Joni Mäki hiihti upeasti sprintin kuudenneksi Rukan maailmancupissa perjantaina. Finaalipaikka oli Mäelle uran ensimmäinen ja kuudes sija paras henkilökohtainen saavutus maailmancupissa.
Kilpailun voitti Venäjän Aleksandr Terentjev ennen norjalaisia Johannes Hösflot Kläboa ja Erik Valnesia.
– Finaalipaikkaa on saalistettu aika kauan, ja nyt se tuli vielä Rukalla. Mikäs tämän maukkaampaa, Mäki, 26 tiivisti heti kisan jälkeen.
Viime talven MM-parisprintin hopeamies oli finaalin puoliväliin saakka loistavissa kyttäysasemissa, mutta pieni nukahdus viimeisen alamäen päällä vei mahdollisuudet palkintosijaan.
– Koetin säästellä viimeiseen ylämäkeen mahdollisimman paljon ja varmistaa etten joudu lähtemään siihen alamäkeen keulassa. En kuitenkaan saanut kunnon imuja Kläbosta, ja menetin siinä pari sijaa ilmaiseksi, kun takaa tultiin ohi kovemmilla vauhdeilla. Siinä oli oma peli pelattu.
Mäki osoitti julmaa kirikykyään sekä puoliväli- että välierävaiheessa karkaamalla muilta miehiltä viimeisen mäen päällä. Kirin irtonaisuus lupaa hyvää jatkoon.
– Yllätyin, kun oli noin herkkä jalka. En olisi karsinnan jälkeen uskonut, että ihan noin hyvin lähtee. Mukavaa olla erissä pelintekijänä, eikä mennä vain virran mukana, Mäki iloitsi.
Vaasalaislähtöinen sprinttipyssy ei ole paukutellut henkseleitä ennen kauden avauskilpailuja. Hän on myöntänyt taistelleensa väsymyksen kanssa pitkin kesää ja syksyä. Lähtökohtiin nähden perjantain veto oli suorastaan sensaatiomainen.
– Hyvä kun toissa viikolla jaksoin lenkillä käydä, niin on tämä siihen verrattuna aika hyvä ja enemmän kuin positiivinen yllätys.
Mäki joutui maaliintulonsa jälkeen ruotsalaisten tiedotusvälineiden hampaisiin. He tiedustelivat Mäeltä välierän loppusuoran tilanteesta, jossa Anton Persson ja Marcus Grate sotkeutuivat toisiinsa ja kaatuivat.
Toimittajat jopa penäsivät suomalaistykiltä anteeksipyyntöä. Mäki ei ollut lainkaan tietoinen siitä, mitä hänen olisi pitänyt pahoitella. Ilmeisesti ruotsalaiset viittasivat viimeisen ylämäen tilanteeseen, jossa Mäki vaihtoi latua Perssonin eteen.
– Jotain kuulin takaa, kun ne [Persson ja Grate] huutelivat, mutta vaihdoin latua enkä katsonut taakse. Mielestäni en suksille hiihtänyt tai mitään – kai jompikumpi heistä olisi silloin minullekin tullut jotain sanomaan, Mäki kummasteli.