Maajoukkue kaipaa pikaista ravistelua, jos EM-kisapaikka kiinnostaa, kirjoittaa Janne Oivio.
Suomi 1, Kazakstan 2.
Tyytyväiset katsojat Olympiastadionilla 0, tyrmistys 100.
Usein hädän hetkellä sanotaan, että nyt ei ole oikea aika panikoida. Sen sijaan pitää olla rauhallinen ja rationaalinen.
Olen täällä kertoakseni teille kaikille: Huuhkajien ystävät, nyt on aika panikoida!
Lokakuun maaottelut osoittivat peruuttamattomasti, että tämän hetken Huuhkajien ryhmä kaipaa sellaista ravistelua, johon nykyinen päävalmentaja Markku Kanerva ei pysty.
Tämän kirjoittaminen ei ole helppoa, sillä Kanerva on Huuhkajien mennen tullen kaikkien aikojen meritoitunein valmentaja. Hänen asemansa suomalaisen jalkapallon tarinassa on ikuinen. Kukaan ei sitä varmastikaan kiistä.
Kazakstan ja Slovenia kuitenkin osoittivat, että aika aikaansa kutakin. Suomi kärsi elintärkeällä hetkellä kaksi rampauttavaa tappiota, joissa molemmissa urhoollisten huuhkajien sijaan kentällä oli lauma lampaita.
Huuhkajien peli tuoksuu yhtä raikkaalle kuin jääkaapin perälle unohtuneet ruuantähteet. Siitä on suuri vastuu pelaajillakin, mutta heitä ei voi jokaista vaihtaa. Nyt pitää löytää nopeita ratkaisuja, sillä paikka ensi kesän EM-kisoihin on yhä pelastettavissa.
Huolestuttavinta on, että Suomen peli on jäänyt polkemaan paikalleen. Huuhkajat ei saa enää pelitapansa tuttuudesta kilpailuetua vastustajiinsa nähden. Pikemminkin Kanervan niksit on opittu, ja vastustajat tietävät lääkkeet Suomen pysäyttämiseen.
Viime kesän ja alkusyksyn riemukas voittokulku osoittautui lopulta silmänkääntötempuksi. Suomi voitti vuonna 2022 vain kaksi A-maaottelua, ja sama meno jatkui alkuvuodesta. Kurssi kääntyi viime maaliskuussa, mutta vain hetkellisesti.
Voittoputki oli hieno, mutta pääosin heppoisista vastuksista otetut voitot peittivät alleen joukkueen isommat ongelmat. Ne paljastuivat uudelleen nyt lokakuussa.
Maaliskuun jatkokarsinta on Suomen ainoa oljenkorsi EM-kisoihin. Varsinaista karsintavaihetta on vielä kaksi ottelua pelaamatta. Ne ovat merkityksettömiä, koska Kazakstanilta ja Slovenialta tuli turpiin.
Epäusko paistoi suomalaispelaajien kasvoilta surkean tappion jälkeen.
Lue lisää: Rive ulos? Huuhkajien ruma kyykkäys puhuttaa – somessa vaaditaan Kanervalle potkuja
Toisin sanoen nyt on juuri oikea aika vaihtaa vetomiestä. Tilapäisluotsille jäisi kahden ottelun verran aikaa ajaa ajatuksensa sisään lannistuneiden pöllöpelaajien kanssa ennen jatkokarsintapelejä ensi maaliskuussa.
Aikaa ei ole pysyväiskorvaajan etsimiseen ja nimeämiseen. Sen prosessin pitää olla huolellinen ja hallittu.
Lyhyellä aikavälillä paikkaaja voisi hyvinkin olla kotimaan liigassa meritoitunut valmentaja, jolla on myös maajoukkuetaustaa – eli nykypelaajien välitön kunnioitus. Sellaisia ovat ainakin Jarkko Wiss, Simo Valakari ja Teemu Tainio.
Jarkko Wiss valmensi Ilvestä menestyksekkäästi 2016–21. Parhaillaan hän on FC Interin päävalmentaja.
Eritoten Wiss olisi erinomainen valinta. Sen sijaan Tainio täyttää paremmin jälkimmäisen kriteerin – hänellä on pelaajien kunnioitus, muttei suuria meriittejä valmentajana.
Joku saattaa pysähtyä pohtimaan, että hetkinen, onpas heppoisia nimiä. Mutta eritoten Wissillä on pitkä, hyvä kokemus paitsi seurajoukkuevalmentamisesta niin myös maajoukkuetoiminnasta. Tamperelainen valmensi pitkään poikamaajoukkueita ja tuntee Huuhkajien nykypelaajat läpikotaisin.
Valakari on antanut paljon näyttöjä valmentajana, mutta mitä todennäköisimmin välit Palloliiton puheenjohtajaan Ari Lahteen muodostuisivat joka tapauksessa esteeksi.
Muilta osin vaihtoehdot ovat vähissä, jollei lähdetä koluamaan historian sivuilta. Toni Koskela ehti juuri loikata Kyprokselle. Vielä vajaa vuosikymmen sitten tähän listaan olisi helposti liittänyt Sami Hyypiän nimen, mutta hänet on viimeksi bongattu penkin takana osana Tainion valmennustiimiä Hakassa 2020.
Hyypiällä, kuten Tainiollakin, olisi luonnollisesti välittömästi koko joukkueen välitön kunnioitus. Mutta se ei välttämättä yksin riitä.
Suomi ei jättänyt itsestään tiistaina hyvää kuvaa.
Kannattaa muistaa, että itsensä Professori Kanervan CV se vasta oli langanohut, kun hän sai pysyvästi Huuhkajien pääpostin 2016. Kyllä, plakkarissa oli nuorten EM-kisapaikka 2009, mutta seurajoukkuetasolla ”Rive” oli hädin tuskin edes valmentanut, ja muilta osin hän oli marinoitunut lähinnä kohtalaisilla tuloksilla U21-maajoukkueen kanssa.
Siinä valinnassa kävi ihan hyvin.
Eli erityisesti Wissiä kevyemmillä papereilla on aiemminkin otettu ykköspesti. Ja nyt tosiaan puhutaan ainakin ensi alkuun tilapäisluotsista, ei pysyvästä ratkaisusta.
Oli korvaaja kuka hyvänsä, Palloliitolla olisi nyt kerrankin tilaisuus toimia etupellossa. Liian kauan odottamisessa ei ole koskaan käynyt hyvin. Mixu Paatelainen sai liian paljon siimaa. Antti Muurisen hienosti alkanut aikakausi kesti yhdet karsinnat liian pitkään. Stuart Baxter oli, noh, Stuart Baxter. Hasse Backe oli tragedia, jollaista en soisi yhdellekään maajoukkueelle.
EM-kisapaikka on vielä pelastettavissa. Nyt on aika toimia, Palloliitto.