Kyyjärvellä työskentelevät Suomen pisimmät betonimiehet – iltaisin he tekevät jotain ihan muuta

Jyväskylä, 120 kilometriä. Vaasa, 164 kilometriä. Kokkola, 122 kilometriä. Neljännessä kyltissä lukee ”keskusta”.

Reilun 1 200 asukkaan Kyyjärven ytimessä on suuri liikenneympyrä. Liikenneympyrän yhteydessä olevat tienviitat kertovat kuvaavaa kieltä pienestä kylästä Keski-Suomen maakunnassa.

Kyyjärvi on keskellä ei mitään, eikä siellä olekaan oikein mitään.

Koko kylän pääpiirteittäin näkee, kun ajaa tuon ison ympyrän ympäri. Sen tuntumassa on pari huoltoasemaa ja paikallinen kauppakeskus Paletti, missä on muun muassa muutaman merkkituotteen myymälä, Alko, ruokakauppa ja lounasravintola. Vähän matkan päässä on pankki.

On Kyyjärvellä myös joukkue lentopallon miesten Mestaruusliigassa.

Urheilulehti lähti selvittämään tiettävästi Suomen palloiluhistorian pienimmän kunnan nousua pääsarjatasolle.

Ohikulkijalle Kyyjärven ensimmäinen ja näkyvin maamerkki on edellä mainittu Paletti-kauppakeskus.

Se on erikoinenkin näky maaseudun keskellä, mutta erikoinen on sen tarinakin.

Kyyjärven kunta rakensi sen vuosituhanteen vaihteessa elävöittämään alueen elinkeinoelämää.

Tavoite onnistui niin hyvin kuin voisi ajatella, kun pieni kunta päättää rakentaa kauppakeskuksen syrjäseudulle. Paletista tuli kunnalle murheenkryyni, josta on yritetty päästä eroon. Halukkaille se olisi tälläkin hetkellä myynnissä: hinta on Ylen mukaan 600 000 euroa, mutta ostajia ei tahdo löytyä.

Paletti on se paikka, missä kyyjärveläiset tapaavat toisiaan ruokaostosten yhteydessä.

– Kaikki täällä tuntevat toisensa, opastaa paikallinen Tuomo Tenhunen.

Hän on vaihtamassa kuulumisiaan kauppakeskuksen ovien edessä muiden paikallisten kanssa. Moni asia huolestuttaa, kun keskustelu kääntyy Kyyjärven tulevaisuuteen kuntana. Talousmittarit hehkuvat punaisella ja väki vähenee.

– Ei hyvältä näytä. On iso yllätys, jos paikallisista nuorista edes yksi kymmenestä jää tänne, Kari Jokinen harmittelee.

Puheensorina vaihtuu positiivisemmaksi, kun heiltä kysyy lentopallosta. Lentopallo on yksi asia, mikä on tuonut Kyyjärvelle viime vuosina paljon iloisia uutisia. Jättipotti tuli viime keväänä, kun Kyyjärven Kyky voitti Ykkössarjan ja nousi Mestaruusliigaan.

– Lentopallo on tämän kylän ylpeydenaihe. Päästään näyttämään isojen poikien sarjaan! Nippu on niin kova, että kolmen joukkoon on mentävä, Tenhunen huudahtaa muiden nyökytellessä.

– Sijoittuminen sarjan puolivälin tienoille olisi onnistuminen. En usko, että resurssit riittävät korkeammalle. Onhan se jo nyt aika ihme, että 1 200 asukkaan kylä on Mestaruusliigassa. Eihän sekään olisi mahdollista ilman Betsetiä, Jokinen sanoo.

Kyyjärveläisherrojen keskusteluissa toistuu Betsetin nimi.

Kyyjärven Kyvyn lentopallojoukkueen virallinen nimi on KyKy-Betset ja lempinimi ”Betonimiehet”.

Betset on betonielementtivalmistajana tunnettu kyyjärveläisyritys.

– Kyyjärvi on yhtä kuin Betset, Jokinen naurahtaa.

– Vieläkin pahemmassa konkurssissa koko kylä olisi, jos Betsetiä ei olisi, huudahtaa Tenhunen väliin.

Betonitie sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kyyjärven ”keskustasta”.

Kyseisen tien päässä siintää isompi halli ja muita teollisuuteen viittaavia rakennuksia.

Siellä sijaitsee Betsetin Kyyjärven-tehdas. Koko konsernin pääkonttori on yhä yhtiön piskuisessa kotikylässä.

– Tuossa autotallissa yhtiön tarina aikanaan alkoi. Siitä on jo yli 70 vuotta, sanoo Hannu Kalliojärvi tehdasalueella.

Kalliojärvi on kyyjärveläisen lentopallon uranuurtaja, joka on tehnyt vuosikymmeniä töitä Kyyjärven Kyvyn eteen eri rooleissa. Hän on myös Betsetin työntekijä.

– Vuosi oli 1981, kun aloitin täällä. Olin silloin yhtiön kymmenes työntekijä, eli onhan tässä läheltä nähnyt myös Betsetin kasvua.

Betonirakentamiseen erikoistuneella perheyhtiöllä on nykyisin yli 600 työntekijää, koko konsernin liikevaihto on noin 120 miljoonaa euroa ja tehtaita on Suomessa yhdeksän.

Kyyjärven-tehtaan työntekijöiden keskipituus lienee useamman sentin muita paikkakuntia korkeampi.

– Pojat tekevät siinä seinäelementtiä, joka päätynee jonkun koulun seinäksi, Kalliojärvi sanoo yhtiön tuotantotiloissa.

”Pojat” ovat paitsi lentopalloilijoita, myös Betsetin työntekijöitä.

Siinä on lyhykäisyydessään se salaisuus, miten Kyyjärveltä on ponnistettu Mestaruusliigaan asti. Kyyjärvellä tehdasurheilu on yhä voimissaan.

– Betset tarjoaa työpaikan, Kyky seurana hoitaa asunnon.

Betsetin ja Kyvyn yhteistyö alkoi vuonna 1993.

Siihen liittyi Neuvostoliiton hajoaminen, mutta ennen kaikkea sattuma. Kyyjärven ystävyyskaupunki on Virossa sijaitseva Võnnu, minne pikkukylän kunnallispoliitikot lähtivät aikanaan vierailulle.

– Heitin leikilläni kunnallispoliitikoille, että tuokaa meille sieltä samalla joku pelaaja. Sellainen, joka tulisi samalla tehtaalle töihin ja pelaamaan meille nelossarjaan. Viro oli itsenäistynyt, ja Suomeen alkoi virrata yhä enemmän virolaisia.

Paikallispoliitikot tekivät työtä käskettyä.

Suomeen ja Kyyjärvelle olisi ollut halukas lähtemään liki 40-vuotias pelaaja, joka oli aikanaan voittanut Neuvostoliiton väreissä nuorten Euroopan mestaruuden joukkueen ykköspassarina.

– Kyseinen pelaaja oli Andres Karu, omanlaisensa legenda Virossa. Häntä kuvailtiin minulle myöhemmin Viron Matti Nykäseksi: lahjakas urheilussa, mutta myös naisissa ja alkoholissa, Kalliojärvi nauraa.

Kyyjärvellä Karu oli ”kova tekemään betonielementtejä ja pelaamaan lentopalloa”. Karun visiitti avasi keskusteluyhteyden Viroon ja muihinkin Baltian maihin.

– Sittemmin meillä on ollut yhteensä yli 30 ulkomaalaista lentopalloilijaa töissä Betsetillä.

– Pelaajille tämä on ollut houkutteleva paikka, sillä he saavat työmiehinä parempaa palkkaa kuin saisivat lentopalloammattilaisena jossain muualla. Lisäksi he oppivat kieltä ja tarvittaessa heille hankitaan alan koulutus. Pieniä matkakorvauksiakin maksamme.

Silti Kyyjärvi on Kyyjärvi.

Pieni kylä, kaukana kaikesta. Niin pieni, ettei suomalainen palloiluhistoria ole tiettävästi ennen todistanut yhtä pienen paikkakunnan nousua pääsarjatasolle.

Tilastokeskuksen mukaan Kyyjärvellä oli vuoden 2021 lopussa yhteensä 1 232 asukasta.

– Onhan näitä pieniä kyliä tässä lähellä, jotka ovat pärjänneet eri lajeissa. Halsualla pelattiin pesäpallon pääsarjaa menneinä vuosikymmeninä. Kortesjärvi oli naisissa futisliigassa. Vimpeli on tietenkin myös aika pieni paikka.

– Kaikki ovat tai olivat kuitenkin isompia kyliä kuin Kyyjärvi nykyisin.

Olemmeko oikeasti jo perillä?

Tuo on usein epäuskoinen tokaisu, kun uusi ulkomaalaispelaaja saapuu ensi kerran Kyyjärvelle. Kalliojärvi on se henkilö, joka hakee pelaajat uuteen kotikyläänsä joko Seinäjoelta tai Jyväskylästä, minne nämä ovat Helsingin kautta saapuneet.

On vain se iso ympyrä, jonka ympärillä on joitain palveluita.

– Sanomme pelaajille suoraan, että tämä on pieni paikka, jossa ei ole oikein mitään. Sitten sanomme vielä, että jos tunnet jonkun meillä pelanneen, soita hänelle ja kysy lisää, Kalliojärvi avaa.

Rekrytointiprosessi tuntuu toimivalta.

Kalliojärven mukaan yksikään pelaaja ei ole lähtenyt Kyyjärveltä kesken kauden. Kaksi pelaajaa hän on joutunut laittamaan pihalle: toinen ei hoitanut töitään tehtaalla ja toisella oli ongelmia alkoholin kanssa.

– On tullut jopa sellaisia tapauksia, joille Kyyjärvi on tehnyt hyvää. Yksi virolaispelaaja soitti minulle myöhemmin ja kiitti, miten Kyyjärvi oli tehnyt hänestä ihmisen. Hän oli ollut melkoinen diiva, mutta Kyyjärven mummot ja papat palauttivat maanpinnalle. Ei ollut tarvetta esittää mitään.

– Mutta onhan se aina vähän kysymysmerkki, miten uudet pelaajat sopeutuvat.

Nyt Betsetin Kyyjärven-tehtaalla häärää taas uusia lentopalloilijoita. Yksi sellainen on puolalainen passari Maks Skowronek, joka saapui Kyyjärvelle muutama viikko sitten.

– Onhan tämä työ aika raskasta. Käy aamutreenistä. Alussa oli vähän vaikeampaa, mutta nyt olen oppinut hommani vähän paremmin, hän naurahtaa uudesta ammatistaan.

Skowronek pelasi viime vuonna Saksassa, 250 000 asukkaan Braunschweigissa.

Ensikosketus Kyyjärveen – joka myös Kyy Yorkina tunnetaan – oli samanlainen sokki kuin monella muullakin.

– Tiesin, että Kyyjärvi on pieni paikka. En silti osannut kuvitella, että se on näin pieni. En voinut mitenkään uskoa, että täällä pelattaisiin pääsarjatasolla, kun ikkunasta näkyi vain metsää ja peltoa. En ole ikinä ollut näin pienessä paikassa elämässäni, Skowronek sanoo.

– Mutta on tähän jo tottunut. On rauhallista, hiljaista ja puhdasta. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vaikuttavat vilpittömiltä.

Samaa sanovat myös muut ulkomaalaispelaajat, jotka hääräävät betonielementtien parissa.

Hiljaisuuteen tottuu. Fyysisesti rankkaan työhön tehtaalla tottuu.

Työ tehtaalla on samaan aikaan myös vaatimus, jolla Kyyjärven pientä kokoa voi paeta. Toisaalta taas tehdastyö tuo osaksi yhteisöä.

Kyyjärvellä on kokemusta siitäkin, jos paikalle hankitaan ulkomaalainen ammattilaiseksi. Muutama vuosi sitten Kyyjärvellä piipahti esimerkiksi Dusko Novoselac, joka katseli kotonaan lähinnä elokuvia.

– Hotellikuolemahan siitä seuraisi sellaiselle, jos on yksin uudessa maassa ja tämän kokoisessa paikassa, Kalliojärvi sanoo.

Kyvyn tämän kauden joukkueesta neljä pelaajaa, päävalmentaja Eduard Venski ja apuvalmentaja sekä seuran puuhamies Kalliojärvi ahertavat tehtaalla.

On seurassa nykyisin myös ammattilaisia.

Noin kuukausi sitten lentopallopiirien leuat loksahtivat epäuskosta. Kyyjärven Kyky ilmoitti hankkineensa riveihinsä keskustorjuja Tommi Siirilän.

Se sama Siirilä, joka on maajoukkueen vakiokasvoja ja on pelannut maailmalla kivenkovissa joukkueissa, siirtyy 29-vuotiaana sarjanousija Kyvyn riveihin.

Totta se oli.

Siirilä istuu Kyyjärven liikuntasalin aulassa. Liikuntasalin seinät ja lattia ovat Betsetin betonia, tietenkin.

– Oli lyhyt matka kotoa tänne – niin kuin Kyyjärvellä tuppaa olemaan, Siirilä naurahtaa.

Vain muutamia vuosia sitten Siirilä pelasi italialaisessa suurseurassa Perugiassa, kuulussa etruskikaupungissa, ja viime vuonnakin Sloveniassa.

Miksi hän on nyt Kyyjärvellä?

– Iso tekijä oli se, että halusin jäädä Suomeen. Tein sen päätöksen heinäkuussa, jolloin moni liigajengi on luonnollisesti jo täynnä. Täältä löytyi paikka ja kun muutkin palaset loksahtivat kohdalleen, niin tässä sitä nyt istutaan, Siirilä sanoo.

Töitä Siirilä – ja muutama muu joukkueen profiilipelaajista – ei tehtaalla paiski, sillä he ovat täysammattilaisia.

– Olen kotoisin naapuripitäjä Alajärveltä. Nuorena poikana on Kyyjärvellä tullut muutenkin pyörittyä. Eli siinä suhteessa oli tasan tarkkaan tiedossa, minkälaiseen paikkaan sitä muutti, hän sanoo.

Siirilä toivoo, että lentopallon suuri merkitys pienelle kylälle tuo omanlaisen voimavaran koko joukkueelle. Ennen koronaa Kyvyn pelien yleisökeskiarvo oli hieman yli 200 silmäparia. Kuluvalle kaudelle paikalle tavoitellaan jo neljännestä koko kylän asukkaista.

– Toivottavasti saadaan sali (kapasiteetti noin 600 katsojaa) täyteen kotipeleissä mahdollisimman usein ja kaikki kylänmiehet paikalle huutelemaan. Voi olla hienoja kokemuksia ja melkoisia shokkejakin vierasjoukkueille luvassa. Kova juttuhan se on, että tämän kokoisessa paikassa pääsee pelaamaan liigalentopalloa.

Se on kuitenkin selvää, että Siirilän tasoisille pelaajille pitää jotain maksaakin. Kalliojärven mukaan seuran pelaajabudjetti on nyt noin 100 000 euroa.

– Tavoite on säilyttää sarjapaikka, hän sanoo.

Yhteistyökumppaneita on lukuisia niin Kyyjärveltä, lähiseudulta kuin kauempaakin. Pääyhteistyökumppani Betset ei sekään ole enää vain pelaajien työllistäjä, vaan tukee seuraa myös rahallisesti.

– Isoin yhteistyön muoto on ollut se, että tarjoamme pelaajille töitä.

– Nykyisin laitamme vähän taloudellisiakin panoksia lentopalloon. Tuon tason pelaajat tarvitsevat jo jonkinlaisia korvauksia, sanoo teollisuusneuvos, Betset Group Oy:n hallituksen puheenjohtaja Hannu Löytönen.

Löytönen huomauttaa, että yhteistyö on ollut arvokasta myös Betsetille.

– Kokemuksemme lentopalloilijoista työntekijöinä ovat lähes kauttaaltaan positiivisia. Onhan se myös fakta, ettei tältä seutukunnalta löydy niin paljon työvoimaa kuin tarvitsisimme. Meillä on Kyyjärvellä noin 200 työntekijää.

Kyyjärveläinen Löytönen myöntää, että kyse on myös halusta tarjota kotikylälle ja lähiseudulle aktiviteetteja. Lentopallo on kyläläisille tärkeää ja kotiottelut tapahtumia, jotka kokoavat paikallisia yhteen.

– Pahanteosta pysytään poissa, kun harrastetaan urheilutoimintaa, hän naurahtaa.

Haittaa ei ole siitäkään, että seuran ja yhtiön arvomaailmat kohtaavat.

– Olen paljon puhunut Hannun (Kalliojärvi) kanssa siitä, miten tärkeää on luottamus kaikessa toiminnassa. Turhia ei saa luvata, mutta se mikä luvataan, niin siitä pidetään myös kiinni. Se yhdistää sekä Betsetiä että KyKy-Betsetiä.

– Olen erittäin ylpeä siitä Hannun johtamasta aktiiviporukasta, joka ei ole omia työtuntejaan laskenut, kun KyKy-Betsetin kuviota on rakennettu. Nyt siitä tuli palkinto.

Palkintoa eli nousua Mestaruusliigaan ei tarjoiltu hopealautasella.

Betonimiehet pelasi Ykkössarjassa kaudesta 2004–05 asti. Peräti kuusi kertaa joukkue oli nousukarsinnoissa ennen kuin jättipotti tuli.

Nousu meinattiin kuitenkin vielä kertaalleen viedä pois.

Keväällä 2022 Kyky voitti Ykkössarjan mestaruuden.

Liigakarsintoja ei tällä kertaa tarvittu, kun oululainen Etta suljettiin aiemmin keväällä pääsarjasta. Tarvitsi vain hakea liigapaikkaa ja täyttää lisenssiehdot.

Siihen oli kaatua myös Kyyjärven unelma Mestaruusliigasta.

– Taloudellisesti seura on vakavarainen ja kaikki muukin puoli oli kunnossa, mutta Kyyjärven liikuntasalin katto oli 45 senttiä liian matala. Piti olla kahdeksan metriä.

Se oli toki tiedossa jo etukäteen, ettei katto ole tarpeeksi korkea. Kalliojärvi ei uskonut, että siitä muodostuisi ongelma. Salissa oli pelattu naisten liigapelejä ja naisten maajoukkuekin oli harjoitellut siellä.

Nyt alkoi kuitenkin kuulua puheita, että nousu voisi kaatua kattoon.

– Lähdin Kokkolaan ja otin lasermittarin mukaan. Siellä hallin katto on 7,32 metrin korkeudessa ja Tiikerit on ollut liigassa toistakymmentä vuotta. Lopulta minulle soitettiin, ettei ole enää syytä huoleen, Kalliojärvi nauraa.

Toukokuun alussa se oli virallista: Kyky oli Mestaruusliigassa.

Kyyjärven liikuntahallissa voi pelata runkosarjan kotipelit kuluvalla kaudella poikkeusluvalla.

– Olihan se unelmien täyttymys, kun paikka varmistui. Varmaan jonkinlainen elämäntyökin.

Sitä se kirjaimellisesti on.

Kalliojärvi seisoo Kyyjärven liikuntasalin edessä ja katselee viereisen sorakentän ylitse. Siellä näkyy punainen puutalo, hänen lapsuudenkotinsa.

– Kyyjärven Kyky on perustettu 1945 ja tuo tuolla oli seurojen talo. Se oli myös meidän kotimme, jonka seura antoi käyttöömme. Siellä isä ja äiti pyörittivät elokuvateatteria, tanssilavatoimintaa ja esimerkiksi bingoa 1960-luvun loppupuolella. Sieltä sen oppi, että seuran asiat hoidetaan ensiksi, sitten vasta omat.

– Bisnespuolesta olen saanut käsitystä sitten tehtaalta.

Kaikki oppi on tullut kylältä.

Kyvystä on puhuttu myös yhden miehen, Kalliojärven, seurana. Ehkä syystäkin, sillä Kalliojärvi on ollut paitsi valmentaja, seuran varapuheenjohtaja, puuhamies ja kaikkea muuta tältä väliltä vuosikymmenten ajan.

– Pienen kylän yhteinen saavutus tämä on.

– Ei kukaan yksin jaksaisi puurtaa. Sen se vaatii, että oma kotipesä on kunnossa ja siellä riittää tukea. Sen olen vuosien aikana ymmärtänyt.

Kalliojärven elämässä on ollut paljon lentopallopelejä merkittävimpiäkin kamppailuja. Hänen veljensä on vuosien aikana maannut neljästi ”rinta avattuna” sairaalassa. Lisäksi Kalliojärven vaimo joutui aikanaan liikenneonnettomuuteen, ja siitä seurasi vuosia kestänyt taistelu vakuutusyhtiötä vastaan.

– Velipoika on edelleen seuran toiminnassa mukana ja vakuutusyhtiö voitettiin ensiksi käräjä- ja myöhemmin hovioikeudessa.

– Nekin taistelut kääntyivät voitoksi, kun vain jaksoi vääntää ja tahkota. Niin kuin kääntyi touhu lentopallonkin kanssa. En minä ikinä ajatellut, ettei nousua tulisi. Tiesin, että jossain vaiheessa sekin aika koittaa, jos jaksamme olla sitkeitä, Kalliojärvi nauraa.

Ehkä tuossa tiivistyy jotain kyyjärveläistä.