Kommentti: Energiakriisi iskee jo nyt kipeämmin kuin 1970-luvun öljykriisit – nopea laskutoimitus paljastaa henkeäsalpaavan hinnan
Euroopassa voidaan jo liioittelematta puhua ennen kokemattoman ankarasta energiakriisistä, sillä maakaasu ja sähkö ovat monin paikoin kallistuneet jo rajummin kuin öljy kallistui 1970-luvun kahdessa hintashokissa yhteensä.
Nuo surullisen kuuluisat vuosien 1973 ja 1979 öljykriisit saivat Euroopassakin aikaan vakavan taloushalvauksen rykäisemällä koko taloudelle elintärkeän öljyn hinnan ensin kolminkertaiseksi ja siitä vielä yli kaksinkertaiseksi.
Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta kohosi vuoden 1973 shokissa noin viidestä dollarista noin 15 dollariin barrelilta ja vuoden 1979 shokissa noin 15 dollarista korkeimmillaan 40 dollariin barrelilta.
Tuolloiset barrelihinnat olivat toki hintashokkien jälkeenkin nykyisiin noin sadan taalan barrelihintoihin verrattuna suhteellisen maltillisia, mutta tämä ei vähentänyt shokkien talousvaikutuksia lainkaan.
Muulle taloudelle kuin itse öljyteollisuudelle barrelihintojen muutosvoima ja -nopeus oli suurempi asia kuin hinnat sinänsä.
Koko talouden kaikkien toimintojen kustannusrakenne meni uusiksi, kun keskeisen energiaraaka-aineen hinta tempautui alle vuosikymmenessä kahdeksan kertaa aiempaa korkeammaksi.
”Tässä kriisissä öljy on jäänyt sivurooliin.
Tämänkertaisessa energiakriisissä öljykin on toki kallista, ja tankkauskäynti bensa- tai dieselpumpulla kirpaisee lompakosta. Mutta tässä kriisissä öljy on jäänyt sivurooliin.
Rajuimmat hintashokit on tällä kertaa koettu Euroopan maakaasu- ja sähkömarkkinoilla. Niihin verrattuna 1970-luvun öljykriisit olivat kevyttä harjoittelua.
Parissa vuodessa 20:stä 320 euroon
Maakaasu maksaa eurooppalaisittain tärkeillä Hollannin TTF-markkinoilla nyt kuutisen kertaa enemmän kuin vuosi sitten ja peräti yli 15 kertaa enemmän kuin kaksi vuotta sitten.
Kaasun päiväkaupassa on viime viikkoina rikottu useita entisiä hintaennätyksiä ja tehty uusia kaikkien aikojen korkeampia noteerauksia tilalle. Kaasun pörssihinta on viimeksi kuluneen kuukauden aikana noussut noin 70 prosenttia.
Esimerkiksi torstain futuurinoteerausten mukaan maakaasusta oli maksettava ensi kertaa yli 320 euroa megawattitunnilta. Sama määrä kaasua maksoi vähän ennen koronakriisiä vain 20 euroa.
Kaasun ja öljyn hintanoteerauksia ei voi suoraan verrata toisiinsa, sillä öljykaupan perusyksikkö barreli on vanha öljyastioiden vetoisuusmitta, kun taas kaasukaupan hinnoittelu perustuu suoremmin kaasun edustamaan energiamäärään.
Kaasun hintashokin voimakkuus korostuu kaikessa kauheudessaan, jos meikäläisittäin ehkä tutumpi öljyn barrelihinta muunnetaan öljyn energiapitoisuuden mukaisesti kaasun hintaa vastaavaksi.
”Raaka totuus näkyy Euroopan suurimpien maiden sähkömarkkinoilla.
Tuollaisen muuntolaskennon perusteella raakaöljyn pitäisi maksaa öljylaadusta riippuen suurin piirtein 450–500 dollaria barrelilta, jotta öljyn sisältämän energian hinta vastaisi kaasusta torstaina maksettua 320:tä euroa kilowattitunnilta.
Maakaasu on tänä päivänä verrattomasti tärkeämpi suurten EU-maiden talouden voiman- ja lämmönlähteenä kuin ammoisella 1970-luvulla. Kun kaasun merkitykseen yhdistyy öljykriisejäkin rajumpi hintojen shokkinousu, koituu tästä kriisistä vielä vakavampaa taloushaittaa kuin koitui 1970-luvun öljykriiseistä.
Raaka totuus näkyy Euroopan suurimpien maiden sähkömarkkinoilla, jotka ovat kokeneet vielä rajumpia hintashokkeja kuin kaasumarkkinat ovat kohdanneet.
Uskomattomia hirmuhintoja
Sähkömarkkinoiden niin sanotut systeemihinnat ovat ensi talven toimituksia koskevissa futuurinoteerauksissa karanneet Saksassa 750 euron tuntumaan ja Ranskassa vähän yli 900 euroon kilowattitunnilta.
Tosin nuokin hintahuiput olivat ajankohtaisia torstaina, joten sen jälkeen ennätykset on taas voitu rikkoa uusilla.
Jos sähkön kalleutta hahmotellaan samanlaisen muunto- ja vertailulaskelman avulla kuin edellä tehtiin maakaasulle, on ensin ehkä paras rentoutua ja hengittää syvään – tai sulkea silmät, sillä lukemat voivat järkyttää herkimpiä.
Saksan sähköfutuurien liki 750 euroa kilowattitunnilta kertoo yhtä kalliista energiasta kuin öljy maksaisi hieman yli 1 200 dollaria barrelilta.
Ranskan sähköfutuurien vielä korkeammalla vähän yli 900 eurolla megawattitunnilta tukkusähkö maksaa Ranskassa yhtä paljon kuin öljy maksaisi melkein 1 500 dollaria barrelilta.
”Tukkusähkö maksaa Ranskassa yhtä paljon kuin öljy maksaisi melkein 1 500 dollaria barrelilta.
Ja ellei tuollaisissa hirmuhinnoissa vielä riitä sulattamista, ovat ensi talveksi ennakoitujen kysyntähuippujen yksittäisten tuntien hinnat jo käyneet vielä korkeammalla.
Ranskassa on nähty hetkittäin jo yli 2 000 euron uskomattomia noteerauksia sähkön kilowattitunnille, mikä vastaa energian vertailukelpoisella hinnoittelulla öljyssä pöyristyttävää yli 3 500 dollarin barrelihintaa.
Moiset hirmuhinnat kertovat Länsi-Euroopan energiamarkkinoiden sananmukaisesti ennen kokemattomasta järkkymisestä, josta voi helposti koitua vakavampaa taloushaittaa kuin 1970-luvun kahdesta öljyshokista yhteensä.
Aihetta varautua viheliäiseen talveen
Talous painui Euroopassa niin kuin monin paikoin muuallakin taantumaan kummankin 1970-luvun öljykriisin vaikutuksesta, ja Suomessakin kärvisteltiin hintashokkien lisäksi ajoittaisesta polttoainepulasta ja sähkönkin säännöstelystä.
Tuolloin Suomi selvisi energiakriisistä lievemmin vahingoin kuin moni länsimaa, sillä Suomi osti liki kaiken öljynsä Neuvostoliitosta kaksisuuntaisella tavaranvaihtokaupalla – ja sai öljyn kallistumista vastaavan määrän lisää vientikauppaa.
Tällä kertaa Suomellakaan ei ole vastaavia itsestään kasvavia vaihtokauppoja mihinkään ilmansuuntaan, joten energiashokki on tällä kertaa kestettävä omin konstein.
Ainoa lohtu ja lievennys tämänkertaisessa kriisissä on Suomen monia muita Euroopan maita monipuolisempi ja vahvempi energiahuolto.
”Suomellakin on aihetta varautua viheliäisen vaikeaan talveen.
Suomen riippuvuus Venäjän tai minkään muunkaan maan maakaasusta on minimaalinen Saksaan ja useisiin muihin Manner-Euroopan maihin verrattuna. Samoin sähkön tuotantomme on verrattomasti vankemmalla tolalla kuin vaikkapa Ranskan aikoinaan vahva mutta nyttemmin retuperälle sählätty ydinvoimateollisuus.
Mutta sille ei voi Suomikaan mitään, että Euroopan suurimmat maat painuvat tämänkin energiakriisin vaikutuksista melkoisen varmasti taantumaan – ja että se tietää vaikeuksia Suomenkin taloudelle.
Vaikka kaasu- ja sähkömarkkinoiden hurjimmat hirmuhinnat kurittavat Saksan ja Ranskan kaltaisia maita eivätkä Suomea, niiden haitat heijastuvat meille asti. Suomellakin on aihetta varautua viheliäisen vaikeaan talveen.