Emma kuvasi dokumenttia Peter Madsenista, kun tämä murhasi Kim Wallin sukellusveneessään – keksijä lausui kylmäävät sanat vain hetkeä ennen veritekoa
Maaliskuussa 2016 australialainen elokuvantekijä Emma Sullivan löysi internetistä aiheen uuteen dokumenttiinsa. Eksentrinen tanskalaisjulkkis, keksijä Peter Madsen oli rakentanut jo kolme sukellusvenettä pajallaan Kööpenhaminassa. Nyt mies suunnitteli avaruuslentoa omatekoisella raketilla.
Sullivan halusi taltioida Madsenin avaruuskokeilun elokuvaksi. Hän lähestyi keksijää sähköpostilla ja ehdotti dokumentin kuvaamista.
– Emma, olet astumassa melkoiseen käärmeenpesään, Madsen vastasi ja myöntyi ehdotukseen.
Kööpenhaminassa Madsen osoittautui karismaattiseksi ja leikkisäksi mieheksi. Hurjapäisen ja impulsiivisen keksijän innostus keräsi raketti- ja sukellusvenepajalle myös joukon nuoria harjoittelijoita sekä vapaaehtoisia, joista osa tuli ulkomaita myöten.
Madsen keräsi innostuksellaan ympärilleen joukon harjoittelijoita ja vapaaehtoisia, joista moni piti häntä läheisenä ystävänään.
– Jäämme historiaan joko suurimpina sankareina tai suurimpina rikollisina. Kuolemme kaikki joka tapauksessa, kyse on vain tuskan määrästä. Kaikki me häviämme lopulta. Voimme vain pitää vähän hauskaa matkalla alas, jotta alamäki on mahdollisimman hieno, Madsen avasi filosofiaansa Sullivanille keväällä 2017.
Muutamaa kuukautta myöhemmin Peter Madsenista tuli tunnettu myös Tanskan ulkopuolella, kun hänet otettiin kiinni epäiltynä ruotsalaistoimittaja Kim Wallin raa’asta seksuaalimurhasta. Poikkeuksellisen järkyttävänä pidetty veriteko tapahtui Juutinrauman pohjassa Madsenin rakentamassa Nautilus-sukellusveneessä 10. elokuuta 2017.
Tuolloin Sullivan oli työstänyt dokumenttiaan Kööpenhaminassa jo vuoden ajan. Elokuvan aihe vaihtui lennosta.
Sullivanin kuvaamasta materiaalista tuli lopulta todistusaineistoa, joka vaikutti ratkaisevasti Madsenin oikeudenkäynnin tulokseen. Keväällä 2018 keksijä tuomittiin Wallin murhasta elinkautiseen vankeuteen.
Mielentilatutkimuksessa Madsenin todettiin olevan perverssi ja seksuaalisesti poikkeava henkilö, jolla on narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Hänen katsottiin olevan patologinen valehtelija, jolla on vakavia ongelmia empatiakyvyn suhteen.
Sullivanin dokumentti Into the Deep sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa järjestettävällä Sundance-elokuvafestivaalilla tammikuussa 2020. Maailmanlaajuiseen levitykseen elokuva on päätynyt Netfixin välityksellä kuitenkin vasta nyt, sillä kaksi siinä esiintyneistä henkilöistä halusi osuutensa poistettavan. He katsoivat, etteivät olleet antaneet suostumusta osallistumiselleen.
Dokumentti käynnistyy hetkestä, jolloin Madsenin, Wallin ja sukellusveneen etsinnät ovat jo käynnissä merellä. Sullivanin kamera seuraa Madsenista huolestuneiden vapaaehtoisten reaktioita heidän odottaessaan uutisia kaksikosta.
– Kuulostaa Peterin tempuilta, mutta ehkä ei, joku odottajista toteaa.
Helpotus Madsenin löytymisestä muuttuu vähitellen järkytykseksi, kun totuus alkaa paljastua. Madsen muuttaa kertomustaan kuulusteluissa kerta toisensa jälkeen uusien todisteiden löytymisen myötä. Wallin runneltujen ruumiinosien löytyminen merestä vie viimeisenkin pohjan onnettomuudesta toimittajan kuoleman selityksenä.
Tanskan poliisi teki elokuussa 2017 etsintöjä Kööpenhaminan seudulla. Saman paikan läheisyydestä oli edellisenä päivänä löydetty Kim Wallin torso.
– Kun Peterille puhui, tunsi voivansa luottaa häneen. Mutta ajan myötä opin, että hän on loistava valehtelija. Moni suuri sijoittajakin uskoo häntä, Madsenin rakettiprojektissa mukana ollut saksalainen insinööriharjoittelija Stefan kertoo.
Kylmäävimpiä hetkiä dokumentissa ovat kuitenkin ne, joina Madsen puhuu Sullivanin kameralle ennen Wallin murhaa. Jälkikäteen keksijän puheissa voi kuulla jonkinlaisia viitteitä tulevasta.
Madsenin nähdään muun muassa vitsailevan pajansa keittiössä satunnaisesti valitun uhrin tappamisesta lusikalla.
Näkyvän osan dokumentissa saa salanimellä Sara esiintyvä Madsenin ystävä, jonka kasvot on muokattu lopullisessa versiossa tunnistamattomiksi. Saran tiedettiin jo oikeuskäsittelyn aikaan saaneen Madsenilta viestejä, joissa tämä käytännössä kuvaili Wallin murhan etukäteen.
Nainen oli lähettänyt Madsenille leikkimielisen viestin, jossa hän pyysi tätä lähettämään hänelle uhkauksia työnteon vauhdittamiseksi.
– Haha! Sinut täytyy sitoa Nautiluksessa. Sidon sinut seivästääkseni sinut vartaalla. Sitten tulee taskuveitsi. Etsin kurkkuasi… missä on pulssi? Minulla on valmiina murhasuunnitelma, ja se tuottaa suurta nautintoa, Madsen kirjoitti.
Hän lisäsi lisäsi vielä leikkaavansa Saran palasiksi ja kuvaavansa tilanteesta ”elokuvan”. Dokumentissa Sara pohtii olevansa mahdollisesti hullu, koska piti viestejä vitsinä, eikä osannut aavistaa tulevaa.
Saksalainen insinööriharjoittelija Stefan on yksi Sullivanin dokumentin keskeisistä henkilöistä. Kuvassa hän katselee murhapaikaksi päätynyttä Nautilus-sukellusvenettä.
Sara sai Madsenilta myös kutsun sukellusveneajelulle 11. elokuuta. Edellisenä iltana Wall ehti kuitenkin sopia Madsenin kanssa pitkään odottamastaan haastattelusta.
Keksijä halusi antaa sen sukellusveneessään. Syyttäjien mukaan Madsen suunnitteli murhan etukäteen, mutta Wall valikoitui sen uhriksi sattumalta kohdalle osuneena naisena.
– On aina vain selvempää, että minun piti olla uhri. Minun piti lähteä hänen mukaansa seuraavana päivänä, kertoo Sara.
Hän kokee syyllisyydentuskaa, koska tuntee olleensa naiivi manipulaation uhri, eikä hän nähnyt merkkejä ennalta. Madsenin tiedetään houkutelleen Nautilukselle samoihin aikoihin Saran lisäksi myös muita pajallaan työskennelleitä naisia.
Murhan tapahtuessa Madsen oli kokenut takaiskuja, joiden on arvioitu mahdollisesti vaikuttaneen hänen päätökseensä toteuttaa murhasuunnitelma. Hän oli jo aiemmin riitaantunut rakettiprojektissaan entisten yhteistyökumppaniensa kanssa, ja nämä olivat erkaantuneet omaksi, Copenhagen Suborbitals -nimiseksi tiimikseen.
Madsenin katkeruus entisiä kumppaneita kohtaan vilahtaa muun muassa kohtauksessa, jossa tämä vitsailee harjoittelijalleen hyökkäävänsä näiden laukaisualustaa vastaan sen alapuolelta sukellusveneellä.
Toukokuussa 2017 Madsen puhui Kööpenhaminassa järjestetyssä liike-elämän tapahtumassa.
Paineet olivat kasvaneet ja resurssit huvenneet. Päivää ennen Wallin murhaa Madsen sadattelee, kuinka harjoittelijat ja vapaaehtoisetkin ovat kadonneet jo hänen ympäriltään.
– Tarvitsen ihmisiä, jotta asioita saadaan tehtyä. Mutta täällä ei ole ketään. se on traagista, typerää, absurdia, järjetöntä ja hullua. Ihmiset tulivat tälle saarelle auttaakseen Peteriä rakentamaan raketin ja pääsemään avaruuteen, Madsen sanoo.
– Minun motivaationi katosi. Hän ei kyennyt pitämään väkeään yhdessä tai kontrolloimaan heitä, koska hänellä ei ollut siihen valtaa. Miten voi saada suurimman vallan? Tuottamalla tuskaa jollekin, pohtii puolestaan saksalaisharjoittelija Stefan.
Kilpailu rakettiryhmien välillä on kiristynyt murhapäivän tienoilla äärimmilleen, minkä myös Madsen myöntää Sullivanille. Kilpaileva tiimi on varannut rakettinsa koelaukaisun samoille päiville kuin Madsen, jonka koelaukaisu näin ollen perutaan.
Sullivan sattuu haastattelemaan Madsenia pajalla vain hieman ennen kuin tämä lähtee Wallin kanssa merelle. Yhtäkkiä keksijä puhkeaa puhumaan siitä, kuinka ”asiat ovat muuttuneet” ja hänen on ”vedettävä verho eteen” eli lopetettava avoin puhuminen ajatuksistaan.
– Kuvittele itsesi oikeussaliin. Kun oikeudessa kysytään, mitä teit johonkin aikaan jossakin paikassa, syy kysymykseen ei ole uteliaisuus. Mutta jos vastaa kysymykseen sanoen, että olin murhaamassa naapurin vaimoa… Kun sinua syytetään, ei pidä sanoa mitään. Miksi haluaisin avautua kuulustelijoille? Ei helvetissä. Minulla on oikeus vaieta. Ja kaikkea, mitä sanon, voidaan käyttää ja käytetään minua vastaan omassa oikeudenkäynnissäni.
Madsenin oikeudenkäynti keräsi Kööpenhaminaan suuren joukon kansainvälistä mediaa maaliskuussa 2018. Keskellä huomion kohteena syyttäjä Jakob Buch-Jepsen.
Näin Madsen tuli käytännössä selittäneeksi oman strategiansa tulevassa murhatutkinnassa sekä oikeudenkäynnissä, joissa hän panttasi asioiden myöntämistä viimeiseen saakka. Oikeudessa kävi myöhemmin ilmi, että vain hieman ennen haastattelua Madsen oli etsinyt verkosta videon, jolla tuntematon nuori nainen kuolee, kun hänen päänsä leikataan irti.
Haastattelun jälkeen Madsen vastasi Kim Wallin puheluun, ja noin puoli tuntia myöhemmin kaksikko suuntasi jo merelle Nautiluksella. Sitä ennen Madsen oli pakannut sukellusveneeseen murhassa käyttämänsä aseet: puusahan, veitsen, puolimetrisen ruuvimeisselin, metalliputkia sekä köysiä.
– Olen muuten yhä elossa, mutta pian sukelletaan. Olet rakas. Hän toi myös kahvia ja keksejä, kirjoitti Wall poikaystävälleen viimeiseksi jääneessä viestissään.
Lopulta 10 Madsenin harjoittelijaa ja vapaaehtoista todisti häntä vastaan oikeudessa. Järkytyksen pidetyn keksijän mielen kahtiajakoisuudesta tiivistää dokumentissa rakettilaboratorion lennonjohtaja Christoffer Meyer, joka oli pitänyt Madsenia läheisenä ystävänään.
– Se Peter, jonka tunsin kymmenen vuotta on eri henkilö kuin se Peter, joka sukelsi 10. elokuuta ja nousi pintaan seuraavana päivänä. He ovat kaksi täysin eri henkilöä. On pelottavaa, että ihmiset voivat olla niin kahtiajakoisia. Sekin pelottaa, että en nähnyt sitä. Minulle ainoa lohtu on, että kukaan muukaan ei nähnyt, Meyer toteaa.