Dinosauruksista digiaikaan – sataa vuottaan juhlivassa Luonnontieteellisessä museossa on yli 13 miljoonaa muistoa muuttuvasta maailmasta
Taistelevat metsot on todennäköisesti Suomen tunnetuin ja ainakin kopioiduin maalaus. Mutta mitä kummaa se tekee Luonnontieteellisessä museossa? Onko Ateneum antanut sen lahjana lainaan sata vuotta täyttävälle museotoverille?
Kun Luomuksen juhlanäyttelyssä astuu lähemmäksi metsoja, ne paljastavat todellisen luonteensa: taulu onkin kolmiulotteinen, dioraama, johon on rakennettu täsmälleen sama kohtaus kuin Ferdinand von Wrightin taulussa. Metsot ovat konservaattorin työn tulosta, eivät taidemaalarin pensselistä.
Von Wrightin taitelijaveljekset todennäköisesti nyökyttelisivät tulokselle hyväksyvästi, tekiväthän hekin töitään varten erittäin tarkkoja havaintoja luonnosta. Veljeksistä Magnus oli sitä paitsi taitava konservaattori, jonka ampumia ja täyttämiä lintuja on yhä Luomuksen kokoelmissa pari sataa.
Luonnontieteellinen museo esittelee luonnon monimuotoisuutta, koko evoluution skaalaa: eläin- ja kasvilajeja, geologiaa, maapallon syntyä, luettelee Luomuksen johtaja Paula Kankaanpää.
– Luomuksen tarkoitus on kertoa sekä historiasta että tulevaisuudesta ja inspiroida ymmärtämään sitä, miten luonto on kokonaisuus.
Aineistoja on eri puolilta maailmaa mutta erityisesti Suomesta ja pohjoisista oloista, mikä antaa Luomukselle oman arktisen säväyksen maailman muiden luonnontieteellisten museoiden rinnalla.
On todella tärkeää, että museot onnistuvat välittämään positiivisen ja kiinnostavan luontokuvan ja osoittamaan, että ihminen voi vaikuttaa asioihin omalla toiminnallaan, Kankaanpää sanoo.
– Täällä käy tosi paljon lapsiperheitä ja koululaisia, ja Luomus haluaa inspiroida luonnontuntemukseen. Kun siitä kiinnostuu, niin muu seuraa perässä.
Museon lisäksi Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, Helsingin yliopiston yksikköön, kuuluu kaksi kasvitieteellistä puutarhaa.
Niiden juuret ovat Turussa. Sinne 1600-luvulla perustettu kasvitieteellinen puutarha siirettiin kauoungin tuhoisan tulipalon jälkeen 1800-luvulla Helsinkiin. Siten sai alkunsa Kaisaniemen puutarha.
300 vuoden takaisten luontokokoelmien keräilijät olivat samoilla linjoilla kuin Luomus tänä päivänä, sanoo Paula Kankaanpää.
– Kyllä niissä kokoelmissa on ollut systemaattinen tarkoitus. Tiede heillä on ollut silloinkin pyrkimyksenä. On ollut viljelykasviajatuksia, ja on kehitetty lääkkeitä, malarialääkettä ja muita.
Luonnontieteellinen museo on yksi Suomen vierailluimmista museoista. Viime vuonna se hakkasi noin 220 000 kävijällään muun muassa Kansallismuseon. Luokkaretkikohteena Luomus on erittäin suosittu.
Koululaiset olivat tuttu näky Helsingin Etu-Töölössä sijaitsevassa rakennuksessa jo viime vuosisadan alussa, kun talo oli upouusi ja siellä taottiin tietoa venäläisten koulupoikien päähän.
Rakennus ehti olla venäläispoikien kimnaasina vain muutamia vuosia ennen Suomen itsenäistymistä. Vuonna 1923 valtio möi rakennuksen Helsingin yliopistolle, kotipesäksi sen eläintieteellisille kokoelmille, joita oli silloin kartutettu jo pari sataa vuotta.
Niin paljon nähtävää kuin Luonnontieteellisessä museossa esillä onkin, sen kokoelmat ovat kuin jäävuori: valtaosa on pinnan alla.
– Esillä on alle prosentti kokoelmista. Suurin osa on talon maanalaisissa kokoelmatiloissa. Kaiken kaikkiaan Luomuksessa on yli 13 miljoonaa näytettä, kertoo Paula Kankaanpää.
Etenkin hyönteisiä kokoelmissa riittää, yli yhdeksän miljoonaa 200 vuoden ajalta. Menneiden aikojen ötiäisetkään eivät vain lepäile laatikoissaan, vaan tutkijat hyödyntävät kokoelmia muun muassa selvittäessään lajien evoluutiota ja levinneisyyden muutoksia.
Luomus ei ole vain vanhojen asioiden säilömispaikka vaan myös aktiivinen tieteellinen yksikkö, korostaa Kankaanpää.
– Museot mielletään vanhoina kokoelmina, mutta Luomus on moderni tutkimuslaitos. Täällä työskentelevistä 200 ihmisestä merkittävä osa on tutkijoita.
Luomuksella on iso rooli lintulajien ja lintujen runsauden havainnoinnissa. Se myös ylläpitää Suomen kasviatlasta ja seuraa muun muassa vieraslajien leviämistä Suomeen, listaa Paula Kankaanpää.
– Kasvien ominaisuudet ja luonnonvaraiset sukulaiset ovat mielenkiintoista ja tärkeää tutkimustietoa juuri nyt, kun kehitetään kuivuuteen ja kohonneisiin lämpötiloihin sopeutuvien kasvien jalostusta.
Mielestäni ihmiskunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua luontokadon estämisessä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Mitä enemmän asioista tiedetään, sitä nopeammin ja paremmin se onnistuu.
Paula Kankaanpää
Kolmen vuosisadan aikana kerättyjä kokoelmia ei voida kerätä uudestaan, muistuttaa Kankaanpää.
– 300 vuotta on juuri se aika, jolloin ihmisen vaikutus luontoon on kasvanut, ja siksi ne kokoelmat ovat niin arvokas tietolähde.
Niiden ja tällä hetkellä talteen saatujen havaintojen yhdistelmä auttaa arvioimaan esimerkiksi maankäyttöön liittyvien päätösten ympäristövaikutuksia.
Luonnontieteellisten museoiden työ on noussut aivan keskiöön, kun yhteiskunnassa keskustellaan luontokadosta, luonnon monimuotoisuuden muutoksista, vieraslajeista, ilmastonmuutoksesta, ruokaturvasta ja niin edelleen, Kankaanpää toteaa.
Viime viikolla voimaan tulleessa uudessa luonnonsuojelulaissa korostuu lajitiedon saatavuuden merkitys, ja Luomuksella on siihen jo hyvät järjestelmät, sanoo Kankaanpää.
Luomus ylläpitää Suomen lajitietokeskusta yhdessä muiden tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa.
Laji.fi-portaaliin voi myös kuka tahansa luonnon tarkkailija ilmoittaa lintu- ja muita lajihavaintojaan. Se on osaltaan kansalaistiedettä, jollaisessa Luomus on ollut pitkään aktiivisesti mukana.
– Kansalaistiede on museoiden osaamisalaa. Suomessa on tehty systemaattista lintuhavainnointia vuodesta 1913 lähtien. Harrastajien yhteisö on siinä tosi tärkeä, kiittää Paula Kankaanpää.
Uusinta kokoelmien kehityksessä on niiden digitointi. Sitä tehdään parhaillaan luonnontieteellisissä museoissa eri puolilla maailmaa.
Kokoelmien valokuvaamisen lisäksi myös niiden tietoja talletetaan sähköiseen muotoon.
Tämä työ on Luomuksellekin tällä hetkellä erittäin tärkeää, sanoo Paula Kankaanpää.
– Vähitellen on muotoutumassa globaali digitoitu kokoelma. Kun päästään helposti käsiksi tietoihin ympäri maailman, se antaa todella hienon mahdollisuuden tutkia lajistojen muutosta ja levinneisyyttä.
Laji.fi-portaalissa Luomuksen kasvavaa digikokoelmaa voivat katsella tutkijoiden ja ympäristöpäätöksiä tekevien viranomaisten lisäksi kaikki muutkin, joita luonto kaikessa monimuotoisuudessaan kiinnostaa.