Vuorokausirytmi on varsin pysyvä ominaisuus 42-52-vuotiailla, kertoo THL:n tutkimus.
Iltavirkuilla, joilla vuorokausirytmi pysyi vakaana, esiintyi muita enemmän riittämätöntä unta, psyykkistä kuormittuneisuutta ja masennusoireita.
Vuorokausirytmin pysyvyydellä on merkitystä mielenterveydelle keski-iässä, kertoo keskiviikkona julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimus. Kyselytutkimuksessa seurattiin samojen henkilöiden vuorokausirytmiä kymmenen vuoden ajan.
Iltavirkuilla, joilla vuorokausirytmi pysyi vakaana, esiintyi muita enemmän riittämätöntä unta, psyykkistä kuormittuneisuutta ja masennusoireita. Tällä ryhmällä myös esiintyi päivärytmiväsymystä eli arki- ja vapaapäivien unirytmin vaihtelua.
Maltillinen muutos aamupainotteisemmaksi vähensi näillä iltavirkuilla psyykkisiä oireita.
Tuloksista myös ilmeni, että yksilöllinen vuorokausirytmi on varsin pysyvä ominaisuus 42–52 vuoden iässä. Aamu- ja iltavirkkuuden muutokset ovat pääosin maltillisia.
Vain alle yksi prosentti tutkimusryhmässä olleista kertoi muuttuneensa voimakkaasti iltavirkusta voimakkaasti aamuvirkuksi tai päinvastoin. Sen sijaan lähes 60 prosenttia vastaajista ei havainnut lainkaan muutosta vuorokausirytmissään seurannan aikana.
– Tuloksemme vuorokausirytmin pysyvyydestä keski-iässä osoittaa, miten sisäsyntyinen ominaisuus vuorokausirytmi on. Tätä tukevat aiemmat löydökset esimerkiksi vuorokausirytmin voimakkaasta periytymisestä. Nyt olemme kuitenkin voineet osoittaa, että suuret muutokset tässä ominaisuudessa ovat todellakin harvinaisia tutkimassamme ikäluokassa, toteaa THL:n vieraileva tutkija, kansanterveystieteiden dosentti Ilona Merikanto.
Vuorokausirytmin pysyvyyden ja muutosten yhteyttä mielenterveyteen on THL:n mukaan tutkittu vain vähän.