Koripallo on lajin legendalle Pepe Laannille henki ja elämä, mutta se oli myös viedä häneltä hengen
Lyödään pöytään lukuja heti kättelyssä. Helsinkiläinen Kisis on voittanut koripallon seniorisarjojen SM-turnauksissa 64 kultaa, 35 hopeaa ja 23 pronssia. Kisiksen ikämiehissä eri aikoina pelanneilla on tilastoissaan yhteensä 2061 yleisen sarjan maaottelua.
”Hyvän kunnon ja mielen vuoksihan tätä ensi sijassa tehdään”, korostaa Pertti ”Pepe” Laanti, 82, joka itse joutui jättämään pelikentät polviongelmien takia vuonna 2001.
”Voitimme silloin 60-vuotiaiden Euroopan mestaruuden Riiassa. Se on edelleen Suomen ainoa EM-kulta koripallossa”, hän heittää.
Pepe Laanti syyskuussa 2021. Hän on pitänyt huolta, että koripallon senioritoiminta pysyy vireänä.
Kentät jäivät, mutta koripallo ei. HKT:n vanhat pelimiehet alkoivat puhaltaa jo hiipuneeseen seniorikoripalloon vauhtia 1970-luvun lopulla. Vuonna 1980 syntyi oma seura Kisis, koska vanhaa emäseuraa HKT:tä ei haluttu rasittaa.
Tämä artikkeli on julkaistu alkujaan Urheilulehden Poissa parrasvaloista -sarjassa 27.10.2021. Palsta on lehdessä joka viikko. Tilausohjeet ovat tästä linkistä.
Missä ikämieskoripalloa, siellä Kisis. Ja siellä myös Pepe Laanti – ei seuran puheenjohtaja, vaan seuran presidentti. Kaikki sanovat Perttiä Pepeksi, ja myös ”pressaksi”.
Syyskuussa Kisis juhli vuoden myöhässä 40-vuotista taivaltaan hienossa gaalaillassa. Samanlaista määrää koripallon legendoja on harvoin koolla.
”Ketään ei ole koskaan tarvinnut kysellä Kisikseen. Sana on kiirinyt, ja sitä kautta tähän on tultu mukaan.”
Koska joukkueita ja seniori-ikäluokkiakin on paljon, presidentti Laanti on saanut avukseen 1980-luvun mestaripelaajan Jari Raitasen.
”Jallu on meidän nuorisojaoston vetäjä. Hänellä on kaikki alle 55-vuotiaat, minulla sitä vanhemmat”, Laanti tarkentaa.
Pepe Laanti kasvoi täyteen 195 sentin mittaansa jo nuorena, mutta koripallo ei ollut itsestäänselvä lajivalinta. Turussa kasvanut nuorukainen harrasti monipuolisesti eri lajeja, mutta ei ollut syttynyt koripallolle vielä 13-vuotiaanakaan, jolloin hän pääsi seuraamaan Helsingin olympiakisoja paikan päällä kisoissa töissä olleen isoveljensä avustuksella.
”Seurassa sai viidestä aktiivisuuslipukkeesta hillopurkin, ja korisharjoituksista sai kerralla kaksi lipuketta. Minä tykkäsin hillosta.
”Kisahallin B-salissa pelattiin koripalloa, mutta koska en tiennyt siitä mitään, katsoin A-salissa painia!”
Kun TuNMKY otti koripallon ohjelmistoonsa, lähti Pepekin mukaan.
”Seurassa sai viidestä aktiivisuuslipukkeesta hillopurkin, ja korisharjoituksista sai kerralla kaksi lipuketta. Minä tykkäsin hillosta”, Laanti vitsailee.
TuNMKY, Turun Toverit ja Turun Urheiluliitto olivat 1950-luvulla SM-sarjan hissiseuroja, paikkaa pääsarjassa ei onnistuttu vakiinnuttamaan. Vuonna 1956 voimia yhdistettiin Turun Rientoon, joka nousi SM-sarjaan 1960 ja pelasi pääsarjassa yli vuosikymmenen – siitä huolimatta, että jo maajoukkueeseen noussut Laanti sai työpaikan Veikkauksesta ja siirtyi jo ennestään kovaan Pentti Salmen valmentamaan HKT:hen Helsinkiin vuonna 1963.
Susijengin nimen saanut maajoukkue on tehnyt 2000-luvulla omaa historiaansa, mutta pohjaa sille rakennettiin 1960-luvulla.
HKT pelasi Euroopan kentillä, ylsi kahdeksan parhaan joukkoon, pelasi muun muassa Real Madridia vastaan, lisäksi maajoukkue selvitti tiensä karsintojen kautta Tokion olympiakisoihin 1964. Se temppu ei ole vielä onnistunut miltään muulta suomalaiselta palloilujoukkueelta.
HKT:n Pepe Laanti taistelee pallosta Riennon Olavi Kinnarin kanssa. Taustalla Kari Liimo.
Tokion-reissu oli ikimuistoinen, mutta Pepe Laanti muistaa tarkasti myös karsinnoissa paikan ratkaisseen Bulgaria-ottelun. Suomen joukkue oli vetäytynyt ajoissa nautitun lounaan jälkeen päiväunille, kun valmentaja Kalevi Tuominen tuli herättelemään porukkaa.
”Kallu vei meidät ruokalaan ja kierrätti meidät pöytien ympäri, jossa Bulgarian joukkue mätti vielä pihviä pari tuntia ennen ottelua.”
Näky antoi tarvittavan itseluottamuksen, ja Suomi voitti ottelun. Pelin jälkeen joukkue oli kuin puolikuollut, mutta vitsit lensivät jo pukuhuoneessa.
”Vartian Raikka totesi, että harmi kun ne kisat ovat Tokiossa asti, mikseivät ne voisi olla vaikka Tukholmassa…”
Neljät EM-kisat pelannut Laanti muistaa hyvin myös vuoden 1967 kotikisat, joissa maajoukkue sai pelata isoille yleisöille. Kolikot lensivät kentälle, kun tuomari ajoi Olavi Ahosen Jugoslavia-ottelussa kentältä.
”Se oli toinen kerta, kun sain koripallossa päivärahoja. Ensimmäinen oli Tokiossa”, Laanti vitsailee.
Tokion 1964 aikainen maajoukkue kokoontui vuosittain valmentaja Kallu Tuomisen kuolemaan (2020) saakka. Vuonna 2014 edessä vas. Pertti Laanti, Risto Kala, Juha Harjula ja Kari Liimo, takana vas. Juhani Salmenkylä, Kauko Kauppinen, Raimo Lindholm, Kalevi Tuominen ja Teijo Finneman.
Aktiiviura päättyi vuonna 1972, jonka jälkeen Laanti toimi vielä pari vuotta HKT:n valmentajana. Omat pelit jatkuivat Suomi-sarjassa ennen alussa mainittua senioripalloilun renessanssia.
Päivääkään ei Laanti ollut lajista sivussa, siitä piti huolen myös jälkikasvu. Koripallo oli luonteva lajivalinta sekä Riikka Laannille että Riku Laannille. Kumpikin ylsi SM- ja maajoukkuetasolle.
”Otin heidät harjoituksiin mukaan kun vaimolla oli muuta menoa. Pienestä asti he pompottelivat palloa.”
Maajoukkuepelaajia kolmessa polvessa vuonna 2016: Pepe Laanti, oikealla hänen lapsensa Riikka ja Riku, ylioppilas on jo miesten maajoukkueessa debytoinut Riikan poika Tuukka Jaakkola.
Riikan lapsista Tessa ja Timka pelasivat nuorten maaotteluita, USA:n yliopistosarjaa pelaava Tuukka on debytoinut jo miesten maajoukkueessa. Isoisä arvioi, että myös Rikun pojista kuullaan vielä koripallopiireissä.
Koripallo on antanut Pepe Laannille paljon, mutta hän jos kuka on antanut myös lajille takaisin. Uuttera työ seniorikoripallon parissa oli silti koitua kohtalokkaaksi vuosi sitten.
Korona ei ole yllättäen ollut suuri ongelma koripallossa, vaikka lajissa ollaan läheisessä kontaktissa vastapelaajien kanssa. Vuosi sitten Heinolassa pelatussa ikämiesturnauksessa Kisiksen 60-vuotiaiden joukkueella kävi kuitenkin huono tuuri.
Matkassa oli valmentaja, presidentti Laanti ja yhdeksän pelaajaa. Kahdeksan kymmenestä sai koronan ja kaksi heistä joutui sairaalaan – Pepe jopa reiluksi viikoksi.
”Oli se huonoa tuuria, sillä ei korona siellä tietääkseni juuri muille tullut. Mutta tänä vuonna oltiin siellä taas puolustamassa mestaruutta!”