Kiina on haalinut itselleen 2000-luvun aikana maailmanlaajuisen verkoston satamia, jotka ovat sijaintinsa puolesta strategisesti merkittäviä.
Washington Post -lehden haastattelemien asiantuntijoiden mukaan hankinnoilla on samalla myös sotilaallinen ulottuvuus.
Presidentti Xi Jinping lanseerasi vuosikymmen sitten merten Silkkitien osana pyrkimystään avata maailmanmarkkinoita Kiinalle. Investoinnit ovat viime aikoina hyytyneet Kiinan talousvaikeuksien ja kansainvälisen vastarinnan myötä. Länsimaissa hanke on nähty osana Kiinan halua nousta merelliseksi suurvallaksi.
Satamaverkosto ulottuu Kiinan rannikolta Intian ja Itä-Afrikan kautta Eurooppaan. Silkkitien alkuvaiheessa Kiina oli hankkinut osuuksia yhteensä 44 satamasta eri puolilla maailmaa.
Tällä hetkellä Kiina omistaa tai operoi satamia ja terminaaleja lähes sadassa eri kohteessa yli 50 valtion alueella. Monet niistä ovat strategisesti tärkeiden meriväylien varrella.
Sijoitukset on tehty Kiinan valtion omistamien yhtiöiden kautta. Käytännössä ne ovat maan kommunistipuolueen hallinnassa.
– Tämä ei ole sattumaa. Uskon vahvasti, että valittuihin satamiin liittyy strateginen ulottuvuus, amerikkalaisen Strategic Studies Institute -tutkimuslaitoksen johtaja Carol Evans sanoo.
Asiantuntijoiden mukaan Peking voi käyttää kohteita huoltoyhteyksien suojaamiseen, vakoiluun ja sotilastoimintaan. Kiinalaiset sotilasalukset pysähtyivät hiljattain Lagosin satamaan Nigeriassa.
Kiinan asevoimat avasi vuonna 2017 uuden tukikohdan Djiboutiin. Se sijaitsee vain noin kymmenen kilometrin päässä alueella sijaitsevasta Yhdysvaltain sotilastukikohdasta. Lähialueen halki kulkee 20 prosenttia maailman tavaraliikenteestä.