Korkojen nousu alkaa jo tuntua Suomen lainakuluissa – asiantuntija näkee käänteessä lohdullisen puolen
Suomen valtion korkokulut ovat kasvamassa samaa tahtia kuin yleinen korkotasokin nousemassa – eli rajusti.
Kun vielä viime talvena Suomen valtion kymmenvuotisen lainan korko oli alle nollassa prosentissa, on se sen jälkeen noussut jyrkästi. Tällä viikolla korko on liikkunut lähellä 2,8:aa prosenttia. Viimeksi yhtä korkealla on oltu yksitoista vuotta sitten.
Laskennallisesti tämä merkitsee sitä, että ennen ilmaiseksi tai peräti maksun kera saadut miljardi euroa maksavatkin nyt täydeltä summaltaan 28 miljoonaa euroa vuodessa.
Korkojen muutoksen vaikutusta voi havainnollistaa toisenlaisellakin laskuharjoituksella. Elokuun lopussa Suomen valtionvelka oli vajaat 136 miljardia euroa. Jos koko velkasumman korko nousisi nyt tasan yhdestä prosentista kahteen prosenttiin, merkitsisi se korkokulujen nousua 1,36 miljardista eurosta 2,72 miljardiin euroon.
Jokaista suomalaista kohden velkaa oli 24 367 euroa. Yllä olevalla laskutavalla jokaisen suomalaisen velkataakka kasvaisi siten 244 eurosta 488 euroon.
Näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Usein valtionlainojen koroista puhuttaessa puhutaan niiden markkinakoroista. Niin edelläkin. Tällöin tarkoitetaan sijoittajien tuottovaatimusta velkakirjojen jälkimarkkinoilla eli sitä, millä hinnalla he ovat valmiita ottamaan markkinoilla kaupan olevia velkakirjoja salkkuunsa.
Tämä markkinoiden tuottovaatimus välittyy valtionvelan hoitokuluihin sitä mukaa, kun valtio laskee liikkeeseen uusia velkakirjoja. Näistä uusista lainoista valtio vasta maksaa aiempaa korkeampaa – tai matalampaa – korkoa. Uudet lainat myydään uusin koroin.
– Lohdullista on, ettei korkojen nousu näy heti rahoituskustannuksissa. Kun vanhat lainat on sidottu nollakorkoon, sitä nollakorkoa niistä maksetaan. Mutta kun vanhoja lainoja erääntyy, kaikki uudelleen rahoitettava on rahoitettava uudella korolla, S-pankin päästrategi Lippo Suominen sanoo Taloussanomille.
Suomen valtionvelan keskimääräinen maturiteetti on noin seitsemän vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että velka erääntyy maksettavaksi keskimäärin seitsemässä vuodessa. Laina-aikojen pituudet kuitenkin vaihtelevat, joten kymmenisen prosenttia valtionvelasta tulee vuosittain uudelleenrahoitettavaksi.
– Ja jos meillä on kahdeksan miljardin euron alijäämä joka vuosi ja se katetaan lainanotolla, sillä uudella korkotasollahan ne lainat joudutaan ottamaan, Suominen sanoo.
Nopeasti kohonneiden korkojen taustalla on keskuspankkien nopeasti kiristynyt rahapolitiikka. Tämä taas on seurausta vielä nopeammin kiihtyneestä inflaatiosta. Kun inflaatio kumminkin nyt huitelee kahdeksassa prosentissa ja korot kahdessa prosentissa, on reaalikorko edelleen kuutisen prosenttia negatiivisen puolella. Siten voisi ajatella, että valtio ei edelleenkään joudu maksamaan velastaan todellista korkoa.
– Tämä edellyttäisi sitä, että velkarahan pystyy sijoittamaan johonkin tuottavampaan kohteeseen, eli ei se tuohon syömävelkaan auta, Suominen sanoo.
Eikä nopean inflaation ja suhteellisen alhaisten korkojen yhdistelmä ole pysyvä olotila, niin kuin eivät olleet nollakorotkaan.
– Sitä vartenhan korkoja nostetaan, että saadaan inflaatio kuriin. Ennen pitkää tilanne taas muuttuu niin, että inflaatio tulee alaspäin. Valitettavasti vain inflaation kukistamisen ja korkojen noston hintalappu on, että talouskasvu kärsii isosti.
Suomen kannalta tämä on erityisen pulmallista siksi, että talouskasvun heiketessä valtion menot väkisinkin kasvavat samaan aikaan, kun verotulot pienenevät.
Suominen muistuttaa kumminkin, että Suomen korkojen nousu johtuu yleisestä korkotason noususta eikä sinänsä ole epäluottamuslause Suomea kohtaan.
– Ja lohdutuksena täytyy todeta, että eihän korkotaso vielä mikään korkea ole. Mutta kun totuttiin siihen että korko on nollassa tai miinuksella, niin nyt on uusi aika ja velkaantumiseen on suhtauduttava entistäkin kriittisemmin.