Ulkonäkö vaikuttaa arvioihimme presidenteistä – halusimme tai emme. Mitähän tapahtuisi, jos järjestettäisiinkin pelkkään ulkonäköön perustuvat presidentinvaalit?
Katri SaarikiviAivotutkija
Olin leikki-ikäisenä niin ihastunut Mauno Koivistoon, että nimesin lemmikkiundulaattini Manuksi. Olin myös varma, että Mauno on erittäin pätevä johtaja. Minun silmääni Koivisto oli vaikuttavan pitkä, tumma ja tuikkivasilmäinen, eli ihan varmasti kaikin puolin hyvä ja osaava tyyppi.
No, lapsella on lapsen mieli, mutta aikuisillakin ulkonäkö vaikuttaa arvioihin presidenteistä. Erään yhdysvaltalaisen meta-analyysin mukaan pitkät kandidaatit saavat sikäläisissä presidentinvaaleissa enemmän kansalta suoria ääniä, ja pääsevät todennäköisemmin toiselle kaudelle kuin lyhyemmät. Pituuden ennustevaikutus korostui etenkin, jos pituusero loppukaksikon välillä oli suuri.
Tämä voi johtua siitä, että pituus yhdistyy ihmisten mielessä johtamiskykyyn ja karismaan. Eikä se ole ainoa ulkoinen piirre, joka meidän silmissämme kertoo yksilön kyvykkyydestä.
Mitä vauvamaisemmat kasvot vaaliehdokkaalla on, sitä vähemmän pätevänä häntä pidetään.
Kasvojen piirteistä havaitsemme mukamas myös kaikenlaista. Yhdessä tutkimuksessa naaman leveys vaikutti arvioihin totuudenmukaisuudesta. Mitä kapeampi naamataulu kuvan ihmisellä oli, sen rehdimpi tyyppi, osallistujat arvioivat. Toisessa tutkimuksessa toimitusjohtajan suun leveys oli positiivisesti yhteydessä työntekijöiden arvioihin hänen johtamiskyvystään.
Suomalaistutkimuksessa kävi puolestaan taannoin ilmi, että mitä vauvamaisemmat kasvot vaaliehdokkaalla on, sitä vähemmän pätevänä häntä pidetään.
Ihmisen pitkään kehityshistoriaan pohjaavien selitysmallien mukaan ulkoiset ominaisuudet kertovat meille yksilön terveydestä ja taistelukyvystä. Muinaisen johtajan oli tärkeää kyetä fyysisesti päihittämään vihollinen, tai joku oman porukan johtajan paikkaa kärkkyvä kukkoilija.
Ulkonäkö ei nykypäivänä tietenkään kerro johtamisen kyvyistä yhtään mitään, mutta yllättäen siihen perustuvat valinnat voivat silti toimia. Leveäsuisten toimitusjohtajien yritykset nimittäin menestyivät jostain syystä hieman paremmin kuin kapeammilla suuaukoilla varustettujen toimitusjohtajien organisaatiot.
Osa valtionjohtajan tehtävää on vaikutelman antaminen. Siinä voivat ulkonäkö ja olemus kantaa pitkälle.
Kenties on niin, että porukan kesken jaettu, perusteetonkin, luotto hänen osaamiseensa parantaa yhteistyötä. Sama voi koskea presidenttiä – vaikka valtionjohtaja olisikin silkkoa sisältä, on osa tehtävää vaikutelman antaminen. Siinä voivat ulkonäkö ja olemus kantaa pitkälle.
Kannattaako siis esimerkiksi oma presidenttiehdokas valita pärstäkertoimella?
Tuskin, vaikka osa sinusta silti valitsee suosikkinsa niin, halusit tai et. Suomen vuosien 2003 eduskunta- ja 2004 Helsingin kunnallisvaalituloksia tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin, että vaalikuvista keskimääräistä viehättävämmiksi arvioidut ehdokkaat saivat enemmän ääniä. Ja melko mojovasti vielä: eduskuntavaaleissa kauneus ennusti 20 prosenttia, ja kunnallisvaaleissa 17 prosenttia isompaa äänisaalista.
Onneksi on vastakkaistakin dataa. Esimerkiksi, vauvanaamaisuutta tarkastelleessa tutkimuksessa havaittiin, että pulleaposkiset ehdokkaat eivät saaneet vaaleissa sittenkään muita vähemmän ääniä, vaikka pelkän kuvan perusteella tehdyt arviot ehdokkaan houkuttelevuutta laskivatkin. Eikä täysin epäsuosittu ehdokas tule 20 prosentin kauneusbonuksellakaan vielä valituksi.
Äänestänkö presidentiksi jonkun täyden toopen, kunhan kauneus, pituus tai suun muoto laukaisevat sopivasti kivikautiset refleksini?
Pieni pelko jää silti takaraivoon. Onko mahdollista, että minä epähuomiossa äänestän presidentiksi jonkun täyden toopen, kunhan kauneus, pituus tai suun muoto sopivasti laukaisevat kivikautiset refleksini?
Jospa luovutetaan vinoumille ja järjestetäänkin pelkkään ulkonäköön perustuva presidentinvaali? Mallia voitaisiin ottaa koivistonaikaisista Miss Suomi -kisoista. Strategiset mitat ilmoitettaisiin lehdessä kunkin kandidaatin uimapukukuvan alla: pituus suhteessa kilpailijoihin, suun leveys, kasvojen ulottuvuudet, poskien pulleus. Finaalissa olisi linnanjuhlapukukierros, ja toki valittaisiin myös mehukkainta lööppimateriaalia tarjoileva lehdistön ihannepressa.
Tuntuu, että entistä enemmän puhutaan poliitikkojen ulkonäöstä , kun samaan aikaan sen merkitys Miss Suomi -kissassa vähenee.
Nykyään näyttää itse asiassa siltä, että kahta perinteistä suomalaista edustustehtävää koskevat keskustelut kulkevat toistensa ohi ristiin.
Tuntuu, että kaikkien poliitikkojen ulkonäöstä puhutaan entistä enemmän, kun samaan aikaan Miss Suomi -kisa vähentää ulkonäön merkitystä. Paino- tai pituusrajaa ei niissä mittelöissä enää ole, sillä Suomea edustavan halutaan olevan muutakin kuin silmää miellyttävä. Kisan nettisivuilla ovat uudet normit: ”kauniisti itsevarma, rehellisesti aito ja positiivisesti ammattitaitoinen”.
Just niiku pressankin!
Katri Saarikivi
Kirjoittajalla ei ole vauvanpyöreää naamaa, mutta ei se ole kapeakaan, suu on keskileveä, ja rangalla mittaa 171,5 cm. Kummassakohan pärjäisi paremmin, pressa- vai missikisoissa?
Voit keskustella kolumnista 1.9. kello 23.00 asti.