Kuusivaltaisten, rehevien soiden avohakkuista luopumalla saataisiin leikattua hiilidioksidipäästöjä merkittävästi
Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan hakkuumääriä ei tarvitsisi kuitenkaan pienentää, vaan ne kohdennettaisiin toisin.
Suomen metsien hiilidioksidipäästöistä olisi leikattavissa miljoona tonnia, jos ojitetuissa, rehevissä suometsissä siirryttäisiin avohakkuista poimintahakkuisiin.
Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan puuston hakkuumääriä ei tarvitsisi vähentää, vaan ne kohdennettaisiin toisin.
– Hakkuupinta-ala suometsissä kasvaisi noin 15 000 hehtaaria vuodessa, mutta ne eivät olisi avohakkuita vaan poimintahakkuita ja osa hakkuista siirtyisi kangasmetsiin. Vaikka pinta-alat kasvavat ja hakkuut siirtyvät kangasmetsiin, päästöt pienenevät ja nielut suurenevat samalla hakkuukertymällä, tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Avohakkuiden ongelmana ovat hiilidioksidi- ja typpidioksidipäästöt.
Avohakkuun jälkeen puustoa ei enää ole toisaalta tuottamassa kariketta ja käyttämässä maaperän typpeä. Myös avohakkuualan sääolot eroavat merkittävästi metsäisten kohteiden vastaavista. Avohakkuualoilta on mitattu merkittävät hiilidioksidi- ja typpidioksidipäästöt.
Poimintahakkuissa eli jatkuvapeitteisessa kasvatuksessa vain osa puustosta kaadetaan. Pohjaveden pinta nousee tuolloin hiukan verrattuna puustoiseen kohteeseen.
Metsänomistajat mukaan ilmastotalkoisiin
Suomen turvemaista noin puolet on ojitettu metsätalouskäyttöön, Etelä-Suomessa suurin osa. Ojitettujen suometsien merkitys puuntuotannolle on suurinta Pohjanmaalla, Meri-Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Nykyään uusia suoalueita ei ojiteta.
Valtaosa maaperäpäästöistä tulee turvemaapohjista.
Suomen metsäpinta-ala on noin 20 miljoonaa hehtaaria. Reheviä suometsiä näistä on noin 1 500 000 hehtaaria, joista puolestaan 400 000 hehtaaria on tulossa päätehakkuiden piiriin lähitulevaisuudessa.
Lehtosen mukaan nimenomaan näiden kuusivaltaisten metsien avohakkuista luopumalla päästöjä voitaisiin vähentää. Tuolloin hakkuukertymästä 10-15 prosenttia pitäisi kohdentaa eri tavalla kuin aikaisemmin.
Lehtonen sanoo, että metsänomistajat pitäisi nyt houkutella mukaan päästötalkoisiin. Yksi motiivi voisi olla se, että avohakkuiden jälkeinen taimikoiden hitaan kasvun vaihe sekä kustannukset metsän uudistamisesta ja kunnostusojituksesta jäisivät pois.
– Poimintahakkuissa jää osa puustoa ja sen puuston absoluuttinen kasvu on suurempaa kuin taimikoiden kasvu, Lehtonen selittää.
Kuuntele myös: