheiden elämää, joilla talous on jo valmiiksi tiukka.
Vuokrat ovat karanneet kauan sitten asumistuen enimmäisvuokrasta etenkin kasvukeskuksissa.
Edullisempaan asuntoon ei siis pääse, joten on kiristettävä muualta. Ruoan hinta ja muut elinkustannukset ovat nousseet ennätysvauhtia, joten pienituloisilla ei ole enää, mistä pihistää.
Hölmömpi voisi kuvitella, että sama se, millä nimellä tukea maksetaan, mutta eipä ole.
Asumistuen leikkaaminen on järjetöntä myös siksi, että se kasvattaa toimeentulotuen (siirryt toiseen palveluun) menoja, sillä viime kädessä välttämättömät elämisen kulut maksetaan toimeentulotukena. Kyse on valtavasta joukosta kaikkein hauraimmassa asemassa olevia.
Hölmömpi voisi kuvitella, että sama se, millä nimellä tukea maksetaan, mutta eipä ole. Toimeentulotuki on nimittäin erittäin huono tukimuoto yhteiskunnan ja yksilön kannalta, koska se merkitsee ihan oikeaa kannustinloukkua ja muutenkin passivoi. Toimeentulotuelta on vaikea nousta. Olen aiemminkin sanonut, että kenenkään ei pitäisi olla toimeentulotuen varassa.
Asumistuki mahdollistaa perheen taloudellisen nousun ja pienenee hissukseen.
Asumistuki taas on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan poikkeuksellisen joustava tuki. Se siis mahdollistaa perheen taloudellisen nousun ja pienenee hissukseen. Vastaavasti se tulee nopeasti avuksi, jos tulot äkillisesti tippuvat vaikkapa työttömyyden vuoksi.
Tuki kohdentuu oikein: sitä saavat pienituloiset, jotka asuvat kaupungeissa.
Luulisi, että elinkeinoelämä suorastaan rakastaisi asumistukea, koska sen ansiosta ihmiset voivat asua siellä, missä ovat työpaikat, ja koska se ei muodosta minkäänlaista kannustinloukkua.
Maallemuutto ei raha-asioita ratkaise, ja koko yhteiskunnan kannalta on huono juttu, jos työtä vailla olevat ihmiset syrjäytetään vasiten kauas avoimista työpaikoista.
Itse asun ara-vuokratalossa. Ara-asunnoissa vuokra saa olla enintään kustannusten suuruinen (vuokra ei siis tuota voittoa eikä tappiota omistajalle). Silti jopa meillä ylittyy vuokran yläraja. Meillä oli uskomaton tuuri; hakijoista vain pari prosenttia sai kodin tästä talosta. Naapurissa samanlaisesta yksityisestä vuokra-asunnosta joutuu maksamaan lähes kolmanneksen enemmän.
Asumistuesta kuulee usein huhun, että se nostaisi vuokratasoa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan se ei ole totta (siirryt toiseen palveluun). Silti väite pyörii aina vain keskustelussa niin, että se tuntuu melkein tarkoitushakuiselta. Jos emme usko VATTia, keitä sitten uskoisimme? Kyllä poliittiset päätökset pitää tiedolla perustella, ei huhupuheella.
Onk tärkeää, että ei synny kortteleita, joissa asuu vain köyhistä köyhimpiä.
Joudun tässä asiassa miettimään itsekin, mitä oikein ajattelen ja millä perusteella. Kannatan nimittäin lämpimästi kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista. Asumistukitutkimuksia selatessani törmäsin kuitenkin tietoon (siirryt toiseen palveluun), että kohtuuhintaisen asuntotuotannon kustannukset ovat suunnilleen samat kuin asumistuen mutta se ei kohdennu kovin hyvin eli kaikkein pienituloisimmille, sillä ara-koteja on jonkin verran myös keskituloisilla. Asukasvalinnassa nimittäin pyritään moninaisuuteen eikä tulojen noustessa joudu muuttamaan pois.
Onkin tärkeää, että ei synny kortteleita, joissa asuu vain köyhistä köyhimpiä. Toinen syy siihen, ettei kohtuuhintaista asuntoa oteta keneltäkään pois, on tietenkin se, että ne eivät ole vain asuntoja. Ne ovat ihmisten koteja.
Auli Viitala
Kirjoittaja on mielenterveyskuntoutuja ja esikoiskirjailija.
Kolumnista voi keskustella 13.5. kello 23.00 saakka.