Lupasiko Yhdysvallat vuonna 1990, että Nato ei laajene? Näin Venäjä tulkitsee kohtalokkaita sanoja väärin: ”Ei tuumaakaan”
Venäjän presidentti Vladimir Putin on viime aikoina nostanut taas toistuvasti esiin väitteen, että sotilasliitto Nato ja Yhdysvallat ovat pettäneet Venäjälle antamansa lupauksen, ettei Nato laajene itään.
Väite kummittelee Ukraina-kiistan taustalla, kun Venäjä uhittelee asevoimallaan Ukrainan rajoilla ja haluaa Yhdysvalloilta turvatakuut, joiden keskeisin osa on Naton itälaajentumisen pysäyttäminen ja jopa osittainen vetäytyminen.
Venäjän mukaan nyt on aika korjata mennyt vääryys, eli Itä-Euroopan ja useiden entisten neuvostotasavaltojen liittyminen Natoon. Isoimmat liittymisaallot olivat vuosina 1999 ja 2004.
– Me sanoimme ettei tuumaakaan itään. Se oli Naton takuu vuonna 1990. Mitä sille tapahtui? He huijasivat meitä, Putin perusteli joulun alla järjestetyssä vuotuisessa lehdistötilaisuudessaan.
Presidentti Vladimir Putin piti vuotuista lehdistötilaisuuttaan Moskovassa 23.12.
Yhdysvallat, Nato ja Venäjä käyvät tällä viikolla huipputason neuvotteluja Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi. Lännen kanta on, ettei maiden itsemääräämisoikeutta voi kaventaa, varsinkaan kun mitään lupausta Naton itälaajentumisesta ei ole koskaan annettu.
Kumpi on oikeassa? Pettikö Nato lupauksensa?
Tätä on selvitetty lukuisissa yhteyksissä viime vuosina, kun Neuvostoliiton hajoamisen aikaisten hämyisten vuosien asiakirjoja on tullut julki.
Lopputulema on, että sanat ”ei tuumaakaan” kyllä lausuttiin vuonna 1990 useita kertoja.
Mutta ne on sittemmin tökerösti irrotettu asiayhteydestään ja ajankohdastaan, jolloin ne on saatu näyttämään Venäjän kannalta oikeutukselta maan toimille.
Putin näyttää sujuvasti ”unohtavan” sen tosiseikan, että kun Naton roolista vuonna 1990 keskusteltiin, kyse oli tuolloin yksinomaan Saksasta, ei Itä-Euroopasta.
Yhdysvaltain keskustelukumppani puolestaan oli Neuvostoliitto, ei Venäjä. Eikä kenelläkään ollut aavistustakaan siitä, että Neuvostoliitto kaatuisi, Eurooppa mullistuisi ja pistäisi maanosan turvallisuusrakenteet täyteen myllerrykseen.
Venäjä järjesti Ukrainan lähellä suuria sotaharjoituksia viime vuonna ja sillä on yhä arviolta satatuhatta sotilasta alueella.
James Bakerin väitetty lupaus
Putinin toistama ”lupaus” juontaa juurensa Saksojen yhdistymishankkeeseen, joka käynnistyi nopeasti Berliinin muurin murtumisen ja DDR:n romahduksen jälkeen loppuvuodesta 1989.
Neuvostoliittoa hiersi yhdistymisessä eniten se, että itäisestä Saksasta tulisi samalla osa Natoa, jossa Neuvostoliiton ja Varsovan liiton joukot vielä tuolloin olivat.
Tuolloin Länsi-Saksan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher esitteli tiettävästi ensimmäisenä ajatuksen, että Naton sotilaallista läsnäoloa ei ulotettaisi itäiseen Saksaan, jotta yhdistymiselle saataisiin Neuvostoliiton tuki.
Ajatukseen tarttui myös Neuvostoliiton kanssa käytyjä neuvotteluja johtanut Yhdysvaltain ulkoministeri James Baker.
James Baker toimi presidentti George H.W. Bushin hallinnon ulkoministerinä 1989–92.
Presidentti George H.W. Bushin hallinto ei ollut lainkaan innoissaan ehdotuksesta, jota Saksan liittokansleri Helmut Kohlkin tuki vain varovaisesti. Genscher kuitenkin sanoi puheessaan tammikuussa 1990, että Nato ei laajenisi itään päin, tarkoittaen tällä Itä-Saksaa.
Helmikuussa 1990 James Baker vieraili Moskovassa ja tapasi Neuvostoliiton johtajat Mihail Gorbatshovin ja ulkoministeri Eduard Shevardnadzen. Neuvotteluissa hän myöhemmin julkistettujen asiakirjojen mukaan lausui kuuluisat sanat:
– Naton joukkojen toimivaltaa ei laajenneta tuumaakaan itään päin.
On ilmeistä, että juuri näihin Bakerin sanoihin Putin yhä takertuu.
Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov saapui vierailulle toukokuussa 1990.
Katosi keskusteluista
Bakerin ja Gorbatshovin keskusteluja on analysoitu tarkoin jo reilun vuosikymmenen ajan.
– Baker tai Gorbatshov eivät missään vaiheessa keskusteluja nostaneet esiin kysymystä Naton mahdollisesta laajentumisesta muihin Varsovan liiton maihin. Ei sellainen tullut mieleenkään, koska se ei ollut agendalla missään, ei Washingtonissa, ei Moskovassa, eikä missään Naton tai Varsovan liiton maan pääkaupungissa, Harvardin yliopiston kylmän sodan tutkija Mark Kramer kirjoitti jo vuonna 2009.
Baker ja muut asiaa käsitelleet länsipoliitikot puhuivat siis yksinomaan Saksasta, eivät laajemmin Itä-Euroopasta.
Myös puheet Saksasta loppuivat lyhyeen, sillä Bushin hallinto laittoi Bakerin ruotuun. Yhdysvallat pelkäsi, että itäisen Saksan saatettaisiin tulkita jäävän Naton turvatakuiden ulkopuolelle, mikä oli mahdoton ajatus.
Muun muassa Saksojen yhdistymistä pohdittiin suurvaltajohtajien tapaamisissa vuonna 1990. George H.W. Bush kätteli Gorbatshovin kanssa Valkoisen talon nurmella.
Siksi Naton toimivallan kaventamisesta Itä-Saksassa ei sen koommin puhuttu, eikä sitä koskaan kirjattu edes mihinkään sopimusluonnokseen. Pöydälle jäi ainoastaan kysymys, millaisia Naton joukkoja Itä-Saksaan saisi lähettää.
Neuvostoliitto allekirjoitti myöhemmin sopimuksen, jossa vain saksalaiset Nato-joukot saivat siirtyä itäiseen Saksaan sen jälkeen, kun Neuvostoliiton joukot olivat poistuneet. Gorbatshov tyytyi siis siihen, että ulkomaisia Nato-sotilaita ei siirtyisi idemmäs.
On myös toistuvasti huomautettu, että Baker ja muut eivät käytännössä olisi edes voineet puhua muusta kuin Saksasta, koska alkuvuodesta 1990 Neuvostoliitto ja Naton itäinen vastinpari Varsovan liitto olivat vielä olemassa ja näennäisesti voimissaan.
Kukaan ei voinut ennustaa, että esimerkiksi Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua itsenäistyisivät seuraavana vuonna Neuvostoliitosta, ja että ne olisivat joskus Naton ovella jäsenhakemuksen kanssa, joten niiden osalta jonkinlaisen lupauksen antaminen oli mahdoton ajatusrakennelma.
Mitä sanoo Gorbatshov?
Mitä Bakerin ja Gorbatshovin 9. helmikuuta 1990 käymän keskustelun osapuolet itse ovat sanoneet myöhemmin valtavat maailmanpoliittiset mittasuhteet saaneesta neuvottelusta?
– Saatoin olla hieman etunojassa, mutta he muuttivat sitä, ja hän tiesi, että sitä muutettiin, Baker sanoi New York Timesin mukaan haastattelussa vuonna 2014 Gorbatshoviin viitaten.
– Hän ei koskaan seuraavina kuukausina nostanut esiin kysymystä Naton toimivallan laajentamisesta itään päin. Sitten hän allekirjoitti dokumentit, joissa Naton toimivaltaa laajennettiin.
Gorbatshov piti lehdistötilaisuutta Moskovassa elokuussa 1991. Joulukuussa samana vuonna Neuvostoliitto oli jo historiaa.
Gorbatshov on julkisissa lausunnoissaan ollut ristiriitainen.
Vuonna 2014 Gorbatshovilta kysyttiin venäläishaastattelussa, miksi hän ei vaatinut lupausta itälaajentumisen estämisestä sopimustekstiin.
– Naton laajentumisesta itään ei keskusteltu lainkaan, eikä sitä nostettu esiin noina vuosina … sen sijaan toisesta asiasta keskusteltiin: varmistimme, että Naton sotilasrakenteita ja lisäjoukkoja ei tuotaisi entisen DDR:n alueelle Saksan yhdistymisen jälkeen. Bakerin lausunto annettiin tässä yhteydessä … Kaikki mitä tarvittiin sen varmistamiseksi tehtiin. Ja täytettiin, Gorbatshov vastasi.
Pari vuotta myöhemmin Gorbatshov pyörsi sanojaan, kun hän saksalaislehti Bildin haastattelussa syytti länttä Venäjän pettämisestä sen heikkouden aikana.
– He tunsivat voittaneensa. Myös he, jotka olivat sanoneet, etteivät liiku senttiäkään edemmäs itään.
Sopimuksen henki
Vaikka Naton mahdollista itälaajentumista ei edes ajatuksena kirjattu mihinkään Neuvostoliiton tai Venäjän Naton kanssa tekemään sopimukseen, Venäjän kanta on ollut se, että suullinen lupaus pätee – ja sitä voi soveltaa laajempaan yhteyteen.
Jo vuonna 1993 presidentti Boris Jeltsinin on kerrottu todenneen keskusteluissa presidentti Bill Clintonin kanssa, että Saksojen yhdistyessä tehdyn ”sopimuksen henki estää Naton itälaajentumisen”.
Kun Neuvostoliitto kaatui, sen perintöä jatkamaan jäi Boris Jeltsinin johtama Venäjä. Gorbatshov ja Jeltsin esiintyivät lehdistötilaisuudessa Moskovassa 1991.
Jeltsin ei kuitenkaan vastustanut Naton laajenemista missään vaiheessa voimallisesti. Sitä ei mainittu lainkaan myöhemmissä sopimuksissa, jotka Nato teki Venäjän kanssa.
Jeltsin kyllä yritti, kun hän myöhemmin julki tulleiden tietojen mukaan yritti suostutella Clintonin Helsingin huippukokouksessa tekemään sopimuksen, että entisiä neuvostotasavaltoja ei otettaisi Natoon. Yhdysvallat ei suostunut.
Lue lisää: Helsingissä yritettiin salaista Nato-sopimusta – tällaisen ehdotuksen Jeltsin teki Clintonille
Se, että Jeltsin ehdotti sopimusta, kertoo jo sinällään siitä, ettei Bakerin ”lupausta” vuonna 1990 pidetty kovin sitovana Venäjälläkään.
Kaikki muuttui, kun Putin tuli valtaan.
Putin muotoili Naton ”petturuuden” ja sotilasliiton laajenemisen estämisen viralliseksi Venäjän kannaksi kuuluisassa puheessaan Münchenin turvallisuuskokouksessa 2007. Putin on myös viitannut kintaalla syytöksille, että vuoden 1990 ”lupaukseen” tukeutuminen olisi jälkiviisautta.
Venäjän kantaa ovat ymmärtäneet vain harvat länsimaiset tutkijat. Perusajatus on samanlainen kuin Jeltsinillä, että Nato ei olisi kunnioittanut Saksojen yhdistyessä tehdyn sopimuksen henkeä.
Lisäksi Venäjä on jälkikäteen ilmoittanut ottaneensa Neuvostoliiton perinnön kantaakseen ja näin pyrkinyt vakuuttamaan, että Neuvostoliitolle annettu ”lupaus” olisi siirtynyt Venäjälle annetuksi.
– Venäjä on ollut varsin hyvä myymään tarinansa, että vastineena Saksojen yhdistymiselle heille luvattiin, ettei Nato laajene. Näin Venäjä tekeytyy uhriksi, totesi Radio Free Europen haastattelema entinen Saksan ulkoministeri ja nykyinen Münchenin turvallisuuskokouksen johtaja Wolfgang Ischinger.
– Vaikka vuonna 1990 olisi keskusteltu mistä tahansa laajentumislupauksista, kova fakta on, että Venäjä hyväksyi laajentumisen yksityiskohtaisin ehdoin ja kirjallisesti, kun Naton ja Venäjän sopimus allekirjoitettiin. Venäjän myöhemmät väitteet, että jotain muuta olisi luvattu vuonna 1990 eivät siksi ole edes aiheellisia. Ne ovat propagandaa, ja pahaa tahtoa.
Venäjälle “lupaus” on antanut kuitenkin sen mielestä oikeutuksen vastustaa Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyyden toteutumista tarvittaessa jopa asein.
Varsinkin Yhdysvalloissa tämä on ymmärretty niin, että Putin on väitetyn petoksen takia voinut perustella venäläisille toimiaan.
– Se sopii niin hyvin kuvaan, jota Venäjän johtaja maalaa loukkaantuneesta Venäjästä, jota muut käyttävät hyväkseen ja eristävät – ei hänen omien toimiensa takia vaan petollisen lännen masinoimina, entinen ulkoministeriön virkamies ja suurlähettiläs Steven Pifer on todennut.
Ukraina on käynyt vuodesta 2014 lähtien sotaa Venäjän tukemia kapinallisia vastaan Itä-Ukrainassa. Ukrainalaissotilas vehti bunkkerissa etulinjaa Luhanskin alueella alkuviikosta.
Väitettyä petosta on niin ikään käytetty perusteena rikkoa kansainvälisiä sopimuksia, jotka Venäjä on itse allekirjoittanut myös Ukrainaa koskien.
Vuonna 1994 Venäjä sopi itsenäistyneen Ukrainan kanssa niin sanotussa Budapestin muistiossa, että Ukrainan alueella olleet Neuvostoliiton ydinaseet palautetaan Venäjälle. Vastineeksi Venäjä allekirjoitti sitoumuksen, että se:
– Kunnioittaa … Ukrainan itsenäisyyttä, suvereniteettia ja nykyisiä rajoja.
– Pidättäytyy käyttämässä voimaa … Ukrainaa vastaan tai uhkaamasta sillä.
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Venäjä miehitti Krimin ja lähetti joukkonsa sotimaan Itä-Ukrainaan.
– On järkyttävää, kuinka paljon huomiota 30 vuotta sitten väitetysti Gorbatshoville annettu suullinen takuu on saanut, mutta tuskin kukaan puhuu siitä, kuinka monia Kremlin allekirjoittamia laillisia sopimuksia Putin on avoimesti ja ylpeänä rikkonut, Yhdysvaltain entinen Moskovan-lähettiläs Michael McFaul kommentoi vastikään Twitterissä.
Putin neuvotteli videoyhteydellä presidentti Joe Bidenin kanssa 7. joulukuuta.