Hallituskauden tiedepolitiikassa on riittänyt käänteitä: tutkimusrahoituksen pitkäjänteisyys lisääntyi, ministerikin vaihtui useita kertoja
Vaalikausi on tulossa päätökseensä ja eduskuntavaalit häämöttävät näköpiirissä. On aika summata vaalikausi myös tieteen ja tutkimuksen näkökulmasta. Kysyimme eri tahoilta, miten kuluneen vaalikauden tiede- ja korkeakoulupolitiikassa on onnistuttu.
Kiitosta kerää vuoden alussa voimaan tullut laki, joka määrittää valtion tutkimus- ja kehitysrahoitusta (T&K). Lain toimeenpano lisää valtion T&K-toiminnan rahoitusta pitkäjänteisesti vuodesta 2024 alkaen vuoteen 2030 saakka.
Parlamentaarisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) työryhmän saavuttama sitoutuminen nostaa T&K-menot 4 prosentin osuuteen bruttokansantuotteesta yksityisen rahoituksen kanssa ja edistää tuottavuuden kasvua sekä vahvistaa jatkossa Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Näin todetaan ryhmän julkaisemassa raportissa (siirryt toiseen palveluun).
Koska kyseessä oli parlamentaarinen työryhmä, siihen kuului myös opposition edustajia. Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikko (kok.) nostaa tämän esiin vastauksessaan Ylelle. Risikon puolue kokoomus on yksi päättyvällä vaalikaudella oppositiossa olleista puolueista.
– Tähän on jokainen puolue sitoutunut. Vaalikauden aikana oli aito huoli, että hallitus toteuttaisi tiedeleikkauksia. Onneksi opposition painostuksesta niistä luovuttiin.
Sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja, hallituspuolue SDP:n Eeva-Johanna Eloranta iloitsee myös tutkimusrahoituksen tiekartasta.
– Aika paljon rahaa ja energiaa on mennyt edellisen hallituskauden leikkausten kompensointiin, esim. korkeakouluindeksien palauttaminen ja yliopistojen perusrahoituksen lisääminen. Kaikkia asioita ei ole voitu saada kuntoon nopeaa vauhtia, kun korjattavaa on ollut niin paljon.
Hallituskauden saavutuksista TKI-rahoituksen tiekartan syntymisen nostavat esille muutkin, esimerkiksi Professoriliitto.
– TKI-ohjelman erillislakia on pidettävä kaikkien aikojen onnistumisena, kirjoittaa liiton puheenjohtaja Jukka Heikkilä.
– Hyvän lopputuloksen lisäksi työryhmän perusteellisen työn kautta päättäjien käsitys tieteen ja tutkimuksen merkityksestä Suomen tulevaisuudelle on syventynyt ja laajentunut, mikä antaa hyvät eväät seuraavalle hallituskaudelle TKI-rahoituslain toimeenpanoon, arvioi puolestaan Suomen Akatemian pääjohtaja Paula Eerola.
Seuraavan hallituksen tehtäväksi jää tiekartan mukaan eteneminen ja rahoituslain noudattaminen.
Lisää korkeakoulutettuja vähällä rahalla
Rahoitus on korkeakoulujen ikuisuusongelma, sillä tutkimusta ja koulutusta ei voi erottaa toisistaan. Korkeakoulujen ja yliopistojen aloituspaikkoja on nostettu ja koulutusvastuita lisätty. Rahoitus ei kuitenkaan ole seurannut perässä.
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen toiminnanjohtaja Ida Mielityinen nostaa esiin ongelman.
– Korkeakouluilta on edellytetty entistä enemmän tutkintoja, jatkuvan oppimisen tarjontaa sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jolloin samalla rahalla pitää kyetä tuottamaan kaikkia edellä mainittuja asioita nykyistä tehokkaammin, jotta pärjää kansallisessa rahoituksen jaossa.
Jos korkeakoulujen tutkintotavoitteita nostetaan entisestään ilman perusrahoituksen kasvattamista, se tulee Mielityisen mukaan vaikuttamaan niiden kykyyn panostaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan.
Sama huoli nousee esiin Tieteentekijöiden liiton vastauksessa.
– Meillä on suuri pelko nyt, että TKI-rahoituslisäys valuu osin aloituspaikkoihin, jolloin tutkimus ei saa täysmääräistä rahoituslisäystä. Lisäksi korkeakouluille annettujen lisätehtävien (jatkuva oppiminen, saavutettavuus, digitalisaatio) rahoitus on jäänyt luomatta, vastaa Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Johanna Moisio.
Opiskelijoiden asema ei välttämättä ole kohentunut.
Aloituspaikkojen lisäyksen rahoitus on ollut kertaluonteista ja jäänyt Suomen ylioppilaskuntien liiton mukaan vajaaksi. Rahoitukseen tarvittaisiin lisäpanostuksia.
– Opiskelijoiden arjen näkökulmasta hyvä päätös oli se, että opintotuki sidottiin indeksiin ja siihen toteutettiin ylimääräinen indeksikorotus. Olemme kuitenkin edelleen todella pettyneitä, että opintorahan tasokorotus jäi tekemättä. Se oli valtava epäonnistuminen hallitukselta, kommentoi SYL:n puheenjohtaja Lotta Leinonen.
Jotain jäi tekemättä
SDP:n Eeva-Johanna Eloranta listaa Ylelle antamassaan vastauksessa monta rahoituspäätöstä päättyvän hallituskauden ajalta: esimerkiksi korkeakoulujen perusrahoituksen vahvistamisen pysyvä lisäys vuodesta 2020 toi yliopistoille 40 miljoonaa euroa ja ammattikorkeakouluille 20 miljoonaa euroa.
Osa uudistuksista on saanut lyhytaikaisen rahoituksen, mutta Ylen keräämistä vastauksista näkee selvästi, että korkeakoulut kaipaavat pitkäaikaista ja ennakoitavaa rahoitustasoa.
Sivistystyönantajien liiton toimitusjohtaja Teemu Hassinen kuvaa tätä jatkuvaksi ongelmaksi.
– Pitkäjänteisyyden puute rahoituksessa hyvistä tavoitteista huolimatta sekä korkeakoulujen aloituspaikkojen alimitoitettu ja määräaikainen rahoitus, Hassinen kirjoittaa Ylelle.
Turun yliopiston rehtori Jukka Kola toimii nyt yliopistojen rehtorineuvosto Unifin puheenjohtajana ja yhtyy Hassisen näkemykseen.
– Tutkimusrahoituksen pätkittäisyys on edelleen ongelmana, vaikka tiederahoituksen iso leikkausuhka saatiinkin torjuttua.
Tieteen rahoitusosuus niukkenevista veikkausvoittorahoista kompensoitiin, mutta ammattikorkeakoulujen kohdalla ongelman syyt löytyvät kauempaa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Ida Mielityinen kertoo valtion rahoituksen olevan nyt 800 miljoonaa euroa vuodessa.
– AMK:t elävät edelleen vahvasti 2013 tehtyjen koulutusleikkausten ja indeksijäädytysten varjoissa. Vaikka tällä hallituskaudella suunta on ollut niukasti positiivinen, se on kuin kärpäsen kakka sen rinnalla, mitä on viety.
Liian monta tiedeministeriä
Kuluneella vaalikaudella nähtiin kaikkiaan neljä tiede- ja kulttuuriministeriä. Keskustalaisia ministereitä kierrätettiin vauhdilla. Vaihtuvat ministerit ovat vastaajien mielestä haitanneet toimialan kehitystä.
Oppositiossa olleen Kokoomuksen Paula Risikko vastaa Ylelle, että hänen näkemyksensä mukaan hallitusohjelmassa korostettu päätöksenteon pohjautuminen tieteeseen ei ole toteutunut tyydyttävällä tavalla.
Parlamentaarisen työryhmän raportin mukaan tällä vuosikymmenellä tarvitaan 9 000 uutta tohtoria luomaan innovaatioita ja kouluttamaan opiskelijoita. Tohtoriksi pitäisi väitellä nykyistä nopeammin ja maisteriopintojen sujua entistä rivakammin.
Tutkijakoulutuksen rahoitus on kuitenkin edelleen niukkaa ja pätkittäistä. Osa Ylelle vastanneista on sitä mieltä, että konkreettiset askeleet tutkijanurien vetovoiman lisäämiseksi ovat tekemättä.
– Oli työryhmää ja EU-tason keskustelua, mutta osaajapula on nyt käsillä myös korkeimmin koulutettujen osalta. Mistä saamme riittävästi tohtoreita kouluttamaan tulevaisuuden asiantuntijoita ja toimeenpantua TKI-investoinnit, jos TKI-työvoimasta on vajetta, kysyy Tieteentekijöiden liiton Johanna Moisio.
Sanahelinäksi on Moision mukaan jäänyt myös puhe jatkuvasta oppimisesta.
– Jatkuvaan oppimiseen on ollut työryhmä toisen perään, mutta kunnon ratkaisut, jotka vaikuttaisivat aidosti tarjontaan ja kysyntään, ovat tekemättä.
Lue myös:
Katso Yle Areenasta: Päättyvällä hallituskaudella tiede- ja kulttuuriministerinä ehti toimia 4 eri henkilöä, heistä viimeisimpänä Petri Honkonen (kesk.). Hän aloitti ministerinä huhtikuussa 2022.