Banner Before Header

Johanna Matintalo kukisti yhden maailman parhaista ja MM-kisojen mörön, kun nousi palkintokorokkeelle – ”Tiesin, etten saa toistaa niitä virheitä”

Viime vuoden helmikuussa Oberstdorfin MM-kisoissa aurinko paistoi, mutta Johanna Matintalon mieli oli musta. Hän oli liitänyt perinteisen sprintin karsinnassa huippusuoritukseen, mutta menestysmahdollisuudet murskautuivat alkuerän loppulaskussa mössöladulla kaatumiseen.

Oberstdorfin radasta olisi voinut tulla Matintalolle isokin henkinen este, mutta hän onnistui kukistamaan mörön Tour de Skin neljännella etapilla. Tuloksena oli Matintalon uran ensimmäinen henkilökohtainen palkintosija maailmancupissa, kun hän sijoittui kolmanneksi perinteisen hiihtotavan sprintissä.

– Kun Tourin ohjelma julkaistiin, niin sieltä pomppasi Oberstdorf ja perinteisen hiihtotavan sprintti. Tuli kaksijakoiset fiilikset, puhelimitse tavoitettu Johanna Matintalo kertoi Yle Urheilulle.

– Ehkä se oli sellainen kliseinen uhka tai mahdollisuus -tilanne. Tiesin, etten saa toistaa niitä virheitä, mitä tein viime vuonna.

Matintalo ei halunnut miettiä vajaan vuoden takaisia tapahtumia, mutta hän myönsi, ettei pystynyt sulkemaan kaatumistaan mielestään. Etenkin kun karsinta sujui viime kauden tapaan hyvin, ja ennusmerkit alkoivat näyttää tutuilta.

Matintalo tiesi, että hänen kuntonsa on hyvä ja hänellä on mahdollisuudet pärjätä aina palkinnoille asti, mutta nyt ei ole varaa sählätä tai epäonnistua tyhmissä jutuissa. Laskut eivät olleet radalla yhtä haastavat kuin viime talvena, mutta ei Oberstdorfissa mikään perustalvikeli ollut.

Siksi Matintalo päätti turvautua selkeään taktiikkaan: hän hiihti jokaisessa erässä kärjessä ja piti vauhtia yllä.

– En halunnut jäädä sinne ryhmän keskelle ja ajautua hankaliin paikkoihin. Keulasta ja kärkipaikoilta on helpompi hallita ja välttää kaikki mahdolliset haaverit. Kuten Fridan (Karlsson) ja (Jessie) Digginsin kolarissa, todennäköisyys kolariin kasvaa kun ollaan jälkijoukoissa tai ryhmän keskellä.

Katso miten Frida Karlsson kaataa Jessie Digginsin ja Johanna Matintalo hiihtää erävoittoon.

”En lähtenyt tänään katselemaan”

Vaikka Matintalo tykitti karsinnassa ykkösajan, hän myöntää, ettei hänellä vielä aamulla ollut sellainen tunne, että tänään kulkisi. Tour de Skin kolmas etappi, 10 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailu oli hiihdetty iltapäivällä, joten palautumisaikaa oli ollut vähän.

Sprinttipäivät ovat muutenkin hiihtäjille raskaita, sillä karsinnat ovat yleensä aikaisin ja erävaiheet venyvät usein pitkälle iltapäivään. Jokaiseen erään pitää latautua niin fyysisesti kuin henkisestikin, eikä keskittyminen saa lipsahtaa hetkeksikään.

– Normaalimatkan kisat ovat sprintteihin verrattuna niin helppoja. Mennään kerran ja se on siinä. Sprintit ovat tosi kuluttavia joka tavalla. Tänään siitä sai onneksi palkinnon. Mielettömän hieno päivä, onnellinen Matintalo huokaisi.

Rovaniemeläinen oli jo kauden alussa lähellä palkintosijoja, kun hän sijoittui Rukalla perinteisen sprintissä neljänneksi. Matintalon valmentaja Ville Oksanen uskoo, että hänen suojattinsa saa kolmannesta sijasta jälleen uuden itseluottamusbuustin, sillä on henkisesti eri asia saavuttaa kolmas kuin neljäs sija. Samaa mieltä on Matintalokin.

– Etenkin kun se on vielä uran ensimmäinen, niin se antaa uskoa, että pystyn näissä kisoissa taistelemaan ihan parhaista sijoituksista.

Itseluottamus korostuu hänen mukaansa etenkin sprintissä ja jo Rukan hyvä tulos vaikutti hänen asenteeseensa. Matintalo ei nimittäin usko, että hän olisi lähtenyt ilman tuota neljättä sijaa haastamaan muita niin rohkeasti.

– En lähtenyt tänään katselemaan. Finaalissakin lähdin alusta asti pitämään vauhtia. Ajattelin, että se on minun taktiikkani ja sillä tulee paras tulos, enkä lähtenyt pelkäämään muita.

Katso, kuinka Matintalo hiihtää kolmanneksi ja tuulettaa samalla tavalla kuin venäläisvoittaja

Paremmalla tasolla ja valmiimpi menestymään

Matintalo uskoo, että hän ja Oksanen saavat hänen hyvistä tuloksistaan myös rauhan ja itseluottamuksen siihen, että he ovat tehneet valmennuksessa oikeita asioita. Matintalolla on pari viimeistä kautta ollut suuria vaikeuksia sairastumisten takia ja kokonaiskuormituksen kanssa, mutta nyt tulosten perusteella heidän ei enää tarvitse puntaroida tilannetta.

Oberstdorfin sprintin loppuratkaisuissa Matintalo huomasi ilokseen kehittyneensä viimeisen vuoden aikana muun muassa tasatyönnössä. Hän pystyi pitämään loppusuoralla Slovenian Anamarija Lampicin takanaan.

– Vaikka muutama huippusprintteri puuttu Tourilta, niin kyllä Lampic on mielestäni tuollaiseen loppukiriin ja maastonkohtaan ihan yksi maailman parhaista naissprinttereistä. Minulle taas tuollaiset ominaisuudet ja maastonkohdat ovat olleet se akilleen kantapää, hän kertoi.

Viime vuonna Val di Fiemmen perinteisen sprintissä oli vastaavanlaisessa tilanteessa alkuerässä, mutta tuolloin loppusuoralla moni hiihtäjä meni hänestä ohi. Matintalo uskoo, että hän on pystynyt parantamaan heikkouksiaan, eivätkä ne rajoita enää hänen tuloksentekoaan.

Juuri siksi Matintalo ei halua spekuloida ajatusta viime vuoden MM-kisoista: mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisikaan kaatunut. Hän ei usko, että olisi välttämättä ollut tuolloin finaalissa tai palkinnoilla.

– Olen urheilijana ja hiihtäjänä paljon paremmalla tasolla ja valmiimpi menestymään sprintissä kuin viime vuonna, Matintalo sanoi.

– Olen aiemmin ajatellut kovavauhtisessa loppusuorassa, että en voi pärjätä. Että minun on pakko tulla isossa johdossa loppusuoralle, että pärjäisin. Ei puhettakaan, että voisin tulla rinnalla tai takaa ohi. Siksi oli niin siistiä huomata, että niistä heikkouksiakin voi kehittää, kun vain jaksaa tehdä töitä.

Kaikki on mahdollista

Tour de Ski on sujunut Johanna Matintalolta paljon paremmin mitä hän on odottanut. Kuuden etapin kiertueelta hän uskoi tekevänsä tulosta vain perinteisen kisoista, mutta esimerkiksi perjantain 10 kilometrin vapaan hiihtotavan 23. sija oli hänelle paras sijoitus vapaalla maailmancupissa.

Matintalo matkaa Val di Fiemmeen kahdelle viimeiselle etapille kokonaiskilpailun yhdeksänneltä sijalta.

– Kun kuulin, että olen yhdeksäntenä, sanoin, että voi vitsi, nythän pitää se loppunousukin yrittää hiihtää tosissaan. Tässähän ollaan pelottavan hyvissä asetelmissa siitä, mitä olin ennakkoon laskenut, Matintalo nauroi.

Matintalo oli etukäteen ollut maltillinen Tourin odotuksissa ja tähtäsi vain yksittäisiin kilpailuihin. Kokonaiskilpailun sijoitus tulisi siinä sivussa, eikä sillä olisi niin suurta väliä. Nyt Matintalon ajatukset ovat hieman muuttuneet, mutta vieläkään hän ei lähde tavoittelemaan suurta menestystä.

– Jos ylihuominen vielä sujuu mukavasti, niin voin päästä hyvissä asetelmissa loppunousuun. Tämä on ollut positiivinen yllätys.

Maanantaina Tourin ohjelmassa on kilpailu, jonka pitäisi sopia Johanna Matintalolle varsin hyvin, sillä Val di Fiemmessä hiihdetään 10 kilometrin perinteisen yhteislähtökilpailu. Kyseessä on jo kiertueen viides osakilpailu, joten sekä kisat että matkustus alkavat painaa hiihtäjien jaloissa. Matintalo lähtee kisaan kuitenkin avoimin mielin ja hänellä on muistissaan vielä vuosi sitten samaisessa kisassa saavutettu viides sija.

– Tänään meni niin hyvin, että en tiedä, uskaltaako latoa ylihuomiseen mitään kovempia sijoitustavoitteita. Totta kai mahdollisimman hyvää hiihtoa ja kovaa tulosta lähden tekemään, hän pohti.

– Tämän päivän tulos ja se, miten kisa kokonaisuudessaan meni, toi kuitenkin ekstrahypetystä olotilaani ja toimintaani. Katsotaan, miten hyvin tästä pystyy rauhoittumaan, lataamaan akut ja suuntaamaan katseen kohti seuraavaa kisaa. Toisaalta viime vuonna hiihdin sen niin hyvin, että kaikki on mahdollista.

Lue myös:

Source Link yle.fi