Keskustan kansanedustajat väittävät koulukirjojen opettavan väärin eläimistä ja maataloudesta – tarkistimme faktat
Keskustan kansanedustajat Eerikki Viljanen ja Vesa Kallio ovat jättäneet eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa he väittävät, että ”koulukirjoista löytyy virheellistä tietoa eläimistä ja maataloudesta”.
Kansanedustajat vaativat vastuuministeriltä vastausta siihen, miten voidaan varmistaa, että kouluissa annettava opetus on objektiivista ja luotettavaa.
– Virheellinen tieto jättää jäljen koululaisen ja opiskelijan koko tulevaan elämään ja muovaa hänen käsitystään ja ajatusmaailmaansa suuntaan, jonka pohjalla ei ole totuutta. Pahimmillaan kyseessä voi olla lapsen ja nuoren tietoinen manipulointi, Kallio toteaa tiedotteessa.
Mitä virheitä kirjoista sitten kansanedustajien mukaan löytyi? Kansanedustajat toimittivat Ylelle kaksi esimerkkiä ala- ja yläkoulun oppikirjoista, jotka kävimme läpi asiantuntijoiden kanssa.
Kansanedustajat: Tehotuotanto-sanaa pitäisi välttää
Esimerkiksi Viljanen ja Kallio nostavat yläkoulun uskonnon Lipas Hyvä elämä -kirjan, jossa käsitellään ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä. Yksi teemoista on eläinten itseisarvo ja tehotuotanto.
Kansanedustajien mielestä tehotuotanto-sanaa pitäisi välttää, sillä sanassa on heidän mielestään arvolataus. Kansanedustajien korvaan särähtää myös toinen väite. Se, että eläinten hyötykäyttö voisi johtaa siihen, ettei eläimellä ole enää itseisarvoa.
– Eläimen itseisarvohan on tosi kuuma poliittinen keskustelunaihe, Viljanen jatkaa.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteen professori Anna Valros pitää selvänä, että maataloudessa pyritään tehokkuuteen. Hänen mielestään on täysin mielipidekysymys, onko tehotuotanto arvolatautunut sana vai ei.
– Se voi tarkoittaa vain sitä, että on tehokasta maataloutta, hän toteaa.
Valros kuitenkin vierastaa oppikirjassa olevaa kuvailua siitä, millaista tuotantoeläinten elämä on joskus ollut.
Kirjassa kirjoitetaan, että ”Suomessa vielä muutama vuosikymmen sitten eläimet olivat maataloissa usein kuin perheenjäseniä”, ja että aiemmin tuotantoeläimille annettiin usein nimiä.
Valros ei tiedä onko tutkimustietoa siitä, missä määrin tuotantoeläimiä on pidetty perheenjäseninä.
– Tuotantoeläimillä oli aika vaikeaa varsinkin ennen 1900-lukua. Tuo lause hieman romantisoi, että ennen olisi ollut kaikki hyvin.
Valrosin mukaan ennen vanhaan rehu saattoi loppua keskellä talvea ja tiloissa oli heikko ilmastointi. Hän sanoo, että lehmiä on jouduttu kantamaan keväisin laitumelle, koska ne ovat olleet niin huonossa kunnossa.
Hän korostaa, että tuotantoeläin on ennenkin ollut olemassa tuotantoa varten. Eläinten oloissa on kuitenkin tapahtunut muutoksia, kuten oppikirjassa mainitaan.
– Yksikkökoko on suurentunut ja tiloilla on enemmän eläimiä yhtä hoitajaa kohden. Jos ennen oli vaikka kolme lehmää, yksittäisen eläimen arvo oli ehkä korkeampi, Valros kertoo.
Eläinlääketieteen professori Anna Valrosin mielestä on täysin mielipidekysymys, onko tehotuotanto arvolatautunut sana vai ei.
Samassa oppikirjassa kirjoitetaan, että kustannuksissa säästäminen ja tehokkuus ovat nousseet eläinten hyvinvointia tärkeämmiksi. Kansanedustaja Viljanen pitää lausetta äärimmäisen kovana kannanottona.
– Olen vakuuttunut siitä, että niille, jotka toimivat tuotanto- tai kotieläinten kanssa, on eläinten hyvinvointi äärimmäisen tärkeää, Viljanen sanoo.
Tuotantoeläinten oloihin perehtynyt Valros kertoo, että tuotantoeläimen olosuhteet eivät koskaan vastaa täysin lajityypillisiä olosuhteita.
Valrosin mukaan kaikessa eläintuotannossa eläimelle tulee stressiä ja vammojakin. Lisäksi eläimiä voidaan kuljettaa tuntikaupalla teurastettavaksi.
– Kyse on tuotantoeläimistä, joiden pitää tuottaa. Varmasti se [kannattavuus] menee jossain määrin hyvinvoinnin edelle, hän sanoo.
Eläintuotannossa pätevät Valrosin mukaan tavalliset yrityslogiikan säännöt. Kalliita asioita ei voi tehdä vain eläimen hyvinvoinnin takia, jos ne eivät paranna tulosta.
Virhe opetuksessa susista
Myös alakoulun ympäristöopin kirjassa Siipi 6 kirjoitetaan keskustan kansanedustajien mukaan sudesta virheellisesti.
– Kirjassa todetaan, että suden ainoa vihollinen on salametsästäjä. Mielestäni se on sellainen lausunto, mitä yksikään suomalainen viranomainen ei anna. Ei sitä pitäisi oppimateriaalissakaan olla, Viljanen sanoo.
Susia tutkinut Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo, että salametsästys on suden merkittävä vihollinen, mutta ei ainoa.
– Karhu on joskus voinut tappaa suden pennut, mutta se on harvinaista. Hirvi voi joskus osua saalistavaan suteen niin, että susi vammautuu kuolettavasti. Liikenne tappaa vuosittain joitain susia, Kojola kertoo.
Oppikirjassa kirjoitetaan myös, että ”Suomessa elää vähän yli sata sutta”.
– Susikanta on nyt kolmensadan tuntumassa vähintään. Se on kolminkertainen tekstiin verrattuna, Viljanen toteaa.
Kojolan vahvistaa, että luku on vanhentunut. Noin 20 vuotta sitten susia oli Suomessa sata, mutta nykyisin jo noin 300.
Kirjassa on siis virhe.
”Ydin on se, että olisi faktoja, ei mielipiteitä”
Viljanen ja Kallio eivät vaadi, että kansanedustajat sanelisivat, mitä kirjoihin kirjoitetaan. Viljanen toivoo kuitenkin tarkkuutta oppikirjoihin.
– Ydin on se, että oppimateriaalissa olisi faktoja, ei mielipiteitä. Jos on mielipiteitä, niin niiden pitäisi selkeästi olla erillään muusta, Viljanen sanoo.
Opetushallitus ennakkotarkasti oppikirjat vuoteen 1992 asti. Sen jälkeen opetuksen järjestäjät ovat itse päättäneet, mitä materiaalia ne käyttävät opetuksessa.
Viljanen ja Kallio eivät usko, että vanhaan palattaisiin. Kansanedustajilla ei ole vastausta siihen, kenen pitäisi valvoa oppikirjojen sisältöjä – ja miten.
Oppimateriaalikustantaja Sanoma Pron yläkoulun liiketoimintapäällikkö Kirsi Vuorinen sanoo, että oppimateriaalit pohjautuvat opetussuunnitelmaan.
Yhtä oppikirjaa kirjoittaa 4–6 kyseistä oppiainetta kyseisellä kouluasteella tai yliopistossa opettavaa. Lisäksi kirjoitusprosessissa on mukana kustannustoimittaja ja tuotepäällikkö. Kun käsikirjoitus on valmis, siitä pyydetään palautetta opetussuunnitelman tuntevilta asiantuntijoilta.
Vuorisen mukaan palautteita tulee poliitikoilta vain harvoin.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 15.10. kello 23:een saakka.