Kommentti: Tämän takia eläkkeiden leikkaaminen olisi kelvoton keino vähentää valtion velkaantumista
Eläkkeiden leikkaaminen voisi jopa heikentää valtiontalouden tasapainoa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Valtion velkaantuminen herättää perusteltuakin huolta, mutta sen lisäksi velkahuoli herättää aika ajoin myös kyseenalaisia ajatuksia julkisen talouden leikkaus- ja säästötoimista.
Yksi esimerkki kyseenalaisesta tai suoremmin sanottuna kelvottomasta keinosta on poliittisissa puheenvuoroissa taas välähdellyt ajatus työeläkkeiden leikkaamisesta. Viimeksi eläkkeiden leikkaamisen mahdollisuudesta vihjaisi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) Ilta-Sanomien haastattelussa.
Lue lisää: Riikka Purra paljastaa yllättävän muutoksen perussuomalaisissa
Lue lisää: IS:n lukijat älähtivät eläkkeistä – ”Tässä kieltämättä nousee hiki otsalle”
Ajatus valtion velkaantumisen taittamisesta ja valtiontalouden tasapainottamisesta eläkkeitä leikkaamalla on kelvoton siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei tepsi.
Eläkkeiden leikkaaminen toki supistaisi eläkeläisten tuloja, ja se pienentäisi eläkelaitosten ja samalla koko julkisen talouden eläkemenoja – mutta se ei vähentäisi valtion velkaantumista tai kohentaisi valtiontalouden tasapainoa välttämättä lainkaan.
”
Suurimman osan työeläkkeistä kustantaa ja maksaa joku muu kuin valtio.
Selitys löytyy Suomen julkisen talouden ja eläkejärjestelmän rakenteista ja siitä, että suurimman osan työeläkkeistä kustantaa ja maksaa joku muu kuin valtio.
Vaikka eläkeleikkaukset supistaisivat koko eläkejärjestelmän menoja, niistä voisi epäsuorine vaikutuksineen koitua valtiolle menosäästöjen verran tai niitäkin enemmän verotulojen menetyksiä.
Vain pieni osa eläkkeistä on valtion menoja
Suomen eläkejärjestelmän kokonaisuudessa valtio on suhteellisen suppeassa sivuroolissa, sillä valtio kustantaa kaikista maassa maksettavista työeläkkeistä vain noin 20 prosenttia eli viidesosan.
Kunnat ja hyvinvointialueet kustantavat suunnilleen yhtä suuren osan työeläkemenoista kuin valtio, mutta yhdessäkin nämä kaikki verorahoitteiset eläkemenojen kustantajat jäävät vähemmistöön.
Ylivoimaisesti suurimman osan – noin 60 prosenttia – kaikista työeläkkeistä kustantavat yksityisten alojen palkanmaksajat ja -saajat eläkevakuutusmaksuillaan ja eläkerahastojensa sijoitustuotoilla.
Tällaisesta eläkejärjestelmän rakenteesta johtuu, että kaikkia eläkeläisiä koskevat eläkkeiden leikkaukset säästäisivät eniten eläkejärjestelmän muiden osien kuin juuri valtion tai edes koko verorahoitteisen julkisen sektorin eläkemenoja.
Sen sijaan valtiontaloudelle voisi koitua eläkeleikkauksista epäsuoraa lisärasitusta – eli velkaantumisen painetta – jopa enemmän kuin eläkeleikkauksista tihkuisi valtiolle menosäästöjä.
Tulot sulaisivat jopa enemmän kuin menot
Niin kuin julkisten alojen eläkelaitoksen Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander hiljan kuvasi kirjoituksessaan, eläkkeiden leikkauksista koituisi myös epäsuoria vaikutuksia.
Kiander kuvasi eläkeleikkausten vaikutuksia havainnollisella laskuharjoituksella, jossa eläkejärjestelmän vuotuisia eläkemenoja (eli eläkeläisten eläkkeitä) pienennettäisiin jollakin tavalla miljardin euron leikkauksin. Summa on esimerkki eikä ehdotus.
”
Miljardileikkauksella olisi kuitenkin myös kääntöpuolensa.
Yhteensä noin 40 prosentin maksuosuuden perusteella tämä esimerkin miljardileikkaus pienentäisi valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden suoria eläkemenoja noin 400 miljoonaa euroa ja pelkästään valtion menoja noin 200 miljoonaa euroa.
Miljardileikkauksella olisi kuitenkin myös kääntöpuolensa, sillä se pienentäisi eläkeläisten tuloja samalla miljardilla eurolla – ja se taas supistaisi eläkkeistä perittäviä tuloveroja ja eläkeläisten supistuvasta kulutuksesta kertyviä välillisiä veroja yhteensä ”vähintään 400 miljoonaa euroa”.
Valtiolle koituisi toisin sanoen ainakin yhtä paljon ellei enemmän verotulojen menetyksiä kuin eläkeleikkausten tuottamia menosäästöjä.
Valtion velkaantuminen olisi syytä saada taittumaan, sitä ei sen enempää Kiander kuin tämän kommentin kirjoittaja epäile. Mutta velkaantumista olisi parempi taittaa keinoilla, jotka eivät käänny tarkoitustaan vastaan yhtä varmasti kuin eläkkeiden leikkaaminen.