Huomenna on taas ilmastonmuutoksen jättiraportin aika – tutkija Tero Mustonen kertoo, miten IPCC:n raportit syntyvät ja mitä kulisseissa tapahtuu
– En ole mikään fani kertomaan ihmisille, miten kaikki päättyy, mutta toisaalta pitää olla rehellinen. Onhan tämä suuri muutos ja paha tilanne, Tero Mustonen sanoo.
Tutkijan ääni on vakava mutta samalla arkinen.
Sanat ovat painavia, sillä videopuhelun langan päässä on toinen kahdesta suomalaistutkijasta, jotka ovat yltäneet IPCC:n ilmastoraportin pääkirjoittajien joukkoon.
Huippututkijoiden kirjoittamaa raporttia pidetään maailman vaikutusvaltaisimpana esityksenä siitä, miten ilmastonmuutos etenee.
Mustonen valittiin pääkirjoittajaksi lähes 3 000 tutkijan joukosta. Toinen suomalainen oli apulaisprofessori Annalea Lohila Ilmatieteen laitokselta.
Huomenna maanantaina on jälleen suurten IPCC-uutisten vuoro. Nyt julkaistaan laaja synteesiraportti, joka ilmestyy seitsemän vuoden välein.
Mustonen oli kirjoittamassa viime keväänä julkaistua seurantaraporttia. Synteesiraporttia hän ei ollut laatimassa, sillä Mustosen osuuskunta Lumimuutos on hiljattain aloittanut valtavan soiden ennallistamisurakan.
Siitä, miksi juuri ennallistaminen on tehokas ilmastotoimi, lisää myöhemmin.
Ensin Tero Mustonen on luvannut kertoa, miten kansainvälinen jättiraportti syntyy.
Kun IPCC:n raportit näkevät päivänvalon, median otsikot manaavat lähes poikkeuksetta maailmanloppua.
Niin kävi myös viime keväänä, ja silloin viesti oli erityisen lohduton.
Peruuttamaton muutos maapallon järjestelmissä on jo käynnissä – ”vaarallista ja laaja-alaista sekasortoa luonnossa”, otsikoi Yle.
Tero Mustonen tietää, että raportin viesti väsyttää, ja osa ihmisistä on jo turtunut siihen. Silti raporttien synkkääkin viestiä pitäisi jaksaa kuunnella.
IPCC:llä on iso merkitys globaalin ilmastopolitiikan synnyssä. Se toimii YK:n alla, eli raporttien tilaajia ovat käytännössä lähes kaikki maailman maat.
Kun ensimmäinen laaja raportti julkaistiin 90-luvulla, maiden välistä ilmastosopimuksesta oli vasta suunnitelma. Raportti loi sille pohjan.
Edellinen kokoava synteesiraportti julkaistiin vuonna 2014. Se taas sai osaltaan maat kokoamaan rivinsä niin, että ilmastosopimus saatiin vuosien väännön jälkeen maaliin Pariisissa.
Tänä vuonna kaikkien maiden pitäisi kiristää Pariisin sopimuksen päästövähennyslupauksiaan. Tuoreella ilmastotutkijoiden viestillä on jälleen rooli.
Kansainvälisen tutkijajoukon kokoama raportti on massiivinen ponnistus.
Mustonen korjaa erään tavallisen väärinkäsityksen: IPCC ei tee omaa tutkimusta. Sen sijaan se kokoaa ja tiivistää tutkimuksen, joka on jo julkaistu.
Käytännössä raportin kirjoittajat käyvät läpi huiman määrän englanninkielisissä tiedelehdissä julkaistuja artikkeleita.
– Seulomme esiin olennaisen, Mustonen sanoo.
Mustosen vastuulla oli käydä läpi Euroopan ja arktisen alueen tutkimusta. Hän laskee käyneensä yksin läpi 500–600 tiedeartikkelia.
Yhteensä pääkirjoittajat arvioivat noin 34 000 tieteellistä artikkelia.
Tekstiä itse raporttiin syntyy hitaasti. Mustonen arvioi tuottaneensa kuukauden aikana muutaman lauseen luonnokseen, jota sillä hetkellä työstetään.
Kaikki kirjoittajat tapaavat kasvokkain kerran puolessa vuodessa. Silloin he arvioivat toistensa ajatuksia.
– Kaikki revitään auki. Tulokset alistetaan rajulle kritiikille, Mustonen kuvaa.
Kun tutkijat saavat oman versionsa jättiraportista valmiiksi, työläin vaihe on vasta edessäpäin.
Silloin kaikki YK:n jäsenvaltiot lähettävät edustajan kaksiviikkoiseen kokoukseen. Siellä tutkijoiden raportista työstetään tiivistelmä poliittisille päättäjille.
Juuri se on paperi, joka ohjaa politiikkaa käytännössä. Harva ministeri, tämän esikunta tai edes virkahenkilö tarttuu satojen sivujen tiederaporttiin.
Loppusuora muistuttaa kansainvälistä ilmastokokousta. Sellainen on juuri nyt käynnissä Interlakenissa Sveitsissä.
Kokouksessa maiden edustajat esittävät tutkijoille kommentteja ja kysymyksiä. Ne voivat myös viivyttää prosessia kysymyksillä, ja toisinaan raportin julkaisu venyy yliajalle.
Raportin tieteellisyydestä huolimatta maat tulevat paikalle kukin omien, kansallisten intressiensä kanssa, Mustonen sanoo.
Raportin pääkirjoittajat ovat rumputulessa, Mustonen kuvaa. Aikaa vastausten muotoiluun saattaa olla vain muutamia sekunteja.
– Tulee sieltä suoraa poliittista ohjaustakin, että jättäkää tämä pois ja heikentäkää tuon painoarvoa.
Öljyvaltiot saattavat esimerkiksi toivoa, ettei fossiilisten polttoaineiden roolia painotettaisi tiivistelmässä liikaa.
– Työläin vaihe ovat nuo viimeiset kaksi viikkoa. Silloin valtioiden edustajat painavat päälle. Tutkijat puolustavat kuitenkin tieteellisiä tuloksia loppuun saakka.
Entä onko Suomi yrittänyt saada tiivistelmään mukaan omaa kansallista intressiään vaikkapa metsätalouteen liittyen?
– Sitä pitää kysyä Suomen edustajilta, Mustonen vastaa.
– Kyllä kaikki ovat tuoneet esiin omia intressejään, mikään maa ei ole neitseellisen oikeudenmukainen.
Vaikka maiden kansalliset toiveet tulevatkin esiin, mailla ole syytä kyseenalaistaa raportin olemassaoloa tai uskottavuutta.
– Tätä paneelia ei olisi olemassa ilman maita. Mitä järkeä olisi perustaa koko paneeli, jos ne yrittäisivät rampauttaa sen?
Mustonen sanoo, että IPCC:tä arvostellaan toisinaan hitaudesta. Hitaudelle on kuitenkin vahvat perusteet.
IPCC:n raportit ohjaavat käytännössä kaikkea ilmastopolitiikkaa. Ne ovat Pariisin ilmastosopimuksen pohjana.
Esimerkiksi Suomeen vaikutus tulee EU:n kautta, joka on laatinut omat ilmastotavoitteensa YK:n ilmastosopimuksen mukaan.
– Mitä tahansa IPCC sanoo, maat tekevät siitä ilmastopolitiikkaa. Päätöksillä on taloudellisesti miljardien eurojen painoarvo, Mustonen sanoo.
Vielä vuonna 2014 ilmastosta puhuttiin eri tavalla. Uusiutuvan energian läpimurtoa ei vielä pidetty todennäköisenä. Päästöjen lopettamiselle oli tavoite vuosisadan lopussa, kun nyt tavoitellaan vuotta 2050.
Erityisen käänteentekevänä pidetään vuoden 2018 raporttia.
Erikoisraportti käsitteli 1,5 asteen ja kahden asteen lämpenemisen eroa. Raportin jälkeen maailman maat sitoutuivat rajaamaan lämpenemisen alle kahteen asteeseen.
Raportti sai liikkeelle suuret ilmastomielenosoitukset. Ruotsalaisaktivisti Greta Thunberg esiintyi ensimmäistä kertaa massoille Helsingissä. Suomessa syntyi hallitus, joka nosti ilmastotavoitteet päärooliin.
– Paljon on muuttunut, mutta samalla on menetetty vuosikymmen, Mustonen sanoo silti.
Hänen mielestään päättäjät eivät ymmärrä ilmastonmuutoksen seurausten merkitystä. Tilanne on akuutti. Etelästä siirtyy muun muassa lajeja kohti pohjoista jo nyt.
Yhteiskunnan rakenteet eivät nykyisellään kykene vastaamaan rajuun muutokseen, Mustonen sanoo.
– Planeetta on dynaamisessa muutoksessa, eikä sen lopullista asentoa tiedä kukaan.
IPCC:llä on selvä viesti: pelkkä päästöjen vähentäminen ei enää riitä.
Pahimmalta suojautuminen edellyttää laajaa suojelua ja ennallistamista. Suomalaisia Mustonen kehottaa ennallistamaan soita.
Suot varastoivat hiiltä. Kun ne ojitetaan eli kuivatetaan joko metsän kasvattamiseen tai pelloiksi, hiili vapautuu ilmakehään.
– Tehokkaimpia ilmastotoimia, mitä Suomi voi tehdä, on ennallistaa soita. Se on luontotyyppi, jonka me olemme lähes menettäneet, Tero Mustonen sanoo.
Lue lisää: