Kesämökin sähkönsiirrosta paisui muheva riita – asiakkaan maksettavaksi lähes 50 000 euron oikeuskulut
Helsinkiläinen mies teki syksyllä 2017 sopimuksen sähköenergian ostamisesta norjalaiselta energiakonsernilta.
Sopimus koski kantajan ja hänen erillään asuvan puolisonsa kesämökin energiaa. Mökki on Kymenlaaksossa, jossa paikallinen yhtiö vastaa energian jakeluverkosta.
Kantajan näkemys oli, että hän oli sopinut ainoastaan energian ostamisesta, ei sähkön siirrosta. Siirtosopimus oli kuitenkin laitettu kantajan nimiin vastoin hänen tarkoitustaan.
Kantajalle lähetetyt siirtoa koskevat laskut ja karhulaskut oli toimitettu puolison kesämökin postilaatikkoon, josta kantaja sai ne puoli vuotta sopimuksen teosta.
Vasta tuolloin kantajalle selvisi, että sopimuksessa oli mukana myös sähkönsiirto, vaikkei hän ollut siitä sopinut. Kantajalta karhuttiin sekä energia- että siirtokustannuksia.
Hän oli yhteydessä verkkoyhtiöön karhulaskujen vuoksi. Hän ymmärsi, että laskut on syytä maksaa, muutoin sähköt katkeavat kesäpaikasta.
Kuluttaja nosti kanteen verkkoyhtiötä vastaan. Hänen näkemyksensä oli, että yhtiö oli laittanut siirtosopimuksen yksipuolisella ilmoituksella hänen nimiinsä. Kanne käsiteltiin Helsingin käräjäoikeudessa kesällä 2020.
Kantaja muistutti, että laskut olivat menneet väärään osoitteeseen eikä hän ollut vastuussa perintäkuluista. Hän vaati vastaajalta maksamiaan yli 400 euron siirtomaksuja takaisin, koska piti niitä perusteettomina. Hän vaati myös omia noin 11 500 euron oikeuskulujaan.
Verkkoyhtiö piti vaatimuksia aiheettomina ja vaati kanteen hylkäämistä sekä omia oikeudenkäyntikulujaan kantajalta.
Uuden sopimuksen teon jälkeen vaimo sai vanhasta sopimuksesta loppulaskun, jonka hän maksoi ja josta olisi pitänyt ymmärtää, että aiempi sopimus oli päättynyt.
Verkkoyhtiön näkemys oli, että uusi sopimus oli syntynyt ja kun vastaaja ei ollut reklamoinut, oli sopimus voimassa.
Verkkoyhtiö muistutti, että sähkömarkkinalain ja sopimusehtojen mukaan sähköä ei voinut ostaa ilman sopimusta verkonhaltijan kanssa sähkön siirtämisestä.
Käräjäoikeudessa verkkoyhtiö toisaalta piti itseään vääränä vastaajana – oikea vastaaja olisi ollut norjalainen energiakonserni.
Käräjäoikeus piti kuitenkin vastaajaa osapuolena kiistassa.
Oikeudessa oli esillä referaatti sähköenergiayhtiön ja kantajan välisestä nauhoitetusta puhelinkeskustelusta, joka koski sopimuksen tekoa. Referaatin perusteella sähkönsiirrosta ei ollut edes keskusteltu. Keskustelu koski ainoastaan energiaa.
Käräjäoikeus katsoi referaattiin vedoten, ettei kantaja ollut sitoutunut sopimukseen sähkönsiirrosta eikä kantaja ollut velvollinen maksamaan sähkönsiirtoa koskevia laskuja.
Käräjäoikeus määräsi verkkoyhtiön maksamaan kantajalle takaisin perusteettomat noin 400 euron maksut.
Hävinnyt osapuoli ei tyytynyt käräjäoikeuden ratkaisuun ja sai Helsingin hovioikeudelta valitusluvan.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ratkaisun, ja sähkönsiirrosta vastannut yhtiö voitti riidan.
Johtopäätöksessään hovioikeus katsoi samoin kuin käräjäoikeuskin, että kantajan ja verkkoyhtiön välille ei ollut syntynyt sitovaa sopimusta eikä kantajalla ollut maksuvelvollisuutta yhtiölle.
Kanteellaan kuluttaja vaati palauttamaan maksamansa laskut. Hovioikeus tulkitsi, että kantaja vaati tosiasiallisesti perusteettoman edun palauttamista.
Edellytyksiä perusteettoman edun palautukselle on vakiintuneen käsityksen mukaan kolme: edun syntyminen, edun perusteettomuus ja hyötyminen toisten kustannuksella.
Vastaaja maksoi sähkösiirrosta kesämökille, mistä siirtoyhtiö sai vastaavan summan: yhtiölle syntyi etu, joka oli syy-yhteydessä kantajan menetykseen.
Kantaja vetosi ainoastaan siihen, että sopimusta verkkoyhtiön kanssa ei ollut syntynyt. Kantaja kuitenkin pyrki siihen, että sähköntoimitus kesämökille jatkuisi ja maksut hoitamalla tavoiteltu hyöty oli taattu. Maksu ei näin ollen ollut perusteeton, hovioikeus totesi.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden ratkaisun ja hylkäsi kanteen tiistaisella ratkaisullaan.
Kantaja hävisi riidan ja joutuu maksamaan siirtoyhtiön oikeudenkäyntikuluja 28 600 euroa ja omia kulujaan 17 500 euroa.
Ratkaisuun on mahdollista hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan.