Helsingissä kisatut keilailun miesten EM-kilpailut saivat isäntämaan osalta riemuisan päätöksen perjantaina, kun Joonas Jähi voitti kultaa kisat päättäneessä Masters-sarjassa. EM-kulta oli Suomelle kisojen ainoa, ja kaikkiaan Suomi sai kisoista kahdeksan mitalia.
Jähi, 36, kaatoi Masters-pudotuspeleissä kolme kovaa ruotsalaista: ensin puolivälierässä James Blomgrenin voitoin 2–1, sitten välierässä Jesper Svenssonin 2–0 ja loppuottelussa Martin Larsenin 2–0. Finaalin sarjat Jähille lukemin 235–193 ja 268–193.
– Ihan huipulta tuntuu. Ensimmäinen henkilökohtainen kulta EM:ssä, kotihallissa, kotiyleisön ja oman perheen edessä. Ihan älytön fiilis, Jähi hehkutti kultamitali sekä joukkuekisasta saatu pronssinen mitali kaulassaan.
– Kisoihin mahtui ylä- ja alamäkiä, ja joukkuekisan välierätappio Italialle oli raskas hetki. Mutta tulihan tästä sitten ihan unohtumaton itselle. Ja ruotsalaisten voittaminen? Tiedän heidän meriittinsä (PBA- ja MM-menestystä), mutta samaa puuroa hekin syövät, Jähi myhäili.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Kaksi mitalia Masters-sarjasta
Päätöspäivänä Suomelle tuli lisäksi EM-pronssi Mastersissa, kun Tomas Käyhkö taipui välierässä Larsenille. Käyhkö kuittasi kotikisoista kaikkiaan viisi mitalia.
– Onhan tämä henkisesti aika raskas tapahtuma. Puolitoista viikkoa keskittymistä heittoon. Mutta kuusi osiota, joista viisi mitalia ja kaikista kolmesta henkilökohtaisesta kisasta mitali. Onhan se hienoa. Kultaa ei nyt tullut, mutta jospa se sieltä vielä joskus tulee, Suomen keilailun suuriin tulevaisuuden toivoihin lukeutuva Käyhkö tiivisti.
Ruotsi voitti koronaviruksen takia neljään kertaan siirrettyjen kisojen kuudesta kultamitalista kolme. Suomi, Italia ja päätöspäivänä joukkuekisan finaalissa Italian voittanut Hollanti ottivat muut kultamitalit.
Maajoukkueikonin jäähyväiset
Torstain joukkuekisan välierätappioon päättyi maajoukkuetta viidellä eri vuosikymmenellä edustaneen Kimmo Lehtosen maajoukkueura.
– Haikea fiilis, kyyneleet valuivat. Mikään ei harmita, sain enemmän mitä pikkupoikana olisi voinut haaveillakaan. Ja toivon, että minut muistetaan tästä pitkästä urasta sekä siitä, että sopeuduin kaikkiin näihin muutoksiin mitä lajissa on vuosikymmenten mittaan tapahtunut, Lehtonen kuvaili.
– Saatan pelata vielä seniorikisoja vielä, mutta radalle ei ole pakko mennä, jos ei siltä tunnu. Olo on helpottunut, tosi hyvältä tuntuu.
