Kristiina Mäkelä kertoo dramaattisista hetkistä ennen EM-hopeaansa – teki rohkean päätöksen: ”Mä en lähde pelkäämään”
München
Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä saapui kunniakierrokseltaan ylväänä ja tyynenä Münchenin olympiastadionin suojaan. Hänellä oli mukanaan Suomen lippu. Mäkelä oli juuri voittanut uransa ensimmäisen arvokisamitalin, EM-hopean, SE-tuloksella 14,64.
– Olen niin helpottunut. Minulla on tyhjä ja täysi olo samaan aikaan. Ihanaa. Tämän eteen on tehty hurjasti töitä ja nyt se tuli. Mikäs sen parempaa, Mäkelä kertoi.
Mäkelä ei ollut aivan yhtä tyyni kolmiloikkafinaalin viimeisellä kierroksella. Mäkelä oli hopeassa kiinni, mutta joutui vielä piinaavasti odottamaan, mitä kilpakumppanit tekivät.
– Mä päätin, että mä katson jokaisen hypyn. Mä en lähde pelkäämään. Mä katson ja näen, mitä se on. Tiesin, että siellä oli monta tyttöä, jotka voivat ihan hyvin mennä ohitseni. Ei voi tyydyttää, että kyllä tämä riittää. On oltava valmis vielä rutistamaan, hän kertoi.
– Kun mitali oli varma, Senni Salminen tuli onnittelemaan. Sanoin, että joo, mutta vielä lähtee!
Mäkelä vei kisassa Salmisen Suomen ennätyksen sentillä.
– Olisit nyt helvetti hypännyt pidemmälle, ettei ärsyttäisi niin paljon, Salminen sanoi.
Mäkelä antoi vastakommentin.
– Sanoin, että kasvatetaan tota ärsymystä. Sennillä on sentin kanssa ollut monessa paikassa epäonnea. Pikkuisen kutkutetaan, niin kohta sieltä tulee kuule sellaisia loikkia, kun se osuu oikeaan paikkaan. Meillä on ihan sikahyvä meininki. On ihanaa, että se on mukana ja olisin ottanut sen mieluusti palkintopallille. Ehkä nämä menivät vielä harjoituskertoina, Mäkelä sanoi.
Hän viittasi Tokion olympialaisiin, joissa Salminen jäi pois finaalista sentin turvin. Mäkelä puolestaan pääsi tuolloin finaaliin sentin paremmalla tuloksella.
Mäkelä kertoi myös keskustelustaan pronssia saaneen israelilaisen Hanna Minenkon kanssa. Mitali oli Minenkolle tärkeä, sillä 50 vuotta sitten Münchenissä 11 israelilaista kuoli olympialaisten aikana terrori-iskussa.
– Se oli hieno hetki. Kilpailussa oli paljon merkityksellisiä asioita.
Kolmiloikan mitalikolmikko: Kristiina Mäkelä, Maryna Beh’-Romantshuk ja Hanna Minenko.
Suomalainen media kysyi Mäkelältä juhlahetkellä oheiset kysymykset.
Niin monta kertaa olet ollut arvokisoissa esimerkiksi sijalla yhdeksän. Mikä muuttui? Mikä ratkaisi tämän?
– Nyt osui valmentaja, fyysinen kunto, henkinen kasvu ja rakkauden tunne samaan kisaan. Oli ihan mahtava meininki ja hermo piti. Maltti on valttia. Tätä oli odotettu kauan ja päätin, etten enää pilaa tätä hutiloimalla radalla. Ensimmäinen hyppy, 14,01, oli se hutilointihyppy. Sitten päätin, että nyt ryhdistäydytään ja tehdään jotain oikein.
Oli hieno hetki, kun ukrainalainen Maryna Beh’-Romantshuk voitti ja sai yleisön puolelleen. Juttelitko mitään hänen kanssaan?
– Ei hirveästi, mutta sanoin hänelle, että ihan mahtavaa, että on vetänyt pituuden ja kolmiloikan ja tekee 15 metrin tuloksen. Hän oli siitä itsekin hyvin iloinen. Hän oli kova vastus. Hieno kilpailu.
Saitko Topi Raitasen EM-kullasta buustia?
– Me halasimme Sennin kanssa häntä. Sanoin, että tästä tuli mitalinkiiltoa mukaan. Ihan mahtavaa, että Topi teki tuollaisen juoksun ja tässä paikassa. Voimme olla ylpeitä suomalaisesta yleisurheilusta. Nyt menee kovaa. On nähnyt kaikenlaista ja aina ei ole mennyt yhtä hyvin. Uskon, että mitalisade buustaa kyllä eteenpäin, Mäkelä kertoi.
Kristiina Mäkelä pamautti uuden Suomen ennätyksen.
Olit muutamaa kuukautta vaille alle 10-vuotias, kun Heli Koivula otti täällä Münchenissä EM-hopeaa vuonna 2002. Mitä muistat siitä?
– En mitään. Lähetys saattoi pyöriä meillä kotona, mutta en ole seurannut urheilua nuorempana paljon yhtään. Sitä vain harrastettiin ja olin kavereiden kanssa.
Miten juhlit?
– En tiedä, kyllä ne minulle varmaan jotkut juhlat järjestää. Haluan vain olla ihmisten kanssa. Se on minulle paras palkinto. Minulla on läheisiä ihmisiä ja meillä on mahtava joukkue. Veikkaan, ettei tarvitse olla yksin huoneessa miettimässä, mitä tuli tehtyä.
En tiedä, oletko haaveilija, mutta olet varmaan ajatellut, että joskus natsaa. Onko tämä tunne sellainen, mitä kuvittelit?
– Olen sanonut, että mitali on kruunu uralle, jos sellaisen saa. Niitä on niin vähän jaossa, ettei voi ajatella, että elämä olisi jotenkin täyteläisempää mitalin kanssa. Voin olla tosi iloinen siitä, että olen uskaltanut yrittää ja tehdä töitä ja toivoa ja sanoa, että tähän minä pystyn. Sitten onnistun ja näytän, ettei se ole pelkkää puhetta.
– Tein oikeita asioita. Olen toivottavasti myös toiminut esikuvallisesti. Tämä ei ole rakettitiedettä eikä ihmeitä vaadita. Vain kovasti töitä sekä itsen ja lajin ymmärrystä. Se on mitalin arvo, mutta ihmisenä tämä ei muuta minua yhtään. Sain vain kruunun kaikelle työlle.