Libanonin talous romahti täydellisesti, ja osa kansasta näkee nälkää – Euroopan naapurissa voi syttyä uusi sota, kertovat paikalliset nuoret
Tripoli/Beirut
Tripolissa Libanonissa monella nuorella on edessään vain huonoja vaihtoehtoja. Jos jäät, näet nälkää. Jos lähdet, hukut ehkä mereen.
28-vuotias Arafat Yassin istuu Tripolissa sataman katukahvilassa ja kertoo siitä, kuinka kaduilla kaivetaan jo ruokaa roskiksista.
– Täällä näet ihmisten kuolevan kaduille. Kukaan ei tee asialle mitään.
Libanonin talous on romahtanut täydellisesti. Libanonin punnan arvosta on haihtunut muutamassa vuodessa yli 90 prosenttia.
Lähes 80 prosenttia kansasta on köyhyysrajan alapuolella. Heillä ei ole varaa ostaa ruokaa. Kolmannes libanonilaisista on työttömänä. Esimerkiksi Tripolissa nuorisotyöttömyys on 60 prosentin luokkaa.
Köyhyys ja työttömyys ovat luoneet valtavat yhteiskunnalliset jännitteet. Uskontokuntien johtajat pelottelevat uudella sisällissodalla.
Uskonjohtajat viittaavat vuonna 1990 päättyneeseen sisällissotaan, joka kesti 15 vuotta. Sota on vielä hyvässä muistissa.
Libanonilaisilla on myös ymmärrys siitä, että sisällissota ei jäisi vain sen rajojen sisälle. Se vetäisi tavalla tai toisella mukaansa niin Syyrian, Iranin kuin Israelinkin, aivan kuten vuosina 1975-90.
Kansa on ollut tuon tuostakin kaduilla vastustamassa korruptoitunutta valtaeliittiä ja talousromahduksen surkeaa hoitoa. Köyhtyneen kansan riveissä juopa nähdään köyhien ja rikkaiden välillä, ei uskontoryhmien välillä.
Jos kansannousu lopulta tulee, köyhtyneet libanonilaiset lähtevät siinä kaatamaan valtaelittiä uskontokunnista riippumatta.
– Tätä sotaa ei käydä kiväärein. Tässä sodassa näännytetään ihmisiä nälkään, Yassin sanoo.
Taksikuskista kuoleman laivuriksi
Ennen talousromahdusta Arafat Yassin teki erilaisia hanttihommia, oli muun muassa taksikuskina.
Kolme vuotta sitten Yassin yritti pakoa.
Hän tapasi ihmissalakuljettajan. Kyytiä yli meren ei herunut, koska Yassinilla ei ollut rahaa maksaa. Käypä hinta unelmasta Euroopassa oli tuolloin 3 000 Yhdysvaltain dollaria.
Hinta on kova ottaen huomioon sen, että matka kuolemanlaivoiksi ristityillä huonokuntoisilla veneillä päättyy usein haaksirikkoon. Dollarit ovat tavallaan vain etumaksu, sillä matka maksaa monesti myös pakolaisen hengen.
Lopulta Yassinille järjestyi kuolemanlaivalle paikka – kuskin paikka. Hän kuittasi työllä sen, minkä veneen libanonilaiset ja syyrialaiset pakolaiset maksoivat rahalla.
Yassin harjoitteli ja oppi ohjaamaan isoa venettä sekä rantautumaan. Samaan aikaan hänen tyttärensä oli vuoden vanha ja opetteli juuri kävelemään.
Syyskuun kolmantena vuonna 2019 Arafat Yassin lähti matkalle mukanaan 42 pakolaista. Suuntana oli Larnaka, Kypros.
– Oli yö. Valoja ei voinut pitää päällä, etteivät partioveneet näkisi meitä.
Merenkäynti oli vaarallisen raju. Yassin pelkäsi.
– En nähnyt missään valoja, enkä saaria. En tiennyt, missä olimme.
Haparointia pimeydessä kesti kahdeksan tuntia. Matka tyssäsi kansainvälisillä vesillä Kyproksen edustalla Unifilin partioveneeseen. Se poimi pakolaiset ja vei heidät takaisin Tripoliin.
Kotisatamassa Yassin luovutettiin armeijan huostaan. Hän joutui kymmeneksi päiväksi vankilaan.
Unelmana auttaa tytärtä
Merimatkan aikana hän sanoo miettineensä, miten elämä muuttuu, kun pääsee Eurooppaan.
Kuinka hän hankkisi rahaa ja lähettäisi sitä perheelleen – tyttärelle, isälle ja veljelle.
Epäonnistuneen yrityksen jälkeenkin Yassin on vakuuttunut, että pako Eurooppaan on paras vaihtoehto. Vain siten hän voi mielestään auttaa perhettään.
Libanonilaiset tähyävät Välimerta nyt eri tavalla kuin ennen. Näköalattomat nuoret aistivat siinä mahdollisuuden paeta Eurooppaan.
Kolme neljästä libanonilaisesta nuoresta haluaa lähteä maasta.
Eikä köyhyys ole ainoa syy nuorten haluun lähteä. Myös poliittinen ja henkinen ilmapiiri ahdistaa.
Yassin sanoo, että ajattelun ja ilmaisun vapaus on kadonnut. Ihmisiä voidaan pidättää pelkästään siksi, että he tuovat puheissaan esiin ongelmia ja epäkohtia tai arvostelevat johtajia, armeijaa tai poliisia.
– Nuoret eivät halua enää puolustaa Libanonia. He tahtovat jättää maan, koska tuntevat olevansa ansassa.
Isis aistii kurjuuden
Yassin sanoo tuon tuostakin, ettei Libanonissa voi elää ihmisarvoista elämää.
Aiemmin Kyprokselle päässyt serkku oli viestinyt, kuinka Euroopassa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kuinka kissakin viedään sairaalaan, jos se jää auton alle.
Yassin ei Tripolissakaan voi yön tunteina pitää valoja päällä. Yö on Välimeren tavoin sielläkin säkkipimeä. Se johtuu siitä, että sähköä on vain muutama tunti vuorokaudessa. Pimeyden suojassa ihmiset ryöstävät toisiaan.
Tähän kiteytyy köyhyyden rumuus – ihminen ei näe toista ihmistä enää lähimmäisenä, vaan mahdollisuutena helpottaa omaa kurjuuttaan. Köyhyys särkee ihmisten välisiä suhteita.
Köyhyys, nälkä ja näköalattomuus luovat Tripolissa erityisen otollisen maaperän hyväksikäytölle. Ääri-islamilainen terroristiverkosto Isis on värvännyt menneen talven ja kevään aikana satoja nuorukaisia riveihinsä.
– Nuoret miehet lähtevät Isisin mukaan, koska he haluavat ansaita rahaa. Isis käyttää köyhyyttä hyväksi, tarjoaa rahaa ja saa miehiä taistelemaan Syyriassa tai Irakissa.
On pysäyttävää ajatella, että Tripolin nuorukaisten varmin tie köyhyydestä ulos löytyy vain hengenvaarallisista vaihtoehdoista – lähdet kuolemaa halveksuen joko pakomatkalle Välimerelle tai taistelemaan Isisin joukkoihin.
Räjähdys lähtee Tripolista
Eikä merimatkan valinta ollut ensimmäinen kerta kun Yassin joutui tekemään ison ja koko loppuelämää viitoittavan valinnan.
Hän muistelee, kuinka joutui lopettamaan koulun 15-vuotiaana. Piti lähteä töihin ja auttamaan vanhempia perheen elättämisessä. Yassin arvelee, että kierre, joka imaisi hänet, imaisee myös hänen tyttärensä aikanaan.
– Meillä ei varmaankaan ole varaa pitää häntä koulussa, koska minulla ei ole täällä riittävästi töitä.
Eivätkä Arafatin viheliäiset ennusteet lopu tähän. Hän povaa synkäksi koko Libanonin tulevaisuuden. Köyhyys ja jännitteet purkautuvat väkivaltaisesti. Räjähdys lähtee Tripolista ja laajenee koko maahan.
Yassinin mukaan toukokuussa pidetyt parlamenttivaalit ja niiden kampanjointi vain lisäsivät tyytymättömyyttä, koska ääniä ostettiin rahalla ja ruualla. Hän arvelee, että huijaus paljastuu nyt vaalien jälkeen, kun mitään lupauksia ei pidetäkään.
Yassin sanoo, ettei enää erityisesti ajattele tulevaisuuttaan. Kysymys siitä saa hänet tosin mietteliääksi.
– Keskityn pysymään hengissä. Nukahdan surullisena ja herään vielä surullisempana. Niin, ja yritän paeta veneellä vielä uudestaan.
Verena toi ikätovereille toivoa
On Libanonin pimeydessä syvän mustan lisäksi muitakin sävyjä.
26-vuotias Verena El-Amil on hiljattain valmistunut asianajaja. Hän oli parlamenttivaalien nuorimpana ehdokkaana yhdellä lukuisista riippumattomien listoista.
Hän ei tullut valituksi, mutta se ei lannistanut.
– Saan ulkomaille lähteneiltä ystäviltäni viestejä, että ehdokkuuteni toi toivoa. He sanovat, että hekin voivat tulla takaisin. Muutos on mahdollinen.
Nuorten ehkä kipeimmin kaipaama muutos on Libanonin muuttaminen maalliseksi valtioksi.
Ei-Amil on maroniittikristitty. Maallisuuden vaatimus on ollut myös hänen poliittisena ohjenuoranaan siitä saakka, kun hän koki poliittisen heräämisen opiskellessaan oikeustieteitä Saint Josephin yliopistossa Beirutissa.
Lain lukemisen ohella hän oli perustamassa uskontokunnista riippumatonta opiskelijaliikettä. Maallisuus, korruption vastaisuus sekä samat oikeudet ja vapaudet kaikille olivat opiskelijaliikkeen keskeisimmät ajettavat asiat.
– Maallisuudesta puhuminen on nyt poliittisen keskustelun ydintä.
Sydän hakkaa maallista rytmiä
Verena El-Amil kävi maallisuutta painottavilla teemoilla myös parlamenttivaalien kampanjaa. Hän sanoo, että viesti upposi niin Beirutin opiskelijanuorisoon kuin nuoriin pääkaupungin ulkopuolellakin.
– Tuntui, että sydän löi samaan tahtiin kaikkialla. Niin ei ole käynyt koskaan sitten sisällissodan.
Tässä El-Amil aistii vallankumouksellisuutta. Tuon tunteen hän on koki voimakkaana myös kolme vuotta sitten, siis samoihin aikoihin kun Arafat Yassin lähti merille.
El-Amil oli mukana, kun libanonilaiset tulivat lokakuussa 2019 kaduille vaatimaan korruptiota aisoihin ja talouskriisin surkeasti hoitanutta valtaeliittiä tilille. Jo tuolloin köyhyys ja työttömyys olivat räjähtäneet.
Kun Beirutin satamassa tapahtui elokuussa 2020 tuhoisa räjähdys, tulivat ihmiset taas protestoimaan kaduille valtaeliitin kykenemättömyyttä ja korruptoituneisuutta vastaan. Verena oli jälleen kerran mukana.
”Tuomme vallankumousta parlamenttiin”
El-Amilin kaltaisia riippumattomia ehdokkaita pääsi sisään parlamenttiin ennätyksellisesti toistakymmentä.
– Voimme muuttaa järjestelmää sisältä. Voimme tuoda vallankumouksen parlamenttiin.
Jos parlamentti osoittautuu hitaaksi väyläksi tai asiat eivät sitä kautta ollenkaan etene, ihmiset ovat edelleen valmiudessa valtaamaan myös kadut. Verenan mukaan kaikki keinot tarvitaan.
– Sitä ei voi tietää, milloin ihmiset ovat taas kadulla. Sen tiedän, että on tärkeää tulla takaisin kadulle. Se tapahtuu kyllä tarpeeksi pian.
El-Amililla on ollut mahdollisuus valita tulevaisuus Libanonin ulkopuolella. Hän teki oikeustieteen loppututkinnon Sorbonnen yliopistossa Pariisissa viime syksynä. Hän päätti palata tekemään vallankumousta kotimaassa.
Aivovuoto on lopulta Libanonin talousromahduksen aiheuttamista tragedioista tulevaisuuden kannalta merkittävin. Koulutetuimmat ihmiset ovat jättäneet maan. Muun muassa terveydenhuolto ja koulutus ovat vajonneet sen vuoksi katastrofaaliseen tilaan.
Muutos vai kaaos?
Köyhyys ja nälkä kaipaavat rivakimmat ratkaisut. El-Amil sanoo Yassinin tavoin, että uskontokuntien johtajat yrittävät köyhyysongelman edessä pelata alamaisiaan toisiaan vastaan.
Hän ei usko, että uskonnollisten ryhmien eliitit onnistuvat aikeessaan, koska nuoret näkevät, että raja köyhien ja rikkaiden välillä ei noudata uskontokuntien rajoja.
– Se käy niiden sisällä. Eliitti on omissa korkeuksissaan niin sunnien, shiiojen kuin kristittyjenkin joukoissa.
Arafat Yassinin tavoin Verena El-Amil arvelee, ettei Libanonin yhteiskunnallinen jännittyneisyys välttämättä pääty hyvin.
– Luulen, että tämä voi räjähtää käsiiin. Olennaista on, saadaanko ihmisten viha ohjattua kohti muutosta valtion hyväksi, eikä pelkkään kaaokseen ja pelkoon.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 13.6. klo 23 asti.