Juuso Joonan kolumni: Toivomme toistuvasti uuden teknologian ratkaisevan vanhan teknologian luomat ongelmat
Vasara kädessä näkee helposti kaikki ongelmat nauloina. Voit ajatella tarvitsevasi porakoneen, vaikka oikeasti tarvitset vain reiän seinään.
Kun joku sanoo, että sinä tai ihmiskunta tarvitsee juuri nyt tätä teknologiaa, kysy, minkä ongelman se ratkaisee? Sen jälkeen kysy vielä, miksi meillä on tämä ongelma?
Kun kyselyä jatkaa, voi päästä kiinni juurisyihin. Voi olla, että ongelman ratkaisemiseen löytyykin ihan muu keino kuin uusi teknologia.
En tarvitse kokkareisen savimaan kylvöön uutta raskaampaa konetta vaan enemmän kasvipeitettä ja syviä juuria parantamaan maata – et tarvitse hienoa digitaalista applikaatiota mittaamaan hyvinvointiasi vaan vähemmän stressiä.
Mainoksissa kyllä kerrotaan, mitä uusi teknologia meille tuo, mutta ei koskaan, mitä se vie pois.
Teknologia on hyvä renki, vaikka se nykyään tunkeekin koko ajan isännän rooliin. Teknologia luotiin palvelemaan ihmistä. Nyt tuntuu, että ihminen palveleekin teknologiaa – ja patentinhaltijaa.
Mainoksissa kyllä kerrotaan, mitä uusi teknologia meille tuo, mutta ei koskaan, mitä se vie pois: vuorovaikutuksen, hyötyliikunnan, käsillä tekemisen, läsnäolon, vapauden…muutamia uhanalaisia mainitakseni.
Voimmeko ratkoa ongelmiamme samoilla keinoilla joilla ne on pohjimmiltaan luotu? Näin usein luvataan, mutta joskus kirjallinen vanhoja ratkaisuja voi olla parempi kuin patentillinen uusia.
Häiritseviä kotipihan- tai kasvintuhoojahyönteisiä voi torjua paremmin edistämällä lajien monimuotoisuutta kuin käyttämällä kemiallisia myrkkyjä. Liikenteen päästöjä helpottaa tehokkaammin yksityisautoilun vähentäminen kuin vähemmän energiaa syövän auton ostaminen.
Tärkeimmät työt tehdään yksinkertaisilla apuvälineillä.
En vieroksu teknologiaa. Tilamme traktorit kulkevat pellolla satelliittien ohjaamina, puimuri kartoittaa satotietoa, ja samoilla pelloilla olevat anturit mittaavat tauotta kasvuolosuhteita. Mutta, jos on pakko, pärjään ilman digiäkin.
Itse asiassa tärkeimmät työt tehdään yksinkertaisilla apuvälineillä. Kadonneen salaojan laskuaukon etsin kartalla ja lapiolla, tiivistyneen maan korjaan syväjuuristen kasvien vuoroviljelyllä.
Pohdin usein miksi usko teknologiaan näyttää niin vankkumattomalta. Halutaanko uusien teknologioiden avulla vain jatkaa kestämätöntä luonnonvarojen hyödyntämistä, siihen perustuvaa jatkuvaa kasvua ja vain väistää ylikulutuksesta luopumista?
En usko, että voimme ratkoa uhkaavia ongelmia vain uusilla teknologioilla puuttumatta juurisyihin. Mietin tätä, kun esimerkiksi uusia, seurauksiltaan osin tuntemattomia jalostusmenetelmiä otetaan käyttöön, tai haitallisiksi todettuja torjunta-aineita korvataan uusilla, joiden haittoja vain emme vielä tiedä.
Uusia teknologioita perustellaan usein kilpailukyvyllä, mutta harvoin määritellään, mitä sillä tarkoitetaan.
Meille tarjotaan uusia, riskialttiita teknologioita avuksi ongelmiin, joihin olisi myös jo käytössä olevia, turvallisia ja helppoja ratkaisuja.
Uusia teknologioita perustellaan usein kilpailukyvyllä, mutta harvoin määritellään, mitä sillä tarkoitetaan.
Jos kilpailukyvyn mittarina käytetään jotain muuta kuin tuotannon määrää ja hintaa, niin voisiko käydä niin, että joku uusi teknologia voikin heikentää kilpailukykyä?
Voisiko niin käydä esimerkiksi uusien solun- ja kasvinjalostusteknologioiden kanssa, jos ne osoittautuvatkin ongelmallisiksi ympäristössä? Jos ne aiheuttavat- ennalta arvaamattomia muutoksia perimässä (siirryt toiseen palveluun) ja vaikeasti tunnistettavia peruuttamattomia riskejä?
Kasvien geenimuuntelun ensimmäisessä vaiheessa soijaa ja maissia jalostettiin sietämään kaiken muun kasvillisuuden tappavaa glyfosaattia, jotta haitallisempien kemikaalien käyttöä voitaisiin vähentää monokulttuurien rikkaruohojen torjunnassa. Kävi kuitenkin niin, että rikkaruohot jalostuivat vastustuskykyisiksi glyfosaatille, ja onkin jouduttu käyttämään
entistä enemmän ja haitallisempia torjunta-aineita (siirryt toiseen palveluun).
Uuteen teknologiaan liittyy myös pääomien ja vallan keskittymistä jättiyrityksille.
Uuteen teknologiaan liittyy myös pääomien ja vallan keskittymistä (siirryt toiseen palveluun) jättiyrityksille. Tämä voi tehdä viljelijästä riippuvaisen uuden lajikkeen ostosiemenistä sekä sen viljelyyn tarvittavista torjunta-aineista ja lannoitteista. Erityisen vaarallista tämä on köyhässä etelässä, jossa tulisi torjua nälänhätää ja ilmastonmuutoksen aiheuttamaa katoa.
Uusien teknologioiden osalta pitää pohtia, hoidetaanko vain oiretta,vai puututaanko juurisyihin? Vahvistetaanko uudella teknologialla pohjimmiltaan kestämätöntä toimintaa, vai auttaako innovaatio meitä pääsemään siitä eroon.
Jos ajattelemme kilpailukyvyn jonain muuna kuin määrätehokkuutena, meidän syrjäisen ja pohjoisen ruuantuotannon valtti vientimarkkinoilla voisi olla todennettu puhtaus, pienet päästöt, monimuotoisuutta lisäävä tuotanto ja korkea ravintoarvo (siirryt toiseen palveluun).
Uutta teknologiaa pitää käyttää varovasti. Se tarkoittaa, että yhtä lailla kuin punnitaan sen hyödyt, tulee arvioida myös haitat ja riskit.
Juuso Joona
Kirjoittaja on teknologian käytön kanssa tasapainoileva maanviljelijä
Voit keskustella kolumnista 1.4. kello 23.00 asti.