Katri Saarikiven kolumni: Ottaisitko poliitikon pelkän vaalimainoksen perusteella teille töihin?
Kuvitellaan, että olet työpaikkasi pomo ja palkkaamassa hyvin vastuullisiin tehtäviin uusia työntekijöitä. Haastattelussa kysyt yhdeltä hakijalta, miksi juuri hänet pitäisi valita työhön.
Yllättäen ehdokas ei kerrokaan sinulle itsestään, vaan sen sijaan ryhtyy mollaamaan muita hakijoita, jotka oli juuri tavannut odotushuoneessa. Tähdentää jo etukäteen, kenen kanssa ei ainakaan suostu tekemään yhteistyötä, jos hänet valitaan.
Toinen haastateltava kertoo jo enemmän itsestään. Tai pikemminkin mesoaa. ”Olen järjen ääni! Ja sinun puolellasi! Muutoksen aika on nyt! Yhdessä eteepäin! Eteenpäin!! Pelasta Suomi! Suojele elämää! Nyt on oikea aika!”
Päätät käydä kärkihakijoiden kanssa ryhmäkeskustelun. Homma lähtee nopeasti lapasesta. Ehdokkaat puhuvat jatkuvasti toistensa päälle, muutama huutaa solvauksia.
Kesken kaiken yksi osallistuja nousee ylös ja kävelee ulos huoneesta. Hän on suuttunut sinulle, sillä ei ole saanut mielestään riittävästi puheaikaa.
Valinta tulee olemaan vaikea. Oikeastaan haluaisit jättää koko homman välistä.
Jokainen ”niiden toisten” panetteluun liittyvä sana lisäsi postauksen jaon todennäköisyyttä 67 prosenttia.
Vaalimainonta ja vaaleja edeltävät julkiset keskustelut antavat minusta hyvin vähän sellaista tietoa, jota tarvittaisiin perusteltujen valintojen tekemiseen uurnilla. Päinvastoin, ne näyttävät tähtäävän vahvojen moraalisten ja tunnereaktioiden aikaansaamiseen, erojen korostamiseen, ja me-vastaan-te -asetelmien vahvistamiseen.
Tähän on selvä syy. Taktiikalla saa keskimäärin enemmän huomiota kuin asiapitoisella, rauhallisella esiintymisellä.
Poliitikkojen ja mediatalojen somepostauksia ruotineessa yhdysvaltalaistutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) kävi ilmi, että ylivoimaisesti eniten jakoja sosiaalisessa mediassa saa poliittisen vastapuolen mollaamisella. Ulkoryhmän solvaaminen oli tehokkain tapa saada jakoja ja tykkäyksiä. Jokainen ”niiden toisten” panetteluun liittyvä sana lisäsi postauksen jaon todennäköisyyttä 67 prosenttia.
Ryhmään kuuluminen voi heikentää yksilön ajattelun laatua.
Miksi toisten sättiminen kiinnostaa ihmisiä niin kovin?
Ihmiset muodostavat herkästi meikäläisten ja heikäläisten porukoita (siirryt toiseen palveluun), esimerkiksi asuinpaikan, koulutuksen ja selvästi myös poliittisen suuntautumisen perusteella. Tästä ajattelun oikotiestä on paljon apua. Se auttaa meitä hahmottamaan monimutkaista maailmaa ja itseämme. Ryhmään kuuluminen vähentää yksinäisyyttä, ja epävarmuutta itsestä ja omista valinnoista.
Onkin näyttöä siitä, että epävarmuudensietokyky vaikuttaa siihen, kuinka jyrkästi tiedonkäsittelyssä tulevat poliittiset ideologiat esiin. Tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) Yhdysvaltojen konservatiivit ja liberaalit katselivat poliittisia puheita ja mainoksia ja samaan aikaan heidän aivojensa toimintaa mitattiin magneettikuvantamisella. Liberaalien aivot aktivoituivat heille suunnattuihin viesteihin eri tavoin kuin konservatiivien, ja päinvastoin. Lisäksi, mitä heikompi oli osallistujan epävarmuudensietokyky, sitä selkeämmin oli aktivaatioissa nähtävissä puoluesuuntautuneisuus, sekä liberaaleilla että konservatiiveilla.
Ideologisiin ryhmiin sitoutuminen voi tuoda turvaa ja kontrollin tunnetta epävarmuuden keskellä.
Ryhmien rajat ylittävää yhteistyötä ryhmäajattelu kuitenkin estää.
On havaittu (siirryt toiseen palveluun), että vahingonilo korostuu erilaisia ihmisiä kohtaan, ja jos kyseessä on ulkoryhmän edustaja, se on vahvempaa (siirryt toiseen palveluun) mitä enemmän omaan ryhmään samaistuu.
Toisissa tutkimuksissa sisäryhmään kuuluminen on muun muassa vähentänyt empatiaa ulkoryhmäläisten kivulle (siirryt toiseen palveluun) ja yhteistyöhalukkuutta (siirryt toiseen palveluun) heidän kanssaan.
Ryhmään kuuluminen voi heikentää myös yksilön ajattelun laatua. Eräässä tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) osallistujat jaettiin summamutikassa kahteen porukkaan. Jos toisen ryhmän edustaja oli paikalla, kun osallistuja teki oppimistehtävää, palautteen vastaanottaminen ja hyödyntäminen tehtävässä häiriintyi. Samaa ei tapahtunut omien seurassa. Voi olla, että me-vastaan-te-asetelmat luuduttavat ajattelua, ja tekevät kaikenlaisen oppimisen ja kehittymisen vaikeaksi.
Yhteiskunnan poliittisesta polarisoitumisesta ollaan Suomessakin huolissaan. Vaalien aikaan sitä kuitenkin lietsotaan, sillä huomio ja erojen esiintuominen ovat välttämättömiä äänestäjien tavoittamisessa.
Vaalien jälkeen kuulisi mieluiten siitä, millä tavalla valitut päättäjät aikovat antaa työssään parhaansa, myös ryhmiensä välissä yhteistyössä.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on tutkija, joka yrittää vältellä somea vaalien aikaan, ettei haksahtaisi valitsemaan ehdokastaan vinoumat edellä.
Kolumnista voi keskustella 4.4. kello 23.00 saakka.