Intia on kerran aiemmin yrittänyt pehmeää laskeutumista Kuuhun. Silloin laskeutuja kääntyi yllättäen ylösalaisin hetkeä ennen kosketusta ja tuhoutui Kuun pintaan.
Kuun kilpajuoksun superviikoksi kaavailtu kahden pehmeän laskeutumisen viikko alkoi huonosti, kun venäläinen Luna-25-laskeutuja tuhoutui törmättyään Kuun pinnalle. Pehmeällä laskeutumisella tarkoitetaan laskeutumista, jossa luotain säilyy toimintakuntoisena.
Venäjän avaruusjärjestö Roskosmos kertoi lauantaina, että yhteys kuulaskeutujaan menetettiin. Alustavien tietojen mukaan laskeutuja tuhoutui täysin yhteentörmäyksessä Kuun pintaan.
Tänään on Intian vuoro ja ainakin yhä toistaiseksi hetkeä ennen laskeutumista kaikki vaikuttaa sujuvan hyvin: Intian avaruusjärjestö Isro tiedotti aiemmin tällä viikolla luotaimen toimivan täydellisesti.
Juuri tulleiden tietojen mukaan on kuitenkin mahdollista, että Isro päättäisi viivästyttää laskeutumista sunnuntaihin. Syynä varovaisuuteen on se, että Intia on jo kerran epäonnistunut kuulaskeutumisessaan.
Vuonna 2019 Chandrayaan-2-laskeutuja hajosi törmättyään Kuun pintaan. Syynä oli ilmeisesti laskeutujan äkillinen ympäripyörähdys kriittisellä hetkellä.
Laskeutumisnopeuden pitää olla tarkassa kontrollissa, jotta turhilta riskeiltä vältytään. Siksi avaruusjärjestön kerrotaan vetävän hätäjarrusta, jos aluksen toiminnassa huomataan jotakin epänormaalia.
Moniulotteisella lennolla kolme tärkeää laitetta
Intia laukaisi Chandrayaan-3:n kohti Kuuta Sriharikotan avaruussatamalta heinäkuun puolivälissä.
Kantoraketin hyötykuormana oli kolme tärkeää tieteellistä instrumenttia. Laskeutujan ja mönkiän parivaljakko irtosi kantomoduulista 17. elokuuta. Kantomoduuli jatkaa matkaansa nykyisellä kiertoradalla kuukausia tai vuosia tutkien eksoplaneettoja.
Moduuliin jäi irtautumisen jälkeen paljon enemmän polttoainetta kuin aiemmin uskottiin. Siksi Isro ei vielä osaa tarkasti arvioida kauanko alus jaksaa puurtaa radallaan.
Laskeutuja ja sen kuljettama mönkijä tähtäävät Kuun tutkimattomalle etelänapaseudulle. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, keräävät laitteet tietoa ympäristöstään yhden Kuun päivän eli noin 14 Maan vuorokauden ajan ja palaavat sitten Maahan.
Kuun etelänapaan kohdistuu nyt paljon kiinnostusta varjojen ja valon vuoksi. Alueella on pysyvästi varjoisia kohtia, joiden kraattereista etsitään muinaista jäätä, sillä vesi olisi äärimmäisen tärkeää, jos Kuu mielitään miehittää tulevaisuudessa.
Toisaalta seudulla on myös alueita, jonne aurinko porottaa aina. Niissä olosuhteet ovat vähän vähemmän armottomia kuin muualla kylmän kiertolaisemme pinnalla. Aurinko takaa lisäksi energiaa ympäri Kuun vuorokauden.