Elämäntapojemme vaikutukset eivät useinkaan jää oman navan ympärille. Voimme päivittäin vaikuttaa jopa sademetsien tai ikiroudan säilymiseen ja siten elinoloihimme, kirjoittaa Joona.
Juuso JoonaMaanviljelija, agronomi
Ihminen voi usein päätyä ihmettelemään, että mitä vaikutusta yhden ihmisen tai edes viisimiljoonaisen kansan tekemisillä on eliökunnan tai maapallon menoon?
Emme kuitenkaan ole yksin. Teemme jatkuvasti päätöksiä omasta ja tulevien sukupolvien puolesta.
Kasvottomat järjestelmät ja rakenteet voivat peittää alleen sen, että niidenkin takana on ihmisiä.
Äänestämme uurnalla ja kassalla sekä myymme ja lahjoitamme aikaamme erilaisiin tarkoituksiin. Kasvottomat järjestelmät ja rakenteet voivat peittää alleen sen, että niidenkin takana on ihmisiä.
Nyt tekomme näkyvät jo ikiroudassa asti sen sulamisena ja se laittaa miettimään. Ikirouta tunkeutuu, vielä toistaiseksi, neljännekselle pohjoisen pallonpuoliskon pinta-alasta ja puolet siitä on meren pohjassa. Ikiroudan sulaminen voi laukaista (siirryt toiseen palveluun) peruuttamattoman tapahtumien ketjun maaperän ja ilmaston välillä.
Kun meillä riemuitaan lumesta, ikiroudan alueilla lumi on haitaksi. Viime vuosina arktisilla alueilla runsastunut lumimäärä uhkaa eristävyytensä vuoksi routaantumista ja roudan kylmenemistä talvisin.
Ikiroudan sulaminen voi muuttaa planeettamme oloja paljon. Ikirouta pidättää (siirryt toiseen palveluun) puolet koko maapallon maaperän hiilestä, mikä on kaksinkertaisesti verrattuna ilmakehän hiilen määrään.
Hiilivarannot ovat pidättyneet jäiseen turpeeseen ja kaasumaisena metaaniklatraatteihin. Nämä ovat sulamassa vapauttaen ilmakehään hiilidioksidia ja sitä voimakkaampaa kasvihuonekaasua metaania. Klatraattien sulaminen voi aiheuttaa kraatereita (siirryt toiseen palveluun) maan vajotessa ja kaasun vapautuessa sekä maanvyöryjä (siirryt toiseen palveluun).
Ikiroudan uumenista voi myös vapautua ympäristölle vaarallisia taudinaiheuttajia (siirryt toiseen palveluun) ja haitallisia aineita kuten elohopeaa (siirryt toiseen palveluun), jotka ovat pysyneet satoja tai tuhansia vuosia piilossa. Muinaiseen pernaruttoon (siirryt toiseen palveluun) on jo kuollut satoja tuhansia tundran poroja.
Näkyvin muutos ikiroudan alueella lienevät voimistuvat metsä- ja maastopalot, jotka ovat lisääntyneet ilmastonmuutoksen myötä (siirryt toiseen palveluun) ja voivat polttaa myös tuhansia vuosia vanhaa maaperän hiiltä. Maastopalo voi kyteä pintamaan alla jopa talven yli niin kutsuttuna zombiepalona, ja jatkua maan päällä taas kesällä.
Valtaosa ikiroudasta on Venäjällä. Valitettavasti Venäjää kiinnostaa roudan alla olevat valtavat mineraalien, öljyn ja maakaasun varannot.
Tundran luonto on erityisen herkkää ja voi tuhoutua peruuttamattomasti öljyputken tai kemikaalialtaan vuotaessa. Louhinnan ja pumppaamisen tieltä saavat väistyä myös alkuperäiskansat, joiden elintapa on sulamassa roudan kanssa.
Paimentaminen, ruuan säilöminen, kulkuväylät ja vuoden rytmi ovat uhattuina. Tuhansien vuosien aikana kertynyt viisaus ja yhteys ympäröivään luontoon on katkeamassa.
Toisin kuin me lämpimissä tuvissamme, luontaistaloudessa jurtissa, riistasta ja porojen paimentamisesta elävät kansat tuskin pelkäävät sähkölaskuja, vaan öljy-yhtiöitä ja ilmastonmuutosta.
Suomessa ikiroutaa esiintyy palsasoilla (siirryt toiseen palveluun), joiden jopa tuhansia vuosia vanhat ikiroutakummut ovat katoamassa. Sulamisen myötä palsasuot ovat muuttumassa hiilinieluista metaanin päästölähteiksi. Kannattaa siis äkkiä lentää katsomaan niitä, jos ne vielä haluaa nähdä.
Pohjoiset alueet lämpenevät nelinkertaisella nopeudella (siirryt toiseen palveluun) verrattuna globaaliin ilmastoon. Arktinen alue on toistaiseksi ollut hiilinielu, ja etelämpänäkin talvisesta roudasta on ollut hyötyä. Mutta kuinka kauan se on sitä toisiaan voimistavien ilmiöiden kierteessä? Roudasta vapautuva metaani lämmittää ilmastoa, maastopalot lisääntyvät ja sulavan maan pieneliötoiminnan aktiivisuus kasvaa.
Kansainvälinen tutkimusryhmä korosti korkeatasoisessa tieteellisessä julkaisussaan (siirryt toiseen palveluun), kuinka vähän tiedämme ikiroudan dynamiikasta. Siihen vaikuttavat monet tekijät eri tasoilla mikrobien aktiivisuudesta valtavien jää- ja vesimassojen lämpenemiseen sekä niiden vuorovaikutukset.
Toiset voivat voimistaa toisia, toiset vaimentaa, kolmannet synnyttää aivan uuden ilmiön. On myös mahdollista, että roudan sulaminen lisää yhteytystä ja biomassan tuotantoa kompensoiden sulamisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Täytyy tutkia ja olla varovainen kunnes tiedämme enemmän.
Yksikin ihminen voi vaikuttaa maailman menoon positiivisesti, etenkin jos saa myös muut liikkeelle.
Omaa vaikutusta ei kannata kuitenkaan vähätellä. Yksikin ihminen voi vaikuttaa maailman menoon positiivisesti, etenkin jos saa myös muut liikkeelle.
Ilot kannattaa jakaa ja positiivisella tekemisellä luoda tulevaisuutta. Murheiden alhossa voi sen sijaan katsahtaa tähtitaivaalle ja suhteuttaa harmit galaktiseen mittakaavaan.
Juuso Joona
Kirjoittaja on maanviljelijä, joka pyrkii vaikuttamaan ilmastoon ja ikiroutaan työllään ja miettimällä kulutustaan
Kolumnista voi keskustella 17.2. kello 23.00 saakka.