Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa on amerikkalaisen veteraanidiplomaatin Kurt Volkerin mukaan ilmeisiä yhtymäkohtia Yhdysvaltain vapaussotaan.
– Philadelphiassa 4. heinäkuuta 1776 amerikkalaiset julistautuivat itsenäisiksi Britanniasta. Vain puolitoista vuotta myöhemmin jokseenkin sekalaista armeijaa johtanut kenraali George Washington joutui sinnittelemään ankaran talven Valley Forgessa brittijoukkojen miehittäessä Philadelphiaa ja New Yorkia. Tilanne näytti synkältä, Volker kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (Cepa) julkaisemassa artikkelissa.
– Nyt tiedämme, että Washington oli loistava kenraali, että Yhdysvaltain kansa oli vakaasti päättänyt taistella vapautensa puolesta ja että 13 siirtokuntaa saavuttivat Ranskan tuella voiton ja muodostivat Amerikan Yhdysvallat. Sitä ei kuitenkaan talvella 1777–78 kukaan voinut tietää. Tarvittiin valtavaa tahdonvoimaa, sinnikkyyttä ja moraalista kirkkautta epävarmuuden edessä – ja hieman ulkopuolista apua, Volker toteaa.
Silloin, kuten nykyisinkin, oli hänen mukaansa epäilemättä paljon kyseenalaistajia ja nojatuolikenraaleja, jotka olettivat, että Britannia kukistaisi amerikkalaiset sotilaallisen ylivoimansa ja imperiuminsa valtavien resurssien turvin.
– Amerikkalaiset kuitenkin kieltäytyivät luovuttamasta. Lopulta Britannia kärsi murskaavan tappion pitkien huoltolinjojen, amerikkalaisten tahdonvoiman ja saamansa ulkomaisen avun seurauksena, hän muistuttaa.
Tutkijana nykyisin toimiva Kurt Volker palveli Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläänä vuosina 2008–2009 ja maansa Ukraina-erityisedustajana 2017–2019.
Kuulostaako tutulta?
Kun Vladimir Putinin aloittama täysimittainen hyökkäyssota on kestänyt runsaat puolitoista vuotta, Venäjä miehittää edelleen laajoja alueita Itä- ja Etelä-Ukrainassa, ja edessä on pian toinen ankara talvi.
– Venäjällä on kuitenkin pitkät huoltoyhteydet, ukrainalaisilla rautainen tahto ja ulkopuolista apua. Kuulostaako tutulta, Volker kysyy.
Viime viikkoina on kuultu yhä enemmän väitteitä Ukrainan vastahyökkäyksen epäonnistumisesta sekä vääristä taktisista ja strategisista päätöksistä. On myös esitetty näkemyksiä, joiden mukaan länsi ei voi jatkaa Ukrainan tukemista sotilaallisesti ja taloudellisesti samalla tasolla kuin tähän asti, ja vaadittu presidentti Volodymyr Zelenskyin hallintoa aloittamaan neuvottelut Venäjän kanssa.
– Olisivatko samat kommentaattorit antaneet vastaavat neuvot George Washingtonille vuonna 1777? Ehkäpä. Ja he olisivat olleet silloin aivan yhtä väärässä. Tällainen tappiomieliala aliarvioi pohjimmiltaan periaatteitaan, vapauttaan ja henkeään puolustavien ihmisten päättäväisyyden, Volker toteaa.
Venäjän lepyttelijöitä
Ukrainalaiset eivät Volkerin mukaan ole lainkaan sen alttiimpia luovuttamaan kuin amerikkalaiset vuosina 1777–1778 olivat.
– Mistä Ukrainan kehottaminen neuvotteluihin siis kumpuaa? Se tulee heiltä, joita kiinnostaa vain suhteiden vakauttaminen Venäjään hinnalla millä hyvänsä. Tämä halventaa sekä Ukrainan kansaa että vapautta, jonka puolesta se taistelee. Jotkut länsimaalaiset saattavat kokea, että heillä on varaa luovuttaa pois Ukrainan maita, kansaa ja vapautta. Ukrainalaisilla sellaista ylellisyyttä ei ole, hän sanoo.
– Kukaan ei voi tällä hetkellä varmasti tietää Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan lopputulosta. Ehkä Ukraina kaatuu. Ehkä Venäjä onnistuu suoristamaan rivinsä revittyään itsensä hajalle. Ukrainalla on kuitenkin syy ja tahto taistella, kun taas venäläisillä sellaista ei ole. Ukrainalla on huomattavaa ulkopuolista tukea, kun venäläisillä on vain Iran. Ukrainalla on takanaan moraalinen oikeutus, venäläisillä ei, hän toteaa.
– Jokainen, joka löi vetoa George Washingtonia vastaan vuosina 1777–1778, olisi hävinnyt. Kenen tahansa, joka lyö vetoa Ukrainaa vastaan vuosina 2023–2024, olisi syytä varautua samaan lopputulokseen.