Huoli äidinkielestä on Islannissa Suomeakin suurempi – tutkija arvioi englannin ohittavan islannin jo lähivuosikymmeninä
REYKJAVIK
Maailmassa on noin seitsemäntuhatta kieltä. Tämän vuosisadan lopussa niitä on puolitoistatuhatta vähemmän, lasketaan Australian kansallisen yliopiston ANUn laajassa tutkimuksessa.
Sen mukaan katoamisvauhti kolminkertaistuu 40:n ensi vuoden aikana, yhteen kieleen joka kuukausi, ellei kieliä pyritä aktiivisesti pelastamaan.
Suomen kieli ei ole uhanalaisten joukossa, mutta viime aikoina on keskusteltu yhä enemmän siitä, ollaanko tieteen ja ajattelun suomesta luopumassa. Ollaanko palaamassa aikaan, jolloin väestön pääkieli kelpasi keittiöön mutta ei korkeakouluun?
Myöskään Islannin kohdalla ANUn kartassa ei ole sukupuutonmustaa pistettä. Kokenut tutkija ei silti vedä henkeä helpotuksesta. Islannissa äidinkielen asema horjuu pahemmin kuin Suomessa.
Islannin yliopiston islannin kielen emeritusprofessorin Eiríkur Rögnvaldssonin mukaan näköpiirissä häämöttää jo Islanti, jossa asukkaat kommunikoivat keskenään enemmän englanniksi kuin islanniksi.
Eiríkur ei ennusta islannille nopeaa katoamista mutta korostaa, että rivakasti muuttuvassa ympäristössä pieni kieli ei ole turvassa rapautumiselta. Islannilla on vain kolmannesmiljoona puhujaa. Tulevaisuudessa häämöttää elämänalueita, joilla islanti ei enää ole pätevä kieli, Eiríkur sanoo.
– Islannissa on tapahtunut valtavia yhteiskunnallisia muutoksia kymmenen tai viidentoista viime vuoden aikana. Turismi ja sen vaatiman työvoiman määrä ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, ja digitaalisuudessa on tapahtunut vallankumous.
Valtaosa ravintoloissa, hotelleissa ja muutoin turismiteollisuudessa työskentelevistä on ulkomaalaisia. Useimmat eivät osaa islantia, ja englanti on harvan äidinkieli, mutta sitä he puhuvat niin asiakkaille ja keskenään kuin islantilaisten kanssa.
– Islannin asukkaista lienee jo lähes viidesosa ulkomaalaisia, ja kasvu jatkuu. Arvioni on, että vuosisadan puolivälissä islanti ei enää ole Islannin pääkommunikointikieli, Eiríkur sanoo.
Islantilaisilla on etunimen lisäksi isän nimestä muodostettu patronyymi, -poika tai -tytär, ei yleensä sukunimeä. Pelkkää etunimeä käytetään virallisissakin yhteyksissä ja myös tässä jutussa.
Eiríkur ei suinkaan sano, että islannin kielen aseman kapeneminen on ulkomaalaisten syytä. He ovat Islannissa, koska sen turismiteollisuus tarvitsee heidän työpanostaan.
– Luulen, että useimmat tänne muuttaneista haluaisivat oppia islantia, mutta esteitä on paljon. He tekevät pitkiä työpäiviä, eikä islannin opettajia ja kursseja ole tarpeeksi eikä oppimateriaalejakaan.
Omin päin opettelua haittaa myös se, etteivät islantilaiset ole tottuneet vierasmaalaisten yrityksiin tapailla heidän kieltään.
– Islantilaiset eivät tunnu sulattavan epätäydellistä islantia. He korjaavat kielioppivirheitä, eivätkä he jaksa odottaa, että keskustelukumppani löytää etsiskelemänsä sanan, vaan vaihtavat nopeasti englantiin. Joissakin tapauksissa sillä halutaan ehkä osoittaa, ettei tulokas kuulu Islantiin, Eiríkur pohtii.
Hän toivoo asennemuutosta myös turismiteollisuudelta.
– Viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan islantia käytetään turismissa lähes nolla prosenttia. Aivan kuin turisteja yritettäisiin suojella islannilta. Täällä voi matkustaa viikkokausia kuulematta sanaakaan islantia.
Kielessä piilee hyödyntämätöntä eksotiikkaa, onhan islanti elävä muisto Pohjoismaiden historian suurimmasta vetonaulasta, viikingeistä.
Islantia pidetään yllä erittäin huolellisesti. Opetus-, tiede- ja kulttuuriministeriön alaisen, Islannin yliopistossa toimivan Árni Magnússon -instituutin tehtäviin kuuluu kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimuksen lisäksi tämän päivän oikeakielisyys.
Kielipurismin juuret ovat 1800-luvun kansallisen herätyksen ajoissa. Tanskalle kuuluneessa maassa alettiin kehittää omakielisiä sanoja tanskalaisten lainasanojen tilalle. Ideat on sittemminkin otettu mieluiten Islannin ylpeydestä, keskiajalla talteen kirjoitetuista saagoista.
Kun tietokone oli uutuus 60 vuotta sitten, kielenvalvojat antoivat laitteelle nimeksi ”tölva”. Sanassa yhdistyvät ”tala” ja ”völva”, numero ja näkijätär. Puhelin puolestaan on ”sími”, pitkä lanka.
Sama kieli-ideologia elää edelleen, mutta internetin, sosiaalisen median ja tietokonepelien aikana kieleen kohdistuu aivan toisenlaisia globaaleja paineita kuin 1960-luvulla, saati 1800-luvulla.
Miltä islanti kuulostaa? Eiríkur Rögnvaldsson lukee alun tuoreimmasta kirjastaan.
Tutkimusten mukaan äidinkielen tasoisen kielitaidon saavuttaminen vaatii, että lapsi kuulee tiettyä kieltä ympäristössään vähintään 40 prosenttia valveillaoloajastaan, Eiríkur sanoo.
– Maahanmuuttajalapset eivät ehkä koskaan pääse natiivitasolle islannissa eivätkä kenties missään muussakaan kielessä. Se on erittäin paha juttu, sillä kielellisten kykyjen tiedetään vaikuttavan sosiaalisiin taitoihin ja moniin muihin kykyihin.
Entä islantilaislapset? Joko heitäkin uhkaa puolikielisyys? Sitä on yritetty selvittää isolla tutkimusohjelmalla, Eiríkur vastaa.
– Saimme viitteitä siitä, että iso altistus englannille voi nakertaa lasten kielestä harvinaisimpia ja vaikeimpia lauserakenteita. Aineiston kokoamisesta on kuusi vuotta. Ehkä muutos on edennyt.
Varhaisopetuksesta on saatu viestiä myös sanaston köyhtymisestä.
– Pienten lasten kanssa työskentelevät kertovat usein, että lapset tietävät ihan tavallisille asioille englanninkieliset sanat mutta eivät islantilaisia. Esimerkiksi eläimille. Se ei toki haittaa, ellei käy niin, että jotkin sanat jäävät kokonaan oppimatta.
Koululaitoksellekin Eiríkurilla on tutkimukseen perustuva viesti: enemmän porkkanaa ja vähemmän keppiä äidinkielen opetukseen.
– Pyysimme peruskoulun päättöluokkalaisia sanomaan ensimmäisen sanan, joka heille tulee mieleen islannista ja englannista. Tavallisin sana englannille oli ”hauskaa” ja islannille ”virheet”.
Islantilaisnuoret ovat jo jossakin määrin alkaneet puhua englantia myös keskenään, Eiríkur kertoo.
– En osaa sanoa, kuinka yleistä se on. Ehkä englantia käytetään vain silloin, kun kyse on vaikkapa jostakin tietokonepelistä, mutta se on muutoksen siemen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten asenteet ovat ratkaisevan tärkeitä äidinkielten selviämiselle.
Eiríkur on omistanut elämänsä islannin kielelle, eikä hän eläkkeelläkään anna periksi. Hän kirjoittaa Facebook-ryhmäänsä kieliasiaa joka päivä.
– Yritän herätellä ymmärrystä siitä, ettei kieli ole pelkästään kommunikaation väline. Äidinkieli on osa ihmistä. Jos kielen menettää, kadottaa yhteyden esivanhempiinsa ja ympäristöönsä. Kieli on arvokas osa kulttuuria.
Eiríkur kertoo Islannin television vastikään esittämistä katuhaastatteluista. Aiheena olivat englanninkieliset kyltit ja mainokset ja englannin valtaama julkinen tila ylipäätään.
– Ihmiset pitivät muutosta ihan hyvänä. He sanoivat, että kaikkihan englantia ymmärtävät ja turistien takia pitää käyttää englantia. Vastaajien asenne oli sellainen, että englanti käy Islannissa kaikkeen kommunikaatioon.
Eiríkurin mukaan islantilaisilla on harhainen käsitys siitä, miten hyvin he itse osaavat englantia. Vanhimmista ikäluokista moni osaa sitä huonosti jos ollenkaan, eikä se useimmilla nuorillakaan veny monimutkaisista asioista keskustelemiseen, hän sanoo.
Jos tämä haastattelu Eiríkur Rögnvaldssonin kodin työhuoneessa Reykjavikissa olisi tehty viime vuosikymmenen lopulla, hän olisi ollut vieläkin huolestuneempi islannin tulevaisuuden puolesta.
Silloin islanti oli päätymässä kotimaassaan digitaaliseksi vähemmistökieleksi tai jopa digitaaliseen sukupuuttoon. Islanti oli toisin sanoen jäämässä niiden kielten joukkoon, joita tekoäly- ja puheentunnistusbisneksessä ei pidetä investointien arvoisina. Sellaisia on valtaosa maailman kielistä.
Islannin kannalta ongelma on ratkennut onnellisesti. Ensin hallitus päätti rahoittaa Islannille kieliteknologiaohjelman, ja sitten presidentti Guðni Jóhannessonin Yhdysvaltain-matka digijättien pakeille tuotti tulosta.
Chat GPT -keskustelubotin kehittäjäyhtiö Open AI otti islannin viime keväänä uusimpaan ja laajimpaan kielimalliinsa, toisena kielenä englannin jälkeen.
Eiríkur on helpottunut digitaalisen sukupuuton uhan väistymisestä mutta perää vallanpitäjiltä napakoita päätöksiä islannin suojelemiseksi myös muutoin. Yhteiskunnallinen mullistus jatkuu, hän muistuttaa.
– Poliitikot toistelevat, että islannin kieli on islantilaisinta, mitä meillä on, ja sitä pitää suojella. Mutta mitä tulee konkreettisiin toimiin, niin eipä niitä juuri ole tehty. Kieliteknologiaohjelma on ainoa.
Eiríkurin mukaan ykköskysymys koko yhteiskunnalle on sen varmistaminen, että uudet asukkaat saavat mahdollisuuden oppia maan kielen, eikä hän puhu vain kielentutkijana.
– Muussa tapauksessa tänne syntyy yhteisöjä, joissa ei puhuta lainkaan islantia. Ehkä on jo syntynytkin. Silloin maahamme muodostuu alaluokka, joka ei koskaan pääse etenemään alipalkatuista töistä, sen lapset jättävät koulun kesken ja niin edelleen.
Niin huonosti on väistämättä käymässä, jos asioiden annetaan vain edetä nykyistä rataansa, sanoo islannin kielen emeritusprofessori Eiríkur Rögnvaldsson.
Millä tavalla pienet kielet voisivat turvata asemansa? Voit keskustella asiasta 8.12. kello 23:een saakka.