Laulajattarista musiikkipomoiksi – populaarimusiikin historia poikkeaa aiemmin tunnetusta, jos sitä tarkastelee puhtaasti naisnäkökulmasta

Vuonna 1995 tapahtui paljon – nimittäin musiikkialalla.

Silloin kentälle astuivat nuoret naiset uudella tyttöenergialla. Maailmalla Spice Girls viitoitti tietä ja toimi esikuvana suomalaisille tuleville muusikoille. Aika ja yleisö olivat kypsät uudenlaiselle soundille.

– Nylon Beat on loistava esimerkki siltä ajalta. Tuli genrellisesti ajateltuna sellainen tyttöbändimusiikki, populaarimusiikin tutkija Tiina Käpylä kertoo.

Ennen 1990-lukuakin suomalaisen populaarimusiikin kentällä oli jo toiminut naisia – mutta lähinnä laulajina tai kosketinsoittajina. Mitä korkeammalle musiikkibisneksen rappusia kivuttiin, sitä miehisempää ala oli.

Populaarimusiikin historia poikkeaakin aiemmin kerrotusta, jos sitä tarkastelee naisnäkökulmasta.

– Se näyttäytyy paikoin täysin erilaiselta, kun otetaan fokukseen se, missä naiset ovat olleet ja mitä he ovat tehneet.

Käpylän ja populaarimusiikin tutkija Anna-Elena Pääkkölän tietoteos Lailasta Almaan käy läpi populaarimusiikin naishistoriaa.

Tarina käynnistyy 1950-luvulta ja Laila Kinnusesta, joka nousi tähdeksi monipuolisen tulkinnan ja kielitaitonsa avulla, ja päättyy koronavuosiin ja Almaan, yhteen 2010-luvun kansainvälisesti menestyneimpään suomalaisartistiin.

Tutkimukselle oli tilausta.

– On niin paljon eroja siinä, että mitä meille on opetettu tapahtuneen, ja miten se oikeasti meni naisten näkökulmasta, Pääkkölä kertoo.

Teos nimeää kolme käännekohtaa naisten populaarimusiikin historiassa. Vuosi 1995 oli niistä toinen.

– Se on ehkä sellainen keinotekoinen käännekohta, sillä vuosina 1993–99 ilmestyi älyttömästi naisten esittämiä albumeita. Meille tuli Jonna Tervomaan ja Maija Vilkkumaan soolourat. Ihan uusia sellaisia nais- ja tyttötyyppejä, Käpylä kertoo.

1950-luvulla musiikkialalla oli hyvin erilaiset tavoitteet kuin tänä päivänä.

– Artistin kannalta oli tärkeintä se, että seisot siellä ja tanssitat ihmisiä, laulat laulusi puhtaasti ja oikein, Pääkkölä kertoo.

Teoksessa ensimmäiseksi käännekohdaksi nostetaan 1950- ja 1960-luvun alun jazz-iskelmä.

Toisen maailmansodan aikaan radiossa ja levyillä kuului paljon miesääniä. 50-luvulla tähän tuli muutos, sillä äänityslaitteet oppivat tallentamaan naisäänet yhä paremmin. Tätä ennen korkeat lauluäänet vääntyivät helposti kimittäviksi.

– Nyt saatiin naisten uusia raikkaita ääniä, ne kuulostivat tulevaisuudelta. Heidän äänistään tuli uuden positiivisen kulttuurin airueita, Pääkkölä kertoo.

1960-luvun kuluessa suomalainen hyvinvointivaltio alkoi rakentua ja kaupungistuminen kiihtyi. E-pillerit mullistivat sukupuolielämän ja vapauttivat naiset uudella tavalla työelämään. Silti moni ala pysyi miehisenä.

– Siellä taustalla heijasteli rakenne, jossa julkinen elämän, esiintymisen, vaikutusvaltaiset asemat ovat miesten hallussa, Käpylä kertoo.

Aiemmassa populaarimusiikin historiassa 1960-luku on korostettu progressiivisen rockin aikakautena, mutta siellä ei juurikaan nähty naisia.

– Joten meidän kirjassa korostuu Euroviisut, lavatanssit ja iskelmä, Pääkkölä nostaa esiin.

Televisio tuli mukaan populaarimusiikkiin. Laulajat eivät olleet vain ääniä radiossa, vaan he saivat kasvot.

1970-luvun edetessä livemusiikkia ei kuultu enää vain lavatanssien oheisnumerona, vaan katsojat löysivät populaarimusiikin konserteista uudenlaisia puolia.

– Musiikkiin pitää keskittyä, sitä pitää kuunnella ja arvostaa. Sinne mennään ja kuunnellaan, analysoidaan, syvennytään ja sitten tietenkin myös koetaan elämyksiä, Pääkkölä toteaa.

Suomessa hullaannuttiin käännösiskelmistä, vaikkakin kappaleita myös halveksuttiin hutiloidusti tehdyiksi.

Samoihin aikoihin uutena musiikkigenrenä villitsi disko, joka oli pitkälti naisäänien hallitsema.

1980-luvun nousukaudella suomalaiset tottuivat kuuntelemaan vieraskielistä musiikkia ja käännösiskelmät alkoivat tuntua tunkkaisilta. Iskelmä ja disko jäivät päägenren rockin jalkoihin.

Raskaan musiikin kenttä oli miehistä, mutta vähitellen genren sisällä artistikaarti alkoi moninaistua.

Lailasta Almaan -kirjan kirjoittajille ei tullut yllätyksenä se, miten suuresti misogynia kukoisti vielä 80-luvulla musiikkialalla. Sen esiintuomisen he jättivät kuitenkin teoksessa minimiin.

– Miten törkeitä ihmiset ovat joskus olleet, se me tiedetään jo. Mitä me ei tiedetä on se, mitä naiset ovat tehneet sille, eikä sitä, miten ura jatkui siitä huolimatta. Se oli se, mitä halusimme korostaa, Pääkkölä kertoo.

80-luvun loppupuolella julkisuuteen noussut Kikka raivasi uria uudenlaiselle naisten esittämälle musiikille Suomessa.

Tango rantautuu 1980-luvun lopulla uutena aaltona, ja vuonna 1987 kruunattiin ensimmäinen tangokuningatar. Seuraavana vuosikymmenen alussa sen vanavedessä ilmestyi listojen kärkiin jälleen iskelmä.

– Siinä vaiheessa naisten esittämä iskelmä tuli todella vahvaksi. En kauheasti näe, että miesten puolella olisi ollut samanlaista nousua, Pääkkölä kertoo.

1990-luvun alun lama ja arjen kurjistuminen peilautui myös musiikkiin.

– Sitten tulee Katri Helenan Anna mulle tähtitaivas, joka on koko kansan rukous, että voisko tämä nyt vaan loppua. Siinä tulee korostunut naisten äänten renessanssi iskelmää ajatellen. Se on merkittävä aallonharja, Pääkkölä kertoo.

Iskelmäaalto sulautui vuoden 1995 maailmalta populaarimusiikkiin vyöryneeseen tyttöenergiaan.

2000-luvulla internet arkipäiväistyi ja listahitit soivat miltei jokaisen taskusta löytyvien kännyköiden soittoääninä.

Pääkkölän ja Käpylän mukaan yksi aliarvioitu suomalaisten naisten musiikkihistorian virstanpylväistä tapahtui vuonna 2008, jolloin ilmestyi Chisun albumi Alkovi.

Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka sanoitti, sävelsi, lauloi, sovitti sekä tuotti oman albuminsa.

– Nyt naiset pääsivät tuotantopuolelle. He pääsevät miettimään kaikkea sitä, miltä se musiikki ylipäätään kuulostaa, Pääkkölä kertoo.

Musiikki demokratisoitui teknologian kehittymisen myötä; äänityslaitteet oli mahdollista hankkia kotiin ja internetin avulla itse tekemää musiikkia pystyi levittämään helposti suurelle yleisölle.

Lailasta Almaan -teoksessa nousee esiin jokaiselle suomalaiselle tuttujen nimien lisäksi uusia. Tämä kertoo, että valtakulttuurin taustalla on vaikuttanut moninainen joukko naisia eri genreissä ja että heidän avullaan suomalaisen musiikin ja musiikkialan on ollut mahdollista muotoutua nykyisen kaltaiseksi monipuoliseksi työpaikaksi naisille.

Tiina Käpylän mukaan musiikkialan demokratisoitumisessa ollaan hyvällä tiellä. Esimerkiksi Kaiku Entertainment -musiikkiyhtiön valitsi elokuussa johtoonsa naisen.

Moninaisuutta silti edelleen kaivattaisiin yhä enemmän varsinkin tuotanto- ja johtotehtäviin.

– Kyllä, nyt sukupolvenvaihdos on käynnissä. Siellä on paljon potentiaalia nostaa naisia kaikenlaisiin tehtäviin, Käpylä kertoo.