Lunta tutkitaan Suomessa yllättävän vähän, vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo lumitilanteessamme
Kevät etenee. Pääsiäisenä lämpötilan ennustetaan hivuttautuvan Etelä-Suomessa jopa kymmeneen asteeseen, paikoin ylikin. Samalla lumipeite hupenee, mutta varsinkin Pohjois-Suomessa hiihdellään vielä korkeiden hankien päällä.
Lumitutkija Sirpa Rasmus Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta iskee lieriömäisen mittalaitteen paksuun hankeen ja laittaa lapion alle. Näin saadaan selville lumipeitteen kokonaismassa ja pystytään laskemaan tiheys ja sen veden määrä, mitä lumesta sulaessaan tulisi.
Poronhoitajat ovat kertoneet tutkijoille, että lumen rakenne on ollut tänä talvena hyvin helppo. Rasmus kuitenkin kertoo, että arktisella alueella lunta tutkitaan käytännössä hyvin vähän.
– Tiettyjä asioita lumesta havainnoidaan aika vähän säännöllisesti. Suomessa lumipeitteen rakenteen havainnointi tehdään kerran viikossa Sodankylässa ja se onkin sitten siinä.
Ongelma on yleinen koko arktisella alueella, kuten Science-julkaisun artikkelista voi lukea (siirryt toiseen palveluun). Suomessa lumen syvyyttä mitataan Ilmatieteen laitoksen havaintoasemilla. Lumen vesiarvon määrittelyä tekee puolestaan Suomen ympäristökeskus eri puolilla maata.
Tavallinen kansalainen voisi kerätä tutkijoiden haluamia tietoja lumesta. Tarvitaan vain pituusmitta lumen syvyyden selvittämiseksi ja käsin koeteltuja havaintoja hangen ominaisuuksista.
Sirpa Rasmus kaivaa lumipeitteeseen kuopan ja mittaa lämpötilan ensin pinnasta ja sitten syvemmältä.
– Kaikkein kylmintä on ihan pinnassa. Saattaa olla kylmempääkin kuin ilmassa, pikkuisen kylmempää. Kun lähdetään menemään alaspäin, niin yleensä siellä lämpenee.
Lumipeite on tutkijan mukaan jännittävä materiaali, koska se säilöö menneitä lämpötiloja. Jos on ollut vaikkapa oikein kylmä pakkasjakso ja sen jälkeen leuto sää, niin lumipeitteen keskiosissa voi olla kylmempää kuin ilmassa.
– Yleisesti kuitenkin alemmas mentäessä lämpötila nousee. Pohjalla voi olla koko talven aika lähellä nollaa, sanoo Sirpa Rasmus.
Lumen ominaisuudet muuttuvat
Hangen pinnalle on pakkassäällä satanut pehmeä lumikerros. Suojasään jälkeinen pakkanen on kovettanut sen alla olevan kerroksen, mutta alempaa kinosta tutkittaessa löytyy erilaisia lumikiteitä.
– Jokainen lumikide, joka lumipeitteeseen sataa, alkaa muovautua ja muovautuu oikeastaan koko talven ajan, Rasmus havainnollistaa kaivaessaan hankea.
Syvemmällä on jo hiukan vanhempia kiteitä. Ne ovat yleensä vähän pyöristyneempiä ja alkaneet sidostua kiinni toisiinsa. Muodostuu jämäkämpää lunta, joka ei ole sellaista puuteria kuin pinnassa.
Jäiset kerrokset tuntuvat erilaiselta ja kiteet ovat jäätyneet toisiinsa kiinni. Pohjakerroksiin on pohjoisessa usein muodostunut kuuramaista lunta, lumitutkija selostaa.
– Puhutaan syväkuurasta, joka on ainakin Pohjoismaissa eläville lapsille aika tuttu juttu, kun kaivetaan lumikuoppaa. Siellä pohjalla on sellaista ryynimäistä, sokerimaista kidettä, joka ei oikein pysy kasassa.
Kansalaisen tekemä lumimittaus mahdollista
Lumen ominaisuuksien havainnointi ei vaadi välttämättä hienoja mittalaitteita.
Sirpa Rasmuksen mukaan on olemassa kansainväliset standardit lumikuoppamittauksen tekoon.
– Jos ei ole mittalaitteita, niin voi käyttää sellaista yksinkertaista käsitestiä. Siinä lumikerroksiin työnnettäessä ensin kokeillaan uppoaako nyrkki, uppoaako sormi, uppoaako veitsenterä.
Paksun hangen kerrosten murtumispisteen mittaamisessa voi avuksi ottaa oman nenänsä. Tarvittavan painamisvoiman voi arvioida itse.
– Siinä pitää käyttää sellaista voimaa, jolla mukavasti voi painaa vielä omaa nenäänsä. Se on sellainen standardivoima.
Havainnot voi ilmoittaa esimerkiksi talviseurantasivustolle (siirryt toiseen palveluun), josta ne päätyvät tutkijoiden tietoon.
Ongelma on Sirpa Rasmuksen mukaan yhteinen: havaintoja ei tehdä kovin paljon. Se vaikuttaa siihen, miten pystytään seuraamaan muuttuvia olosuhteita ja tukemaan paikalliselinkeinoja, joiden pitää sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.
– Kaikki säähän, lumeen ja jäähän liittyvät havainnot parantavat myös mahdollisuuksiamme tehdä lyhyen aikavälin ennusteita esimerkiksi kevättulvaa ajatellen, ja pidemmän aikavälin ilmastoennusteita.
Lumipeitteen rakenteella on iso vaikutus poronhoitoon
Ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat näkyä Suomen lumitilanteessa.
Etelä- ja Keski-Suomessa lumipeite ei ole enää yhtä paksu kuin aiempina talvina. Pohjoisessa taas asia on päinvastoin, ja lunta saattaa olla entistä enemmän. Leudot jaksot osuvat useammin myös Lappiin ja hankeen tulee enemmän jääkerroksia.
Lumi eristää hyvin ja lämpimän syksyn nopea kääntyminen lumiseksi talveksi voi aiheuttaa poroille vaikeuksia.
Routaantumattomaan maahan satanut märkä ja paksu lumikerros jäätyy, jos lumisadetta seuraa kova pakkasjakso alkutalvesta. Tutkimuksissa on havaittu tällaisen tilanteen aiheuttavan maan pinnassa homesienten kasvua, jota maan lämpö ja lumen kosteus edistävät.
Luonnonvarakeskuksen tutkijat löysivät hangen alta maan pintakasvustosta haitallisia aineita.
– Kolmea eri homemyrkkyä löytyi, kun analysoitiin kasvinäytteitä. Nämä vaikuttavat poron kuntoon ja terveyteen. Kova lumi ja jää taas vaikuttavat siihen, miten ne jaksavat kaivaa ja saada ravintoa hangen alta, sanoo Luken erikoistutkija Jouko Kumpula.
Viime vuosien talvina ilmiö on ollut luultavasti osaltaan syynä myös porojen menehtymiseen.
– Talvi 2019–20 oli lähes koko poronhoitoalueella vaikea ja lunta oli paljon, mutta myös jäätä, ja todennäköisesti oli homeita ja homemyrkkyjä. Sinä talvena ainakin 20 000 poroa kuoli, ja sitten vasatuotto romahti ja teurasmäärät seuraavana syksynä, Kumpula kertoo.
Poronhoitoalueen pohjoisosissa oli vaikea talvi myös 2021–22. Silloin tuli paksu, märkä lumikerros routaantuvaan maahan, se jäätyi ja jäi koko talveksi.
– Teimme tutkimusta ministeriölle kasvinäytteistä ja löysimme kolmea eri homemyrkkyä. Aika kohtuullisen suuriakin pitoisuuksia, mutta sitä ei voi varmasti sanoa, kuinka iso vaikutus niillä on porojen terveyteen. Todennäköisesti ne vaikuttavat sen ohella, miten poro saa niukemmin ravintoa, Kumpula sanoo.
Ilmastonmuutoksen on arvioitu muuttavan myös pohjoisen talvien olosuhteita sellaisiksi, että vaikeat talvet yleistyvät.
– Tulee yhtäkkiä kylmempiä jaksoja, jolloin lunta sataa ja lumi voi olla hyvin märkää. Maa ei ole ehtinyt routaantua kunnolla kuten silloin, kun on niin sanottu kunnon talvi tulossa. Merkit ainakin viittaavat siihen, että tällaisten talvien todennäköisyys on kasvussa.
Kuuntele Yle Areenasta: Miksi lumi on valkoista? Ovatko kaikki lumikiteet tosiaan eri muotoisia? Kuinka suuria lumihiutaleet voivat olla? Miksi lumi narskuu pakkasella kävelijän askeleista? Luonto-Suomen lumi-illassa meteorologi Jussi Tiira ja emeritusprofessori Matti Leppäranta vastaavat yleisön kysymyksiin lumesta.