Suomen olympiakomitea käynnisti elokuun lopussa muutosneuvottelut (entiset yt-neuvottelut), joiden aloittamista perusteltiin seuraavasti:
”Muutosneuvotteluilla pyritään johtamisjärjestelmän uusimiseen ja siihen, että Olympiakomitean kolmea päävalintaa – liike ja liikunnallinen elämäntapa, seuratoiminta ja huippu-urheilu – johdetaan jatkossa entistä vahvemmin yhtenä kokonaisuutena yhteistyössä laajan verkoston kanssa.”
Viime viikolla Olympiakomitea antoi väliraportin, jossa kerrottiin joidenkin työsuhteiden päättyvän. Neuvottelut ovat nyt tauolla ja jatkuvat lokakuussa, jolloin on luvassa tarkempaa tietoa lähtijöistä ja toimenkuvien muutoksista.
Suurin mullistus koskee huippu-urheiluyksikköä (HUY), jonka resursseja ollaan siirtämässä Olympiakomitean uusimalle painopistealueelle eli lisää liikettä -yksikköön. Olympiakomitean puheenjohtajaksi syksyllä 2020 valittu Jan Vapaavuori korosti jo vaalikampanjassaan koko kansan liikuttamisen tärkeyttä, ja nyt lupauksia ryhdytään toteuttamaan käytännössä.
Koska Olympiakomitean työntekijämäärä ei lisäänny, tarvittavat henkilöresurssit haetaan järjestön sisältä. Kärsijäksi joutuu huippu-urheiluyksikkö, jonka toimintaa arvioitiin kriittisesti alkukesästä julkaistussa ulkoisen arviointiryhmän laajassa raportissa.
Huippu-urheiluyksikkö oli otsikoissa koko kevään, kun sen toimintaympäristöstä paljastui seksuaalisia häirintätapauksia ja eettisesti arveluttavaa käytöstä.
Kohun seurauksena yksikön johtaja Mika Lehtimäki jätti paikkansa. Lehtimäen ja varajohtaja Leena Paavolaisen alaisuudessa työskennelleet lajivastaavat saivat muutaman kuukauden jatkoajan, mutta nyt heidän aikansa on koittanut.
Ilta-Sanomien tietojen mukaan Olli-Pekka Kärkkäinen, Kimmo Mustonen, Jani Tanskanen ja Kimmo Yli-Jaskari joutuvat lähtemään.
Näin Lehtimäen tilalle valittu Matti Heikkinen joutuu aloittamaan työnsä HUY:n vetäjänä aivan uudenlaisessa ympäristössä. Lehtimäki neuvotteli itselleen ex-puheenjohtaja Timo Ritakallion aikana aseman, jossa hän ei ollut tilivelvollinen toimitusjohtajalle (tuolloin Mikko Salonen), vaan suoraan puheenjohtajalle.
Salosen seuraajan Taina Susiluodon aikana marssijärjestys on muuttunut. Heikkisellä ei ole enää itsenäistä asemaa, vaan hän on komentoketjussa tiukasti toimitusjohtajan alaisuudessa eikä pysty sooloilemaan.
Susiluoto on tuonut uutta dynamiikkaa myös Olympiakomitean hallitukseen. Siellä huippu-urheilu oli aikaisemmin pitkälti Tapio Korjuksen ja Sari Multalan vastuulla, mutta nyt asiat ovat avoimemmin pöydällä kaikkien ruodittavana.
Susiluoto on saanut Sporttitalon väeltä kiitosta henkilöjohtamisestaan, joka on aivan toisella tasolla kuin etäiseksi ja arrogantiksi koetulla Salosella. Myös puheenjohtaja Vapaavuori haluaa tietää, mitä hänen johtamassaan järjestössään tapahtuu. Susiluodon ja Vapaavuoren välit ovat mutkattomat, joten viestintä ja raportointi pelaa paremmin kuin aikaisemmin.
Vaikka uusi toimitusjohtaja on jäntevöittänyt järjestön arkipäivää, ja ihmiset ovat palailleet pandemian jälkeen lähityöhön, pinnan alla kuohuu, eikä luottamus hallitukseen ole korkealla. Olympiakomitean hallituksen poukkoilu eettisten ongelmien kanssa keväällä ja surkea sisäinen viestintä hiertävät edelleen ihmisten mieliä.
Muutosneuvottelujen lopputuloksena usean ihmisen työnkuva muuttuu, mutta epäselvää on, mitä se tarkoittaa työyhteisön tehokkuudelle. Puheenjohtaja Vapaavuori katselee uutta tilannetta etäältä, sillä hän on lähdössä ulkomaille useammaksi kuukaudeksi. Näin toimitusjohtaja Susiluodon asema korostuu entisestään.